Lapsi tarvitsee rutiinit?

["vieras"]

Joskus epäilin lapsella adhd:ta, joskus jotain muuta, välillä pidän ihan normaalina lapsena, hieman vaikeampana vaan. Tarvitseeko normaali lapsi säännölliset rutiinit vai voiko ihan tavallinen lapsi mennä sekaisin esimerkiksi yhden hoitajan vaihtumisesta päiväkodissa tai kaikeasta muusta poikkeamasta päivässä?

Meille sanottiin päiväkodissa, että lapselle olisi parempi, että jokainen päivä olisi suht. samanlainen, eli tuotaisiin ja haettaisiin samaan aikaan. Jätti esimerkiksi nukkumatta päiväunet (huutaa ja kiukuttelee, kun ei halua), kun taisi olla uusi sijainen heillä ja muutenkin villiintyy eikä oikein osaa käyttäytyä heti jos tulee jotain uutta tai erilaista. Saman olen kyllä huomannut kotona.

Lapsi ei kestä, jos esimerkiksi hänelle on sanottu, että jotain tapahtuu, muttei tapahdukaan. Se voi olla jotain ihan pientä, että esimerkiksi joku muu hakee päiväkodista ja lapsi luulee, että joku toinen hakee, vaikka siinä hakijassa mitään vikaa olisi ja lapsi pitää hänestä.

Joka päivä kun tullaan päiväkodista tai mistä tahansa, vaikka kaupasta, pitää vaihtaa tietty mekko päälle. Jos näin ei tapahdu, saa kamalan raivarin. Vaikeaa jos se mekko on pesussa tai jostain syystä ei löydy. Tietysti sitten laitetaan toinen mekko raivoamisen jälkeen, kun ei vaan onnistu, mutta lapsi hokee vähän väliä sitä, että hänellä on väärä mekko ja että on surullinen, koska mekko on pesussa. Lapsi suostuu kyllä lähtemään pois kotoa muissa vaatteissa eli sinänsä ei ole mikään ongelma. Kunhan ihmettelen.

Lapsen on myös esimerkiksi pakko päästä istumaan tietylle paikalle ruokapöydässä ja ei voi esimerkiksi syödä halkaistua banaania, jos on halunnut sen kokonaisena. Jos banaani vahingossa halkeaa tai äiti on leikannut väärin, vaatii saada uutta (ei tietysti anneta periksi).

Lapsi on 3 vuotta. Suvussa löytyy kaikenlaista, ja siksi kai epäilen. Onko tämä siis ihan tavallista uhmaa? Näin olen ajatellut, mutta ihmettelin vaan jotenkin sitä korostamista päiväkodissa, että onko meidän lapsi jotenkin poikkeus, jolle pitää olla aina samanlainen päivä.

 

["aapee"]

Onko siis teillä kotona kaikilla rutiinit ja käyttäytyykö lapsi ihan samalla tavalla esimerkiksi päivinä jolloin lapsella on synttärit tai tehdään jotain kivaa. Meille menee koko päivä villiksi, jos tapahtuu jotain erikoista.

 

["Vieras"]

Eikö tuo nyt oo ihan normaalia kolmevuotiaan käytöstä. Voimakastahtoinen kolmevuotias.
Adhd:seen kuuluu keskittymisvaikeus(jota ei sun tekstistä tuu ilmi) ja impulssikontrollinhäiriö(joka ilmenee esim väkivaltaisuutena). Se että kolmevuotias raivoaa ei ole mikään häiriö vaan ihan normaalia käytöstä. Ahdd diagboosi voidaan antaa vasta 5vuotiaana sen vuoksi että 2-4 vuotiaiden keskittymiskyvyssä on luonnostaan hyvin suuret vaihtelut.

Ja kyllä suuri osa ihan tavallisista lapsista tarvii rutiinit, ja yrittää käyttää valtaa nipottamalla sellaisita asioista joihin on huomannut voivansa vaikuttaa(syöminen, oma paikka, pukeutuminen jne). Tietty jotkut lapset on sopeutuvaisempia kuin toiset eikä sitten tarvi niin tarkkoja rutiineja.

