Lapsi uhkaa tappaa äitinsä

["Dina"]

Pakko avautua tänne asiasta. Lapsellani on alkanut esiintyä huolestuttavaa käytöstä viimeisen kuukauden aikana. Lapsi on 5 v ja saa älyttömiä raivareita pienimmistäkin asioista. Ennen oli kiltti kuin enkeli. Nyt lapsi haukkuu minua kaiken aikaa, ja uhkaa tappavansa tai kuolettavansa minut. Olisi kuulemma parempi jos äitiä ei olisi ollenkaan, ja kuolisin pois. Tilanne voi syntyä esim. jos lapsi ei saa tahtoaan läpi, välillä haukkuu ilman aihetta. Lisäksi saan jatkuvasti kuulla olevani esim. rupiaivo, tyhmä, maailman paskin äiti jne. Kaikkea on koitettu, puhuminen ei auta, ei auta mikään, ei hyvällä eikä pahalla. Alan olla totaalisen loppu tähän joka päiväiseen taisteluun. Miten toimia?
Lapsi saa kyllä huomiotani tarpeeksi ja koitamme keksiä aina yhdessä kaikkea kivaa tekemistä.

 

["vieras"]

Soita huomenna neuvolaan ja kysy sieltä apua. Osaavat ohjata eteenpäin.

 

[Mummy Sunshine]

Missä on oppinut tollasen puhetyylin, osaatko arvella?
Onko perheessä tai lähipiirissä tapahtunut jotain erityistä?

 

["liinis"]

Kuulostaa kurjalta.
Käyttääkö lapsi noin vain äitiään kohtaan?
Onko päivähoidossa tai harrastuksissa käytösongelmia? Käyttääkö huonosti isäänsä tai sisaruksia tai muita läheisiä kohtaan?

Onko elämässä ollut muutoksia viime vuoden aikana. Tai onko lapsella jokin käsittelemätön trauma taustalla, joka purkautuu vasta nyt. Onko äitisuhde ollut hyvin tiivis ja lapsen täytyy siksi irrottautua siitä kovalla kapinalla?

Lasta tulee kannustaa purkamaan pahan olonsa, mutta tulee tehdä selväksi, että tuollainen on väärä tapa. Ketään ei saa uhkailla tai haukkua.

 

["Dina"]

En todellakaan tiedä, meillä ei ainakaan kukaan ole tuollaisia puhunut. Sitä en sitten tiedä millaisia leikkejä leikkivät tarhassa poikien kesken, voisiko sieltä tulla ..
Perheessä ei ole sattunut mitään erikoista viime aikoina.

 

[TrueBlood]

Miten olisi, jos soittaisit perheneuvolaan ja pyytäisit apua sieltä?

Yleensä lapsen tuollainen käyttäytyminen kertoo siitä, että hänelle on tapahtunut jotain. Onko teidän perheessä tapahtunut viime aikoina/lähi aikoina jotain? Onko lapsella sellaisia kavereita, joilta olisi kuullut tuollaista käyttäytymistä?

Mieti rauhassa, mistä voisi johtua, tai onko tapahtunut jotain sellaista, mikä vaikuttaa pienen lapsen mieleen.

Tsemppiä kovasti!

 

["Dina"]

[QUOTE="liinis";23876272]Kuulostaa kurjalta.
Käyttääkö lapsi noin vain äitiään kohtaan?
Onko päivähoidossa tai harrastuksissa käytösongelmia? Käyttääkö huonosti isäänsä tai sisaruksia tai muita läheisiä kohtaan?

Onko elämässä ollut muutoksia viime vuoden aikana. Tai onko lapsella jokin käsittelemätön trauma taustalla, joka purkautuu vasta nyt. Onko äitisuhde ollut hyvin tiivis ja lapsen täytyy siksi irrottautua siitä kovalla kapinalla?

