Toggle sidebar

Lapsi päivähoitoon - ihanaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kielletty tunne?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kielletty tunne?

Vieras
Hei,

Viestin otsikko on tarkoituksella provosoiva mutta itse viestini ei.

Olen vuoden ikäisen lapsen äiti ja alusta asti olen tiennyt, että hoitoon meno tulee tässä iässä eteen. Kun lapsi oli ihan vauva, ajatus hoitoon laittamisesta niin pienenä tuntui pahalta. Aika pian, jo muutaman kk iässä hänessä kuitenkin alkoi näkyä luonteenpiirteitä ja tyttö nautti ihmisvilinästä ja oli kiinnostunut muista ihmisistä. Nyt olemme olleet tutustumassa hoitopaikkaan (pieni pk-ryhmä) ja tyttö on silmin nähden nauttinut. Hän on ryhmän kuopus ja jo ensimmäisenä päivänä otti kontaktia ja matki isompiaan.

Ensi viikolla jatkan itse työelämässä ja olen tähän ratkaisuun tyytyväinen. Jätän lapseni hyvillä mielin turvalliseen hoitopaikkaan ja nautin itse uusista haasteista ja vaihtelusta.

En halua lietsoa mitään kotihoito >< päivökoti -väittelyä, oikeastaan halusin vain jonnekin ilmaista - ehkä itsenikin yllättäneen - helpotuksen tunteen siitä, ettei lapsen hoitoon vieminen tunnukaan niin kauhealta kuin yleensä ajatellaan. En tunne syyllisyyttä siitä, että kaipaan elämääni jo tässä vaiheessa muutakin kuin äitiyttä.

Ehkä sen verran haluaisin sohaista muurahaispesää, että esitän kysymyksen; onko äidin "vapaudentunne" lapsen mennessä hoitoon tabu, josta ei oikein voi ääneen puhua?

 
Totta, missään nimessä ei voi sanoa, että on kiva mennä töihin.
Itse aloitin työt heti kun lapseni oli 9 kk.
Tämä oli meille sopiva ja välttämätönkin ratkaisu.
Lapsi on sopeutunut hoitoon hyvin, joten paha mieli ei vaivaa itseä.
Kovasti vaan niitä negatiivisia kommentteja on sadellut ulkopuolisilta.
 
Tuliko mieleesi, että on vähän eri asia että 1-vuotias lapsi käy tutustumassa hoitopaikkaan äidin kanssa kun että hän viettää siellä 8 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa?
 
Minä en olisi halunnut mennä vielä töihin, mutta taloudelliset syyt pakottivat. Lapsi oli 11,5 kk aloittaessaan päivähoidon. Lapsi on viihtynyt alusta asti hoidossa hienosti. Hän on myös sosiaalinen ja kaipaa muiden lasten seuraa. Ja näin jälkiviisaana voin todeta, että töissäkäynti on minulle helpompaa kuin kotiäitinä oleminen.

Toisen lapsen syntyessä aion jäädä kahdeksi vuodeksi kotiin. Ihan jo hirvittää, miten esikoisen sekä minun pääni kestävät. Pitää etsiä joku kiva kerho, jonne esikoisen voi viedä tuulettumaan välillä.
 
Ei vapaudentunne ainakaan saisi olla mikään tabu. Miksei saisi sanoa ääneen, miltä tuntuu? Eihän ihminen ole niin mustavalkoinen, ettei voisi tuntea samaan aikaan helpotusta omasta puolestaan ja olla huolissaan lapsen puolesta. Äitiyteen liittyy ylipäänsä ihan liikaa tabuja, jotka synnyttää vaan ahdistusta. Hus pois vaan kaikki tabut ja fiksua, moniarvoista keskustelua tilalle!
 
Varmastikin lapselle olisi parasta, että saisi olla kotona, mutta ei hoitopaikkakaan ole huono vaihtoehto, jos taloudellisista syistä on pakko mennä töihin tai jos äiti yksinkertaisesti kokee, että hän ei jaksa kotiäitinä.