 

["aapee"]

[QUOTE="Vieras";29074046]Eikö tuo nyt oo ihan normaalia kolmevuotiaan käytöstä. Voimakastahtoinen kolmevuotias.
Adhd:seen kuuluu keskittymisvaikeus(jota ei sun tekstistä tuu ilmi) ja impulssikontrollinhäiriö(joka ilmenee esim väkivaltaisuutena). Se että kolmevuotias raivoaa ei ole mikään häiriö vaan ihan normaalia käytöstä. Ahdd diagboosi voidaan antaa vasta 5vuotiaana sen vuoksi että 2-4 vuotiaiden keskittymiskyvyssä on luonnostaan hyvin suuret vaihtelut.

Ja kyllä suuri osa ihan tavallisista lapsista tarvii rutiinit, ja yrittää käyttää valtaa nipottamalla sellaisita asioista joihin on huomannut voivansa vaikuttaa(syöminen, oma paikka, pukeutuminen jne). Tietty jotkut lapset on sopeutuvaisempia kuin toiset eikä sitten tarvi niin tarkkoja rutiineja.[/QUOTE]

En tässä mitään diagnoosia halunnut vaan kuulla, että tarvitseeko normaali lapsi rutiinit. Epäilin adhd:ta joskus lapsen ollessa 2, ja kysyinkin asiaa täältä ja moni oli sitämieltä, ettei ole ihan normaalin lapsen käyttäytymistä, mutta nykyään on jo rauhoittunut paljon ja unohdin koko asian. Nyt tuli taas mieleen, kun päiväkodissa tuosta sanottiin ja olen kuullut, että nuo säännölliset rutiinit pitää olla, jos on jokin "poikkeama".

Tätä juuri hain, että onko vaan toisen lapset sopeutuvaisempia kuin toiset.

 

[äitierilaistenlasten]

Noh eihän tuo ihan normaalin lapsen käytöstä ole, etenkin jos kotona nyt eletään ihan normaalia lapsiperheen elämää. Eli tietyt rutiinit ja arjenkuviot on kohdallaan... Toki 3-vuotias on vielä aika pieni, mutta jos vertaan tuohon omaan kohta 3-vuotta täyttävään.... Hälle on ihan sama monelta mennään päiväkotiin, hyvin pääsee rytmiin kiinni aina (on vuorohoidossa). Toki on touhukkaampaa, jos jotain erikoista päivässä, kuten vaikka odotetaan sinne synttäreille lähtöä. JA sitten perheeseemme kuuluu toinen lapsukainen, jolla todettu hahmotushäiriötä, si-häiriö ja dyspraksia. Useinkin menee ihan normaalista lapsesta ja monet ihan normaalina pitääkin. Mutta tarvitsee selvitäkseen päivästä kuvat ja paljon tukea. Kaikki pitää tapahtua samalla tavalla. Ja etenkin se miten joku asia on ensimmäisen kerran tehty, tullaan siitä eteenpäin tekemään aina samalla tavalla.. Siirtymistilanteet hankalia, kuten esim päiväkotiin lähtö tai sieltä kotiin lähtö, usein villiintyy tai sitten kiukuttelee. Vaatteista ja ruuan koostumuksesta tooosi tarkka ymsymsyms... Ikä ja toimintaterapia+sieltä saadut ohjeet auttaneet kummasti. Välillä kysymys kiukkuun voi olla ihan pienestäkin jutusta kiinni, jonka korjaamalla heti helpottaa. Nykyisin osaa jo onneksi aika paljon sanoa itsekin..... Niin ja alkuun paljon mietin et onko uhmaa vai mitä. Neuvolan mielestä oli ihan normaali poika koko ajan, mut onneksi sain kinuttua kuitenkin lähetteen psykologille ja toimintaterapeutille, heistä molemmat huomasi ekan vartin sisään että tarvitsee tehdä jatkosuunnitelmat heti.

