Lapsi päivähoidossa, itse kotona

  • Viestiketjun aloittaja "mirka"
  • Ensimmäinen viesti
ei ei
Äidin/isän rakkaus lapsiinsa on selvästi viallinen tällaisilla ihmisillä. Huolehtiviksi vanhemmiksi heitä ei voi kutsua. Selityksiä selitysten perään omille turhille vapaa-ajan tarpeille vain esitetään. Kuka teitä edes uskoo?
Lasten hylkääjiähän tällaiset vanhemmat on ja lapset on ne jotka siitä joutuu kärsimään.
Uskomatonta että ihmiset ei käsitä tätä asiaa vaan luulee,että vieraan hoivissa lapsen on parempi kun oman vanhemman
 
ammattivalittaja
Äidin/isän rakkaus lapsiinsa on selvästi viallinen tällaisilla ihmisillä. Huolehtiviksi vanhemmiksi heitä ei voi kutsua. Selityksiä selitysten perään omille turhille vapaa-ajan tarpeille vain esitetään. Kuka teitä edes uskoo?
Lasten hylkääjiähän tällaiset vanhemmat on ja lapset on ne jotka siitä joutuu kärsimään.
Uskomatonta että ihmiset ei käsitä tätä asiaa vaan luulee,että vieraan hoivissa lapsen on parempi kun oman vanhemman
Entäpä jos sen lapsen ainoat kaverit on päiväkotikaverit? jos ei kukaan muu suostu lapsen kanssa leikkimään niin aika yksinäistä se lapsen elämä on silloin sinne eskari-ikään asti.
 
"Saara"
Joskus se hoitopaikka on otettava vaikkei tarvetta juuri nyt olisikaan.

Me olimme varanneet päiväkotipaikan kun vanhempainvapaat loppuivat. Lapsen isä joutui kuitenkin lomautetuksi, aluksi kolmeksi kuukaudeksi, sitten "katsotaan uudestaan" sanottiin työpaikalta.

Ilmoitimme että siirrämme päiväkodin alkua kolmella kuukaudella. Minkä oletimme olevan päivähoidon järjestäjällekin helpotus koska päiväkotipaikat ovat ihan täynnä. Lomautus jatkui ja siirsimme taas kolmella kuukaudella. Kolmannen siirron kohdalla meille ilmoitettiin että jos emme nyt ota paikkaa, saamme neljän kuukauden karenssin emmekä siis voi hakea tuona aikana hoitopaikkaa.

Eli oli pakko ottaa paikka, vaikka isä oli kotona. Käsky töihin kun voi käydä milloin tahansa, ja silloin hoitopaikka on oltava. Eli lapsi on osa-aikaisessa hoidossa varaamassa omaa paikkaansa ja isä kotona. Hiukan hölmöä, kun paikoista on pula.
 
ei ei
Uusavuttomuus kunniaan,niinkö? Päiväkoti on se ainut paikka missä lapsi saa kaverita vai? Miksi edes ryhtyä vanhemmaksi jos on peukalo noin keskellä kämmentä,että pk ainut mahdollisuus :) huh,mihin tää maailma on menossa.
 
Nooratar
Äidin/isän rakkaus lapsiinsa on selvästi viallinen tällaisilla ihmisillä. Huolehtiviksi vanhemmiksi heitä ei voi kutsua. Selityksiä selitysten perään omille turhille vapaa-ajan tarpeille vain esitetään. Kuka teitä edes uskoo?
Lasten hylkääjiähän tällaiset vanhemmat on ja lapset on ne jotka siitä joutuu kärsimään.
Uskomatonta että ihmiset ei käsitä tätä asiaa vaan luulee,että vieraan hoivissa lapsen on parempi kun oman vanhemman
Mitähän se lapsi siitä kärsii?

Miksi työssäkäyvän vanhemman lapsi ei kärsi päivähoidosta, mutta kotona olevan esim. työnhakijan kärsii?

Ja miksi automaattisesti oletetaan että lapsi ei halua hoitopaikkaan. Meillä ainakin kaksivuotias joka on osa-aikaisessa hoidossa, kyselee kotona että koska taas pääsis päiväkotiin. Juttelee päiväkotikavereista ja tykkää kauheasti kun siellä on paljon uusia leluja ja ihmettelemistä. Omat lelut kun on niiiin nähty. ;)

Itse hoidan kaikki asiat, opiskelut, ostokset, siivoukset, sähköpostit, laskunmaksut, kuntoilun jne. jne. lapsen ollessa päivähoidossa ja voin omistaa aikani täysin lapselle silloin kun ei ole päiväkodissa. Lapsi on tosi tyytyväinen. Ei tarvitse enää katsella kun äiti hoitaa asioita tietokoneella, imuroi, pesee vessaa. Tai raahautua mukana vaatekaupoissa, lääkärissä, pankissa tai autokorjaamolla.
 