Olen itse joutunut menemään töihin vanhempainlomakauden jälkeen rahasyistä. Vaikka lapsen kanssa oli ihanaa sitten iltaisin ja viikonloppuisin, niin koin, että kuitenkin kokonaisuudessaan kotiäitiys oli helpompaa kuin työssäkäyvänä äitinä oleminen. Kotona olemisesta nimittäin katosi rentous ja kiireettömyys, kun lapsen kanssa oleminen, siivoaminen ja ruoanlaitto pitikin hoitaa kaikki ilta-aikaan. Viikonlopuista tuli helposti suorittamista.

Toisen lapsen kanssa onneksi pystyi jäämään pidemmäksi aikaa kotiin.
 
Olen opiskelija, ja kyllä minusta oli aivan ihanaa palata opintojen pariin lapsen ollessa 1 v 2 kk. Toki alkuun hermostutti ja stressasi hirveästi päivähoidon aloittaminen, mutta nopeasti kävi selväksi, että lapsi sopeutui ja viihtyi oikein hyvin tarhassa. Vaikka hän oli pitkään ryhmänsä nuorin, hoitajat sanoivat, että hän on yksi hyväntuulisimmista ja "helpoimmista" lapsista. Myöhemmin ryhmään tuli 9 kk:n ikäinen vauva, jonka touhuja olen seuraillut, ja yllättävän hyvin tuo pikkuinenkin näyttää viihtyvän.

Olisin varmasti hermoraunio ja syyttelisin itseäni koko ajan, jos jokin lapsen käytöksessä viittaisi siihen, että tarhassa käynti ei hänelle sovi tai on jotenkin haitallista, mutta koskaan ei ole tullut sellaista tunnetta. Joten turha etukäteen pelätä hoidon aloitusta: monelta se käy lähes ongelmitta.
 
Vähän aihetta sivuten tuli tässä mieleen, että oliko olemassa jotain tilastoja milloin lapset keskimäärin laitetaan Suomessa hoitoon siis minkä ikäisenä? Meillä vaavi vasta 4,5 kk joten ei vielä ihan ajankohtaista mutta kiinnostaisi silti tietää..
 
Minulla on niin ihana ja mielenkiintoinen työ, että palaan sinne mielelläni. Tosin teen sitten lyhennettyä työpäivää. En usko, että lapsi saa pahaa traumaa, jos on hyvässä hoitopaikassa. En ole mieletäni mitään kotiäitityyppiä. Tämän ensimmäisen vuoden nautimme yhdessä lapsen kanssa kotonaolosta, mutta olen paljon parempi äiti, kun pääsen töihin, johon minut on koulutettu kuin että olen kotona. Ehdimme illalla ja viikonloppuisin monenmoista. Jos saan enemmän lapsia, niin sitten olen pidempään kotona. Kaipa se hieman kiellettyä on sanoa, että palaa ihan mielellään töihin. Mutta niin paljon muitakin tabuja äitiyteen liittyen, kuten tuolla todettiinkin.
 
... jäin muuten miettimään, että jos tosiaan saisin yhtä paljon rahaa kotonaolosta kuin töistä, niin jäisinkö kotiin? Eli onko töihinmenon motiivi raha vai mikä? No, itse kyllä menisin ainakin puolipäivätöihin, vaikka taloudellinen tilanne olisi yhtä hyvä kotonaollessakin. Pidän nimittäin työstäni. Mutta myös lapsestani.
 
Ihanaa kuulla, että on muitakin!! Meillä myös 1-vuotias hoidossa ja itsestäni olen huomannut sen, että energiaa on paljon enemmän kaikkeen. Kotona olessa kotitöihin sain menemään päivän ja nyt samat hommat hoituvat tunnissa. Lapsen kanssa jaksan paremmin touhuta ja leikkiä nyt kun osaa arvostaa yhdessä vietettyä aikaa enemmän.
 