 

["mie"]

Meillä pohditaan vähän saman suuntaisia asioita. Lapsi raivostuu ns. pikkujutuista, varsinkin jos tilanne tulee yllättäen. Lueppa kirja Tahatonta tohellusta, saattaa antaa jotain vastauksia tai sitten ei . Meillä ainakin moni asia täsmää.

 

[Echo]

Menis siinä normaalin ja lievän aspergerin välillä.

 

["aapee"]

Noh eihän tuo ihan normaalin lapsen käytöstä ole, etenkin jos kotona nyt eletään ihan normaalia lapsiperheen elämää. Eli tietyt rutiinit ja arjenkuviot on kohdallaan... Toki 3-vuotias on vielä aika pieni, mutta jos vertaan tuohon omaan kohta 3-vuotta täyttävään.... Hälle on ihan sama monelta mennään päiväkotiin, hyvin pääsee rytmiin kiinni aina (on vuorohoidossa). Toki on touhukkaampaa, jos jotain erikoista päivässä, kuten vaikka odotetaan sinne synttäreille lähtöä. JA sitten perheeseemme kuuluu toinen lapsukainen, jolla todettu hahmotushäiriötä, si-häiriö ja dyspraksia. Useinkin menee ihan normaalista lapsesta ja monet ihan normaalina pitääkin. Mutta tarvitsee selvitäkseen päivästä kuvat ja paljon tukea. Kaikki pitää tapahtua samalla tavalla. Ja etenkin se miten joku asia on ensimmäisen kerran tehty, tullaan siitä eteenpäin tekemään aina samalla tavalla.. Siirtymistilanteet hankalia, kuten esim päiväkotiin lähtö tai sieltä kotiin lähtö, usein villiintyy tai sitten kiukuttelee. Vaatteista ja ruuan koostumuksesta tooosi tarkka ymsymsyms... Ikä ja toimintaterapia+sieltä saadut ohjeet auttaneet kummasti. Välillä kysymys kiukkuun voi olla ihan pienestäkin jutusta kiinni, jonka korjaamalla heti helpottaa. Nykyisin osaa jo onneksi aika paljon sanoa itsekin..... Niin ja alkuun paljon mietin et onko uhmaa vai mitä. Neuvolan mielestä oli ihan normaali poika koko ajan, mut onneksi sain kinuttua kuitenkin lähetteen psykologille ja toimintaterapeutille, heistä molemmat huomasi ekan vartin sisään että tarvitsee tehdä jatkosuunnitelmat heti.

Ihan normaalia lapsiperheen elämää eletään ainakin omasta mielestä ja nukkumaan mennään samaan aikaan, tehdään suht. samat iltarutiinit.

Meillä neuvolassa sanottiin vaan, että tosi omapäinen lapsi. Kai ne tuolta päiväkodista sitten sanovat, jos epäilevät jotain. Kohta pitäisi olla ensimmäinen vanhempainvartti (vai miksiköhän noita kutsutaan), jossa keskustellaan lapsesta.

Itse vaan mietin, että jos lapsella jotain poikkeamaa, pitäisikö sitten toimia erilailla ja antaa ehkä enemmän "periksi" tai oikeastaan antaa lapsen enemmän valita ja yrittää välttää niitä tilanteita, joissa tulee ongelmia. Vai tulisiko niitä ongelmia tulla enemmän, että lapsi alkaisi sopeutua, vai sopeutuvatko he sitten koskaan ja tällainen "opettelu" täysin turhaa.

 

["vieras"]

Menis siinä normaalin ja lievän aspergerin välillä.

No olen itse lievä asperger. Olen tosin itse tosi rauhallinen ja lapsi taas ei pysyisi yhtään paikoillaan.