[QUOTE="Hömelö";29768766]Mrs. Bean, jaa että työhaastattelut on oikein oiva paikka ottaa kaksvuotias lapsi mukaan? Kukahan palkkais..?[/QUOTE]

Jaa, no mä en näe estettä siinä :D Mulla on ollut työhaastattelussa mukana kerralla kolmekin lasta kaikki alle 5-vuotiaita. En toki tarkoita että jos mulla onnistuu niin kaikilla onnistuu. Pienellä etukäteissuunnittelulla voi useimmilla kuitenkin onnistua. Lasten olisi mun mielestä hyvä oppia eri tilanteisiin, kuinka niissä tulee toimia ja käyttäytyä ja juurikin mallioppimalla ja asioita toistamallahan ne oppii. Ja parhaiten se oppi onnistuu, kun niitä asioita opetellaan luontevasti arjen puitteissa, eikä niin että tuossa ja tuossa iässä nyt erikseen aletaan opettelemaan tuota asiaa keinotekoisilla tilanteilla. Tää toki on mun näkemys ja eriävät mielipiteet on ihan yhtä päteviä :D
 
ammattivalittaja
Uusavuttomuus kunniaan,niinkö? Päiväkoti on se ainut paikka missä lapsi saa kaverita vai? Miksi edes ryhtyä vanhemmaksi jos on peukalo noin keskellä kämmentä,että pk ainut mahdollisuus :) huh,mihin tää maailma on menossa.
No kuule kyllä mä olen meille pyytänyt naapureiden lapsia ja muitakin lapsia mutta kun eivät vaan tule tänne niin minkä minä sille voin. Kyllä ollaan kavereita yritetty hakea myös harrastuksen kautta.
 
"Hömelö"
Minusta pienille lapsille poikkeustapauksia lukuun ottamatta kuuluu päivähoito vain siitä syystä, että vanhemmat kykenee tekemään töitä tai aktiivisesti hakemaan töihin tai opiskelemaan, jotta sais töitä. Työn haku ja opiskelu minusta tarkottaa sitä, että se aika sitte oikeesti käytetään siihen työnhakuun tai opiskeluun, eikä väännetä esimerkiks ikuisuusprojektina gradua tai laiteta kaks hakemusta viikossa summamutikassa jonnekin. Isommille eli ehkä noin viusvuotiaille ja sitä vanhemmille minusta sopii osapäivänen kerhotoiminta, mutta sillonkin lähtökohtana pitäis olla lapsen etu. Kunnallinen päivähoito ei voi olla oikeutettua siksi, että vanhemmat haluaa lepäillä, siivota tai harrastaa rauhassa.
 
"vieras."
Mitähän se lapsi siitä kärsii?

Miksi työssäkäyvän vanhemman lapsi ei kärsi päivähoidosta, mutta kotona olevan esim. työnhakijan kärsii?

Ja miksi automaattisesti oletetaan että lapsi ei halua hoitopaikkaan. Meillä ainakin kaksivuotias joka on osa-aikaisessa hoidossa, kyselee kotona että koska taas pääsis päiväkotiin. Juttelee päiväkotikavereista ja tykkää kauheasti kun siellä on paljon uusia leluja ja ihmettelemistä. Omat lelut kun on niiiin nähty. ;)

Itse hoidan kaikki asiat, opiskelut, ostokset, siivoukset, sähköpostit, laskunmaksut, kuntoilun jne. jne. lapsen ollessa päivähoidossa ja voin omistaa aikani täysin lapselle silloin kun ei ole päiväkodissa. Lapsi on tosi tyytyväinen. Ei tarvitse enää katsella kun äiti hoitaa asioita tietokoneella, imuroi, pesee vessaa. Tai raahautua mukana vaatekaupoissa, lääkärissä, pankissa tai autokorjaamolla.
Kuule, jos minulla ei olisi kokoaikaista työtä, lapseni ei olisi hetkeäkään ylimääräistä päiväkodissa. Ei omasta eikä lapseni tahdosta. Meillä lapsi viihty kyllä päiväkodissa ihan ok, mutta jos saisi valita, viettäisi mieluiten aikaa kotona ja arkisissa kodin askareissa.

