Lapsi valittaa käsivarttaan ja sanoo että koulussa avustaja on puristanut ja repinyt kädestä....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras."

Vieras
miten mun pitäs tähän suhtautua, poika on kyllä välillä liiankin rehellinen, kertoo mm. aina kaikki ei kivat tekemisensä kotona ja koulussa, vaikkei kaikkea tarvitsisi aina kertoa, joten mitä yhtää poikaani tunnen en ainakaan usko valehtelevan asiasta.

Mitään mustelmaa tai jälkeä ei ainakaan toistaiseksi näy, miten mä voin ottaa yhteyttä opettajaan tai muuhun tahoon, opettaja ei ollut itse tapahtuma päivänä töissä...haluaisin selvittää asian mutta miten sen teen ilman syyttelyä?

Jos asiasta mainitsen, ollaan ihan varmana silmätikkuna vanhemmat ja lapsi sen jälkeen ja tuskin edes myöntäisi tämä avustaja tekemisiään, vaikka olisikin syypää.

Ennenkin poika sanonut että sama avustaja käyttäytyy kovakouraisesti...en oikein tiedä mitä tehdä, odotanko että on jäljet todisteena?
 
On varmaan pitänyt lasta kädestä ja lapsi riehunut vieressä, kyllä lapsen käsi silloin tulee kipeäksi. Kyllä tosta voi huomauttaa, mutta kannattaa huomauttaa myös lapselle, ettei kannata riehua, kun joku pitää kädestä kiinni.
 
eli kokeeko tavallisen koskettamisen mahdollisesti liian kovana? onko tietoa millaisessa tilanteessa olisi sattunut? onko ollut pakko ottaa napakasti kiinni enempien vaurioiden estämiseksi?
Toki ei saa satuttaa ketään mutta aina ei asiat etene oppikirjojen mukaan ja äkkiratkaisujakin joutuu tekemään. Jaksuja selvitteleyyn.
 
On siis erityisoppilas erityiskoulussa, oli ollut vähän liikaa äänessä, kun on kova puhumaan ja jos ei kysymykseen vastata jää jankkaamaan niin kauaksi aikaa että joku vastaa ja niinhän siinä oli käynyt, oli sitten viety toiseen luokkaan kädestä pitäen...mun lapsella on autismin/aspergerin piirteitä ja kärsii kyllä aistiyliherkkyyksistä, mutta ei kai valittaisi käden kipeyttä enää kun tapahtuneesta on kaksi päivää.

Ymmärrän että erityislasten avustaminen ei ole helppoa, mutta kovakouraisuus ei asiaa auta, esim. omani kohdalla äänen korottaminen pahentaa tilannetta, lapsi menee enemmän sekaisin....ohjaamalla lapsen huomio toisaalle on paras keino tai kuten tässä jankkaamisessa, on paras kun lapselle vastaa kysymykseen, on sen jälkeen hiljaa, muuten jää jankkaamaan, koska kuulemma häiritsee liikkaa keskittymistä jos ei saa ensin kertoa asiaansa.

Hankalaa...kun luokassa on lapsia eri diagnooseilla ja kaikkiin tarvitsisi suhtautua omanlaisellaan tavalla....eikä se kyllä toteudu tässä luokassa.
 

Yhteistyössä