 

[äitierilaistenlasten]

Meillä mietitty todella paljon siedättämistä, periksiantamista ja omia valintoja... Lapsella siis tuo si-häiriö, jota siedätellään, mutta siedätystä ei harrasta kukaan muu kuin toimintaterapeutti ja vanhemmat. Päiväkodilla kielto siedättää (toim.ter ohje) esim jos lapsi ei suostu maistamaan ruokaa, niin ei maista tai jos häiriintyy liian kovasta äänestä, niin viedään pois. Tilanteita, joissa tulee pahaolo ja sitten ehkä kierroksille ja kunnon villitykset vältellään päiväkodissa... Turvallisessa ympäristössä kotona sitten ei jousteta niin paljon. Meillä mennyt hyvin, psykologin mukaan. Lasta kuunneltu paljon ja annettu esim valita itse aina vaatteensa. On kuitenkin ihan tasapainoinen ja iloinen veitikka. Kuulemma tälläisten lasten kohdalla nähty paljon surullisiakin tarinoita, jos lapsella on aina paha olla, esim vaatteissa lappu kutittaa ja silti käsketään vaatteita päällä pitämään. Tai jos lapsi päättänyt sen banaanin syödä kokonaisena ja äiti sen puolittaa, niin siitä tulee ihan todellinen paha olo (ainakin meillä), joten tälläisestä ohje että ei tehdä sen suurempaa numeroa, syö tai ei syö ja kyllä olen jopa antanut sitten uuden. Aluksi oli vaikeaa huomata onko pelaamista vai todellista neurologista ongelmaa, mutta ajan kanssa siihen on kyllä harjaantunut...

 

["aapee"]

Meillä mietitty todella paljon siedättämistä, periksiantamista ja omia valintoja... Lapsella siis tuo si-häiriö, jota siedätellään, mutta siedätystä ei harrasta kukaan muu kuin toimintaterapeutti ja vanhemmat. Päiväkodilla kielto siedättää (toim.ter ohje) esim jos lapsi ei suostu maistamaan ruokaa, niin ei maista tai jos häiriintyy liian kovasta äänestä, niin viedään pois. Tilanteita, joissa tulee pahaolo ja sitten ehkä kierroksille ja kunnon villitykset vältellään päiväkodissa... Turvallisessa ympäristössä kotona sitten ei jousteta niin paljon. Meillä mennyt hyvin, psykologin mukaan. Lasta kuunneltu paljon ja annettu esim valita itse aina vaatteensa. On kuitenkin ihan tasapainoinen ja iloinen veitikka. Kuulemma tälläisten lasten kohdalla nähty paljon surullisiakin tarinoita, jos lapsella on aina paha olla, esim vaatteissa lappu kutittaa ja silti käsketään vaatteita päällä pitämään. Tai jos lapsi päättänyt sen banaanin syödä kokonaisena ja äiti sen puolittaa, niin siitä tulee ihan todellinen paha olo (ainakin meillä), joten tälläisestä ohje että ei tehdä sen suurempaa numeroa, syö tai ei syö ja kyllä olen jopa antanut sitten uuden. Aluksi oli vaikeaa huomata onko pelaamista vai todellista neurologista ongelmaa, mutta ajan kanssa siihen on kyllä harjaantunut...

olen siis itse lievästi assi joten ymmärrän kyllä yliherkkyyksiä aika hyvin. Meillä lapsi ei siedä myöskään kovia ääniä, kuten en itsekään. Käyttää kuulosuojaimia kun imuroin ja pelkää ääniä. Itselläni ollut lapsena ongelmia syömisen kanssa, joten ikinä en pakottaisi lasta syömään. Uutta banaania en kuitenkaan ole antanut, kuten ei normaaleillekaan lapsille kuuluisi. Meillä joko syödään tai ei syödä, mutta sitten ollaan nälkäisinä. Itse tosin tiedän, etten olisi lapsena syönyt vaikka miten nälkä olisi. Jos tosin huomaan lapsesta oikeasti ruoan olevan pahaa...annan muuta, mutta enemmänkin huomaamattomasti ettei lapsi ajattele että saa valita.