mulla poika kanssa meni syyskuussa 1 vuosi ja 4 kk ikäisenä hoitoon ja oon ollut tyytyväinen ja niin on lapsikin. hoidossa kaikki sujuu hyvin (ei edes syö tuttia siellä vaikka kotona sitä välillä pyytää, oppi heti syömään ite tosi hyvin jne.) ja mielestäni on tärkeää oppia tulemaan toimeen muiden lasten kanssa -varsinkin kun meille on näinä päivinä tulossa toinen, niin on osattava odottaa vuoroa jne... (vaikkei hän nyt ihan sitä ymmärräkään)

mä opiskelen kanssa ja välillä tuntuu oikeasti siltä, että koulussa pääsee helpommalla kuin kotona ja illalla sitten jaksaa paremmin leikkiä ja antaa kaikkensa kullanmurulle. toisinaan kyllä tunnen valtavaa ahdistusta siitä, että pääsen esim. klo 14 koulusta mutta haen lapsen hoidosta vasta klo 16 koska välillä on pakko levätä/lukea tenttiin (joka yötä ei jaksa)...
 
Meillä mies jäi kotiin minun palattuani töihin vuoden äitiysloman jälkeen. On hienoa, että yhä enemmän näitä asioita voidaan pohtia myös koko perheen tasolla eikä vain äiti omassa päässään.
 
On kiinnostavaa lukea, millä perusteilla ja miten ihmiset järjestää elämänsä. Mun korvaan särähtää jotenkin pohdinta, jossa puhutaan lähinnä siitä, mistä itse pitää ja nauttii. Ihan kuin se olisi ainut kriteeri valinnoissa. On silti kiva, miten tolkullisia kommentteja tässä ketjussa esiintyy, vaikken itse olekaan ns. samaa "leiriä". Jäin omasta hyvinpalkatusta, mielekkäästä työstäni urabreikille ihan arvosyistä. Pidän työstäni, suorastaan nautin siitä, mutta niin nautin tästä kotiäitiydestäkin ja uskon sen positiivisiin vaikutuksiin. Aika aikaansa kutakin – olen ehtinyt jo tehdä töitä ja ehdin vastakin. Ja huom. tämä ei ole nyt mikään sodanjulistus työssäkäyville, ihan vaan oma pieni näkemykseni:-)

 
Minä olen tässä myös pohtinut töihin lähtöä, ja sanon suoraan että ihan mielelläni tässä jo töihin palaisi. Vielä kun löytyisi mukava työpaikka. Lapsi 1v 2kk. Kyllähän nämä päivät tässä kotonakin menee, mutta toisaalta alkaa huomata itsessään jonkinmoisia "kyllästymisen" merkkejä. Tästähän olikin jo aiemmin täällä joku ketju, jossa joku totesikin että kun on kaksi lasta, sitä meneekin päivät rattoisammin, ja onhan sitä hommaakin enemmän.
 
Minusta olisi lastakin kohtaan väärin, jos olisi palo ja halu tehdä myös töitä, varsinkin jos on luovan työntekijä, ja jäisi vain kotiin lapsen kanssa. Samalla kaipaisi kokoajan oman työnsä ääreen. Työkaverini sanoi, että tämä äitiys on semmoinen juttu, että on aina väärässä paikassa. Kotona haluaisi olla töissä, töissä kotona. Jos yrittää, siis ne jotka tuntevat tarvetta, yhteensovittaa nämä kaksi asiaa, niin se lienee parasta. Itse en olisi pidemmän päälle kovin hyvä äiti, jos en saisi välillä tehdä myös töitä.
 
Kunpa minäkin voisin julistaa arvojani ja sanoa että "valitsen kotiäitiyden", mutta kukkaron nyörit eivät sitä salli. Tekisin melkein mitä tahansa ettei tarvitsisi viedä alle vuosikasta hoitoon (viihtyisin kotona edelleen) mutta kun yksinkertaisesti emme tule toimeen kotihoidontuella. Jos selviäisikin vain säästämällä ja pinnistämällä, mutta kun ei niin ei. Rahat eivät riittäisi elämiseen.