Minulla on mahdollisuus pitää melko pitkä kesäloma, ja sen ajan lapsi on kotona. Silloinkin pitää kotia hoitaa, siivota, laittaa ruokaa, joskus jopa opetella/opiskella jotain uutta, käydä kaupassa, asioida pankissa ja pestä auto. Lapsi on osa elämää, ja hän osallistuu tai keksii siksi ajaksi muuta tekemistä. Meillä on kyllä silti aikaa köllötellä sohvalla lukemassa kirjoja tai venyä vaikka yksi sadepäivä dvd:n ääressä. Siinäpähän lapsi oppii, millaista arki on. Arjenhallinta on minusta yksi tärkein asia, jonka voi lapselleen opettaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Mrs Bean
asfasgsga
Meillä on 5-vuotias hoidossa 3 kertaa viikossa 5 tuntia, vaikka molemmat vanhemmat kotona. Kotona on lisäksi kohta 3 vuotta täyttävät kaksoset, ettei nyt aivan jouten olla täällä. ;) Esikoiselle hoito tekee hyvää, on vähän haastava lapsi ja on hyvä, että oppii toimimaan ryhmässä ja saadaan ennen eskaria ja koulua tiettyjä ongelmia kuntoon... Mutta vaikka olis ihan "normaali", niin veisin varmaan silti. Erityislastentarhanopettaja oli jopa sitä mieltä, että pitempikin hoitoviikko voisi olla hyvä, mutta itsestä tuntuis tyhmältä viedä, kun tosiaan olemme kaikki kotona. Meillä ei ole lapsilla muuten sellaisia kavereita, joita voisi kovin usein tavata, niin kiva että hoidossa edes näkee. Olen välillä miettinyt noiden kaksostenkin päiväkotiin laittamista, kun hekin vaan toistensa seurassa ovat kaiken päivää ja ovat kuitenkin pian kolmevuotiaita. Jos ei työtä löydy, niin voisin ne hoitoajat keskittyä paremmin vapaaehtoistöihin, joita teen joka tapauksessa, vaikka lapset tässä pyörivätkin...
 
Vieraampi
[QUOTE="vieras.";29769029]Kuule, jos minulla ei olisi kokoaikaista työtä, lapseni ei olisi hetkeäkään ylimääräistä päiväkodissa. Ei omasta eikä lapseni tahdosta. Meillä lapsi viihty kyllä päiväkodissa ihan ok, mutta jos saisi valita, viettäisi mieluiten aikaa kotona ja arkisissa kodin askareissa.

Minulla on mahdollisuus pitää melko pitkä kesäloma, ja sen ajan lapsi on kotona. Silloinkin pitää kotia hoitaa, siivota, laittaa ruokaa, joskus jopa opetella/opiskella jotain uutta, käydä kaupassa, asioida pankissa ja pestä auto. Lapsi on osa elämää, ja hän osallistuu tai keksii siksi ajaksi muuta tekemistä. Meillä on kyllä silti aikaa köllötellä sohvalla lukemassa kirjoja tai venyä vaikka yksi sadepäivä dvd:n ääressä. Siinäpähän lapsi oppii, millaista arki on. Arjenhallinta on minusta yksi tärkein asia, jonka voi lapselleen opettaa.[/QUOTE]

Ok, jos teidän lapsi tahtoo viettää mieluiten aikaa kotona, silloin se sopii teille. Mutta pystytkö näkemään sellaisen vaihtoehdon että joku toinen lapsi nimenomaan haluaa sinne päiväkotiin? Niinkuin mun lapseni. Lapsi osaa kyllä ilmaista mielipiteensä.

Ja kyllähän meilläkin lapsi näkee sitä "arjen hallintaa", kun on osan viikosta kotona, samoin viikonloppuna.

Mutta arkihan nykyään on viimeistään koulun alkaessa sitä että osa päivästä ollaan jossain muualla, ja sitten tullaan kotiin. Siinä pitää siis oppia tekemään kotiasiat tiettynä aikana ja muut asiat hoitaa taas niille varattuna aikana. Ja pitää tottua siihen että kotona on tietyt jutut ja säännöt ja poissa kotoa (hoidossa, koulussa, töissä) sitten omat puuhansa ja sääntönsä.

Tämä toimii siis meillä, ja tykkäämme tehdä näin.
 