 

[äitierilasitenlasten]

Ehkä sun nyt kuitenkin kannattaisi soittaa neuvolaan ja pyytää jatkolähetteet. Meillä tuo terapeutti oli niin iloinen, kun pääsi hoitamaan jo kolme vuotiasta, on kuulemma aika harvinaista. Yleensä lapset tulevat 5v tai vasta sit kun eskarikin on jo alkanut ja sitten on paljon vähemmän aikaa tehdä töitä ja valmistella kouluun lähtöä... Ja kuten sanoin itse pitkään mietin et onko normaalia vai ei (etenkin kun neuvolan mukaan normaalia), et onko vaan herkkä ja vähän hidas lämpiämään uusille jutuille ja tietty sit itsepäinen myös. Tätä myös psykologille juttelin ja vakuutteli että kyllä olet ihan oikean ratkaisun tehnyt, kun olet apua vaatinut, etkä olleenkaan syyttä. Meillä on suvussa ihmisiä, (ketkä ei ole läsnä meidän jokapäiväisessä arjessa) ja he ovat kovastikin syyllistäneet kun ei lapsia voi yhtään ymmärtää ja lähdetään ilman oikeaa syytä diagnooseja hakemaan ja lapsen elämä pilaamaan! Alkuun tuntui toki pahalta, mutta ei noita diagnooseja nyt ihan äidin kertoman perusteella ole annettu ja terapia auttaa niin Ja jos ei ole mitään kummallisempaa, niin saa ainakin itse mielenrauhan.....

 

[Tjaah]

Meidän 2,5-vuotias vetää myös raivarit jos pilkon omenan kun sen olisikin pitänyt olla kokonainen, tai jos äiti hakee hoidosta vaikka isän oli tarkoitus. Ja kerran muskarissa oli sijainen, ja tämän jälkeen lapsi aina kyselee hermostuneena että onko siellä nyt varmasti se oikea opettaja. On erittäin herkkä lapsi, reagoi voimakkaasti niin hyvässä kuin pahassa, ja aistii herkästi esim jos vanhempi on huonolla tuulella vaikkei sitä häneen purkaisikaan. Olen kyllä pitänyt ihan normaalina, joskin herkkänä ja voimakasluontoisena lapsena. Uskoo rajoja vaikka niitä tiuhaan koitteleekin

 

["vieras"]

Ap:n lapsi kuulostaa ihan samanlaiselta kuin meidän poika. Vähitellen ollaan opeteltu sietämään arjen muutoksia ja nykyään 9v on jo siinä melko hyvä. Mutta ihan itsekseen ei kestä rutiinimuutoksia vaan ne pitää aina käydä läpi ja käsitellä. Eli juttelee seuraavan päivän tai kuluneen päivän erikoiset asiat ja miettii miten olisi pitänyt toimia tai miten aikoo suhtautua. Toinen lapsistamme ei ole ikinä ollut kovin kiinnostunut huomisen ohjelmasta tai kenen vieressä istuu missäkin. Eikä pohdi jälkikäteen, miten paljon jännitti tms. Tai tässäkin ketjussa mainituista kuka haki hoidosta tai oliko banaani kuorittu oikein. Toiselle lapselle nämä on olleet pieniä järkytyksiä

Meillä on annettu lapsen kiukutella ja sen jälkeen keskusteltu mm. siitä oliko banaanin kuorimisella oikeasti väliä, jos sen banaanin halusi syödä. Välillä lapsen kiukuttelun käsittely vie aikaa, vaatii itseltä energiaa ja hermoja. Tuokin on totta mitä äitierilaistenlasten huomautti, että sitä oppii huomaamaan, koska on oikea hätä ja koska lapsi kokeilee vain rajoja. Meillä on eletty hyvinkin rutiinitarkkaa arkea ja myös joskus hyvin ei-tarkkaa esimerkiksi lomilla. Molemmat ovat vaatineet välillä lapsen rauhoittelua ja jonkinlaisten keinojen opettamista lapselle hankalan tilanteen käsittelemiseksi. Eli en sitten tiedä auttaako rutiinit yksistään vai ei. Ainakin ne on lapselle luontaisia ja nyt 3.luokkalainen herää aina samaan aikaan, hoitaa itse aamurutiinit samanlaisina, tekee läksyt samaan aikaan. Mutta fiksu ja koulussa tykätty lapsi. Pärjää ihan hyvin piirteensä kanssa.