Lasta tulee kannustaa purkamaan pahan olonsa, mutta tulee tehdä selväksi, että tuollainen on väärä tapa. Ketään ei saa uhkailla tai haukkua.[/QUOTE]

Lapsi käyttäytyy näin vain minua kohtaan. Olen ollut alusta lähtien yksinhuoltaja, mutta lapsi tapaa säännöllisesti isäänsä ja on isovanhempien kanssa paljon tekemisissä. Muita saattaa korkeintaan nimitellä esim. tyhmäksi, mutta mitään tällaista tappouhkailua ei muille sano.

Meillä on ollut aina tosi läheinen suhde lapseni kanssa, koska ollaan kaksistaan asuttu. Mitään isompaa trauman aiheuttajaa en saa mieleeni, mistä tämä voisi johtua.

Olen yrittänyt puhua ja puhua vaikka kuinka paljon, ettei kenellekkään puhuta näin, ja ketään ei nimitellä.Tämä ei auta asiaa yhtään. Olen alannut itkemään ja näyttänyt että tuollainen käytös satuttaa, johon lapsi vaan toteaa että niin sen pitää tehdäkkin.

 

["liinis"]

Tuntuisi, että lapsella on paha olla. Syitä en lähde arvailemaan.
Purkaa kaiken sinuun, koska olet ainoa turvallinen aikuinen ja lisäksi on varmaan samaan aikaan "irrottautumassa" sinusta, jättämässä pikkulapsiajan taakseen.

Kanntaa pyytää neuvolasta lähete vaikka perheneuvolaan, jos paikkakunnaltanne sellainen löytyy. Jos lapsen pahan olon taustalla on kuitenkin jotain mikä kaipaisi tarkempaa selvittelyä. Myös sinä saisit tukea ja toivottavasti myös neuvoja tilanteen käsittelyyn.

 

[ggg]

Tuli mieleen että olisiko siellä tarhassa joku toinen lapsi omalle lapsellesi tuollaisia ladellut. Ja hän sitten purkaa omaa pahaa oloaan sinuun, kun olet hänelle se läheisin ihminen.

 

[nooooh]

Puheet tappamisesta on liioittelua, ei lapsi ymmärrä asiaa konkreettisesti. Vasta n. 10 vuotias ymmärtää. Lapsi on selvästi jostain vihainen/surullinen/raivoissaan ja turhautunut. Se ei johdu välttämättä äidistä, äiti on vaan se kelle ne tunteet puretaan. Mä lähtisin miettiin onko päiväkodissa kaikki kunnossa? (vai onko hän eskarissa?) toisekseen joku asia vaikuttaa käytökseen, jos perheessä haukutaan yleisesti toisia ei voi muuta odottaa lapsiltakaan.

 

[tulee mieleen]

että teidän perheessä valta on lapsella... siitä se johtuu. Rangaistus tuollaisesta puheesta!

 

["joku"]

se voi johtua siitä ettei hänellä ole siskoja tai veljiä
joiten kanssa leikkisi koko ajan

 

[isomman pojan äiti]

En olisi hirveän huolissani oman kokemukseni perusteella. Meillä aikoinaan kultainen 5-vuotias muuttui kuvaamasi kaltaiseksi. Äiti-lapsi suhde ollut erittäin läheinen, tiivis ja luottamuksellinen, joten lapsi alkoi irroittautua varsin rajusti tästä tiiviistä suhteesta. Olin itsekin alkuun aivan kauhuissani, mutta koska lapsi oli muutoin tasapainoinen eikä hoidossa oltu huomattu mitään erityistä eikä elämäntilanteessamme ollut erityisesti käytöstä selittävää, niin laitoin tuon äidistä irroittautumisen syyksi.
Ja kielenkäytöstä aina keskusteltiin ja riidoista keskusteltiin ja puhuttiin yhdessä tunteita auki. Tilanne tasaantui ja pienestä pojasta alkoi kasvaa isompi poika. Itsenäistyminen on kova urakka!

Jaksamista äidille! Kasvaminen on kova urakka lapselle kaikkine kehitysvaiheineen!