Olkaa onnellisia te, joilla mahdollisuus valita =)
 
Kolmen pisteen kommenttiin: On kai sanomattakin selvää, etteivät kaikki tee samoja arvovalintoja.
Eikö muuten ole vähän yksioikoista todeta, että "se ja se on parasta". Kummasti provosoi ainakin mua. Hieman eri mieltä olisin siitä, riittääkö äidin nautinto yksinomaan lapsen edun määritelmäksi, mutta nämä väittelyt on taidettu kertaalleen käydä edellisessä lapsi- hoitoon-ja-mamma-duuniin-ketjussa.

Ninnu: Ammatillinen kunnianhimo ei ole mullakaan mihinkään kadonnut, mutta en jaksa uskoa, että vuoden lykkäys niihin pyrintöihin on suoranaista vääryyttä lastani tai itseänikään kohtaan. Eihän tämän tarvitse olla niin mustavalkoista, että on pakko olla vain työorientoitunut tai kodista nauttija. Voihan vuoron perään nauttia molemmista. Toisaalta mulla onkin se etu, että voin halutessani tehdä keikkaa sen verran kuin huvittaa, joten ei tarvitse pelätä osaamisen ruostumista tms.
Tuo sanonta on muuten osuva. Nytkin saman kokee minimuodossa jos lähtee esim. ulos tuulettumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hannaa:
Kunpa minäkin voisin julistaa arvojani ja sanoa että "valitsen kotiäitiyden", mutta kukkaron nyörit eivät sitä salli. Tekisin melkein mitä tahansa ettei tarvitsisi viedä alle vuosikasta hoitoon (viihtyisin kotona edelleen) mutta kun yksinkertaisesti emme tule toimeen kotihoidontuella. Jos selviäisikin vain säästämällä ja pinnistämällä, mutta kun ei niin ei. Rahat eivät riittäisi elämiseen.

Olkaa onnellisia te, joilla mahdollisuus valita =)
Click to expand...

Niin ollaankin:-) Taisi tulla uusi tabu kehiin, jota ei saa mainita. Kerro Hannaa ihmeessä mikä kohta oli pahaakin julistusta. Ai niin, unohdin liittää nöyränä perään litanian tietenkin-ymmärrän-että-kaikilla-pienituloisilla-ei-ole-etuoikeutta-arvovalintoihin. Näin toki teen ja olen kiitollinen ja onnellinen, että voin itse valita, mitä haluan. Pitääkö sitä pyytää anteeksi? Tsiisus.

 
Minäkin olen kotiäiti ja olen todella onnellinen, että meillä se kuta kuinkin onnistuu, vaikka ei tämä itselleni rahoiksi lyö, silti miehen palkalla pärjätään, ainakin jonkin aikaa.

Poika on liki 2v ja vasta nyt alkaa välillä tuntuu, että hoitoon voisin hänet laittaa. Odotan kuitenkin vielä jonkin aikaa, että poika oppii vielä paremmin puhumaan. Missään nimessä en olisi voinut häntä hoitoon viedä 9 kk iässä, onneksi ei tarvinnut. Mulla oli aina haaveena, että olisi mahdollisuus hoitaa lapsi/lapset jonkin aikaa kotona. Itse olen työskennellyt vuosia päiväkodeissa jne. ja täytyy sanoa, että tieto lisää tuskaa :)

Tätini työskentelee päiväkodissa pientenosastolla ja jaksaa aina päivitellä sitä, miten aikaisin lapset päivähoitoon laitetaan. Totuushan on kutenkin se, että paras paikka alle 3v on kotona. Toki ymmärrän, että taloudellisista syistä kotihoito ei kaikilla ole mahdollista, eikä kaikki äidit kotona viihdy. Täytyy myöntää, että kyllä tämä kotonaolojin työstä välillä käy :)
 
"Totuushan on kutenkin se, että paras paikka alle 3v on kotona."

Tätä "totuutta" toistellaan nykyisin kovasti. Viittitkö pistää perustelut, miksi se on totuus? Olen lukenut vastakkaisiakin tutkimustuloksia, tuskinpa ihmistieteissä muutenkaan kovin montaa totuutta on olemassa. Minusta tuo väite on mielipide.
 

Similar threads

V
Ärsyttää: meillä on niin vilkas lapsi, että...
Viestiä
0
Luettu
1K
Aihe vapaa
vilkas vai
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa