lapsi ystävälle

eli kertokaapa mielipiteenne tällaisesta siasta.Mies ja nainen olleet ystäviä jo vuosia, molemmilla ollu puolisot mutta elämä riepotellu molemmat eroamaan.Molempien erojen jälkeen olleet tuki ja turva puolin ja toisin ja jakaneet molempien ilot kuten myös surut. eroista molemmilla vuosia.No sitten tuli heidän väliin seksi,jota he harrastivat pitemmän aikaa ja seurauksena siitä nainen alkoi odottaan lasta ja kertoi miehelle asian ja mies tunsi naisen hyvin eikä edes ehdottanu aborttia. lapsi syntyi ja ystävien välit hyvät lapsen äiti ei ole mieheltä vaatinut mitään , he ovat edelleen ystäviä, totuus on että nainen rakastaa tätä kyseistä miestä aivan hirveesti, mutta nyt on alkanu hänestä tuntumaan että olikin ystävälleen pelkkä patja....mitäs tehdä kertokaa vapaasti mielipiteenne

 

siis ei siasta vaan asiasta

 

Minulle on käynyt kerran niin, että menin sänkyyn miespuolisen ystävän kanssa. Olimme nuoria, ja kuvittelimme ystävyyden kestävän fyysisen "kokeilun". Ei onnistunut, ystävyys loppui, ja vielä aika katkerasti. Sen jälkeen olen erottanut tarkasti ystävyyden ja fyysiset suhteet.
Tuossa tilanteessa kannattaisi asiasta jutella suoraan, ovathan mies ja nainen ystäviä, joiden pitäisi pystyä puhumaan. Ehkä on tarpeen pitää taukoa yhteydenpidossa, jos jommastakummasta tuntuu siltä.
Yleensäkin olen huomannut, että ihminen monesti kuvittelee pystyvänsä paljon enempään, kuin mitä sitten pystyy: esimerkiksi suhtautumaan johonkin asiaan asiallisesti, järjellä. Sitten kun tilanne on päällä, tulevatkin tunteet peliin ja tuloksena on hirveä sotku.
Toivottavasti asia selviää.

 

kiitos mielipiteestäsi

 

En usko, että olet ollut "pelkkä patja", koska olette olleet pitempään ystäviä. Miehet tuntuvat tekevän vielä naisia tarkemmin eron ystävyyden ja seksin välille, esimerkiksi minulle kerran eräs ystäväni, miespuolinen, sanoi, että "en koskisi suhun siinä suhteessa mistään hinnasta, taas menisi hyvä ystävyys per..lleen". Mies ei osaa enää seksin jälkeen suhtautua naiseen, kun ei nainen ole "enää" ystävä, mutta ei seurustelukumppanikaan. Lapsen kannalta ja sinun kannaltasi tosi ikävä tilanne, toivottavasti jaksat silti. Aika haalistaa näitä asioita jonkin verran.

 

kiitos suzu.
todella puhut asiaa, mut mietin vain mitä ois järkevin tehdä, antaa olla vain kai mies joskus tajuaa. kun seksi hommat jatkunu lapsen syntymänkin jälkeen ja kysyin miehen mielipiteen että pitäskö laittaa kierukka kun en kuitenkaan halua tähän toista lasta...niin arvaa mies tuumasi siihen ettei hänellä ole aikomusta alkaa nyt seurustelemaan kenenkään kanssa.... tiedä sitten... ollaan kyllä puhuttu et näin on hyvä...mutta en viitsi sanoa miehelle et se on loppu kun en halua et poistuu mun elämästä...ja toisaalta molemmat jos menee pitempi aika ettei kuulu toisesta niin tulee kysymys esim mieheltä tyyliin et joko sut on joku mies hurmannut.............ja mies on todella ainut ihminen jolle voin puhua aivan kaikesta. ja yhdessä mietitty ettei tässä ole mitään järkeä, mutta silti jatketaan aina vaan, tuntuu kuiteskin niin ihanalta kun on lähellä mutta sitten kun ei ole niin sisältä raastaa

 

Minun mieheni sanoisi tuohon, että siinä on äijällä ideaali-tilanne. Periaatteessa on muija ja perhe, toisaalta poikamiehen vapaus. Voi tavata lastaan kun huvittaa ja käydä moikkaamassa muijaa jos on muita tarpeita. Ja jos ei huvita, ei ole velvoitteita ilmoittaa missä osoitteessa milloinkin vaikuttaa. Kukaan ei kitise, vaikka lähtisi poikien kanssa kaljalle joka ikinen viikonloppu ja vaikka ryyppyreissusta tulisikin kolmen päivän mittainen...

 

niin mutta eipä ole näkemässä ja kokemassa lapsen tuomia ilon aiheita kuten esim eka askeleet ynm ynm..................menetys on kyllä suurempi.............ainakin minun mielestä

 

En tiedä..tuli sellainen tunne kun luin noita, että sua käytetään hyväksi..ehkä en osaa perustella,mutta lapset ja elämä on muutakin kuin hauskanpitoa ja toi suhdehan ei ole platoninen ja perustu pelkkään seksiin koska sinä rakastat.. Mitä aiot kertoa lapselle,kun alkaa kysellä isästä ja perheestä??
Olin itse yhden kesän tuollaisessa suhteessa..aluksi kaveripohjalta,mut siinä kai tulee naisen ja miehen ero..nainen suhtautuu enemmän tunteella juttuihin,mies on rationaalisempi. No, mä repäisin itseni irti sotkusta..tapasin muutaman kuukauden päästä elämäni miehen ja nyt on kohta 1v poika..nähdään kaverin kans kyllä vieläkin todellakin vain kavereina..asiasta ei puhuta,mutta mies-osapuolta ehkä jotenkin nyppii??!Ehkä se olisi vain halunnut olla se joka ehtii lopettaa..en tiedä.Mutta se on päätös mistä olen ikuisesti kiitollinen.
Voimia ja tsemiä Sinulle :wave: kun painit tuon kanssa..mulla on vain tunne,että ala elää ja etsi itsellesi ihan uudet kuviot. Mutta mikäs mä olen tietämään kenenkään elämästä..tuli vain tunne!

 

niin sitä minä varmaan odotankin että tulis jotain uutta,jokin sellanen ihminen et pääsis tästä jutusta irti, mutta eipä kukaan taida osota meän kotiin kävellä.sais ton jutun jätettyä tois arvoseksi, katua en sitä voi onhan minulla suloinen lapsi,josta olen enemmän kuin kiitollinen....sitä en ole keksiny et mitä lapselle sanon, totuus kaiketi..........mistähän löytäis itselle ihmisen jonka kans elää...........on siinä pulmaa