Lapsi palasi jälleen kouluun ja ei ....

[tässäpä]

vain ala koulu sujua. Tuntuu,että hänellä on samat kepposet mielessä mitä syksylläkin ( oli taas yrittänyt avustajan silmälasit hajottaa ja oli repinyt jonkin lappusen + syönyt repimäänsä paperia), kunnes sitten hän ei voinut käydä koulua, vaan kävi loppusyksyn kotikoulua.

Edelleen vain mietin miten kummassa ylipäätään lapsen koulunkäynti edes voi onnistua, kun hänen kemiat eivät vain mene yksiin ryhmäavustajan kanssa ja kun tuolle avustajalle lapsi ne kepposensa tekee + ei sitten tule koko oppimisesta / koulunkäynnistä yhtään mitään.

En kyllä usko, että lääkityskään tätä pulmaa voi ratkaista. Ja kuitenkin sen tiedän, että ryhmäavustajan työpaikka on tuossa koulussa missä hän nyt onkin. Ei hän voi lähteä työpaikkaansa vaihtamaan yhden riiviön takia.

Noh jospa tässä kohta saataisiin - vihdosta viimein - toimintaterapia alkamaan. Jospa terapeutilla olisi jonkin konsti olemassa, että lapsi alkaisi hyväksymään ryhmäavustajan ja olemaan hänellekin kiltisti + keskittyisi paremmin koulutehtävien tekemiseen, eikä pelleilemiseen.

 

[mindek]

varmaan tosi rankkaa, voimia

 

["tilli"]

Voipi olla, että lapsi inhoasi ketä tahansa ryhmäavustajaa, joka häntä ohjaa. Hän varmaan ymmärtää, että hän on "huonompi" kuin muut, koska ei kykene toimimaan kuin avustettuna ja purkaa sen avustajaan.
Kannatta miettiä miksi sinä vanhempana näet syytä vain avsutajan ja lapsesi kemioissa ja saat näin syyn lapsesi ongelmille. Kyse varmaan kuitenkin on vain siitä, että lapsesi on kykenemätön toimimaan ryhmässä.

 

[alkuperäinen]

Mutta ei tämä ole hääviä, että ekaluokka on jo näin takkuista ja tikkuista. Mitä ylipäätään lapsen koulunkäynnistä edes tulee pitemmällä tähtäimellä? Koulua on vielä monen monta vuotta jäljellä.

 

["persilja"]

Tuota noin, tilli esitti sulle erittäin hyvän kommentin, mutta sä vaan jatkoit valittamalla, ettei ole reilua
kun ei koulu suju.

Onko se teillä perinnöllistä tuo yhteistyövajaus?

 

["mörkö"]

Meidän perheessä asustelee myös tuollainen häirikkölapsi. Koulunkäynti alkoi hyvin, mutta kesken lukukauden jouduimme vaihtamaan asuinpaikkakuntaa ja samalla koulua. Uudessa koulussa alkoi hurja vääntö. Lapsi sai raivareita, puri avustajaa ja kerran mietittiin jo ambulanssin soittamista rauhoittamaan mukula. Mikään ei tuntunut auttavan. Tämän lukukauden alusta poika siirrettiin pienryhmään, jossa avustajia on useampia. Nyt rauha tuntuu palanneen koulunkäyntiin ja vaikka se ei ennen niin innokkaan pojan mielestä ole enää kivaa, ainakin nämä pari päivää on mennyt loistavasti. Toivon, että sama jatkuu.
Toki tiedän, että lapsi on hankala, mutta osansa on myös kiusaamisella. Poikaa kiusattiin uudessa koulussa heti ensimmäisestä päivästä alkaen eikä siihen haluttu puuttua, vaan oli helpompi leimata poikamme yhteistyökyvyttömäksi.
Voimia aloittajalle.

 

["vieras"]

Onhan sulla kotona tiukat rajat ja kuri lapsella? Eikö teillä ole mitään lääkitystä tällä hetkellä?

 

["kesis"]

[QUOTE="vieras";25414065]Onhan sulla kotona tiukat rajat ja kuri lapsella? Eikö teillä ole mitään lääkitystä tällä hetkellä?[/QUOTE]

Vaikka kotona olis miten turvallinen ja hyvä ympäristö niin lapset silti voi oireilla näin.
Tsemppiä ap:lle.
Erityislapset etenkin ovat herkkiä ymmärtämään tilanteet väärin ja homma purkautuu sitten raivona tai muuna.
Huom! Kyseessä on lapsi, joka tarvitsee apua ja tukea. Samoin koko perhe. Ei vähättelyä tai syyllistämistä.
Kiusaamisella on karmaisevat seuraamukset...

 

[Miili]

Paljon voimia sulle ja perheelle. Onko teillä mahdollisuutta vaihtaa koulua?
Vaikka matka vähän pitenis ja hankaloituis vois elämä muuten helpottua.