"Hömelö"
Ammattivalittaja, siinäpä se just onkin, että jotku ihmiset näkee asian niin, että he saavat itse päättää siitä, pistävätkö lapsensa hoitoon vaikka itse onkin kotona, eikä se asia kuulu kellekään muulle. Paitsi veronmaksajille, koska tottahan nyt muutkin ihmiset pitää velvottaa maksamaan minun lapsen päivähoito. Ja kunnallehan asia kuuluu tasan sen verran, että saavat luvan järjestää sen hoitopaikan. Paskat sitte niistä perheistä, jotka oikeesti tarttis sen hoitopaikan että voivat käydä töissä, mutta joutuvat viemään ties minne asti, koska lähipäiväkotien ryhmät on jo täynnä. Systeemissä on vika mikä pitää korjata mahdollisimman nopeesti näiden yhteiskunnan loisien takia. Enkä nyt tällä tarkottanu ap:ta, jos hän todella käyttää sen päivähoitoajan aktiiviseen työnhakuun.
 
"hemi"
Mietinpä vain minkä työhakemuksen saa tehtyä puolessa tunnissa. Omiin työhakemuksiini joudun käyttämään helposti tunnin kaksi, jotta saan edes vähänkään oikeantyyppisen hakemuksen tehtyä. Samoja kopioita ei voi käyttää, koska jokainen työpaikka on erilainen.
Ymmärrän täysin, että työhakemiseeen, jos sitä siis tehdään tosissaan, menee aikaa ja se sujuu näppärämmin ilman lapsia.
Itsekin vein aikoinani 2,5v ja 1,3v hoitoon parina päivänä viikossa, vaikka mulla oli vauva kotona...
 
viera.s
Meidän kunnassa on tuollaiseen tarpeeseen tarjolla leikkipuistotoimintaa. Siellä käyvien lasten vanhemmista taitaa aika harva olla puistoajat töissä, itse tosin olen, teen etätöitä kotona sen pari-kolme tuntia päivässä. Varmasti kunnalle halvempaa järjestää kuin päiväkotihoito.

Ennen kuin tulin äidiksi, ajattelin hyvin tiukasti aina yhteiskunnan etua. Äitinä kuitenkin lapsen etu sen voittaa. Joten siksi olen kyllä hakenut ensi syksyksi lapselle osa-aikaista päiväkotipaikkaa, vaikka ehkä saisin järjestettyä vielä tuolla leikkipuistolla lapsen hoidon, jos työni jatkuu suurinpiirtein nykyisellään. Mutta kyllä minusta 5-vuotias jo ansaitsee saada kunnollista ja suunniteltua varhaiskasvatusta, riippumatta vanhempien työtilanteesta.

Aloittajalla tosin nuorempi lapsi on niin pieni, että hän ei itse varmasti kaipaa tai tarvitse päiväkotia. Ymmärrän kyllä nuo syyt, miksi päivähoito on aloitettu enkä usko että lapsi siitä rikki menee. Mutta eikö nuo päivät voisi olla vielä lyhyempiä? 5 tuntia on 2-vuotiaalle pitkä aika.
 
nojoo
Mitähän se lapsi siitä kärsii?

Miksi työssäkäyvän vanhemman lapsi ei kärsi päivähoidosta, mutta kotona olevan esim. työnhakijan kärsii?

Ja miksi automaattisesti oletetaan että lapsi ei halua hoitopaikkaan. Meillä ainakin kaksivuotias joka on osa-aikaisessa hoidossa, kyselee kotona että koska taas pääsis päiväkotiin. Juttelee päiväkotikavereista ja tykkää kauheasti kun siellä on paljon uusia leluja ja ihmettelemistä. Omat lelut kun on niiiin nähty. ;)

Itse hoidan kaikki asiat, opiskelut, ostokset, siivoukset, sähköpostit, laskunmaksut, kuntoilun jne. jne. lapsen ollessa päivähoidossa ja voin omistaa aikani täysin lapselle silloin kun ei ole päiväkodissa. Lapsi on tosi tyytyväinen. Ei tarvitse enää katsella kun äiti hoitaa asioita tietokoneella, imuroi, pesee vessaa. Tai raahautua mukana vaatekaupoissa, lääkärissä, pankissa tai autokorjaamolla.
Minun kaikki kolme lasta, josta kaksi on hypersosiaalisia tapauksia, viihtyvät /viihtyivät (esikoinen on jo koululainen) loistavasti päiväkodissa. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole ikinä kysynyt, milloin pääsisi taas päiväkotiin ja jokainen on aina ollut innoissa arkivapaista.

Minä hoidan ainoastaan työni silloin, kun lapset ovat hoidossa. Kaupassa käynnin, opsikelun, siivoukset ja kaikki muut arkiaskareet hoidan joko lasteni kanssa tai sitten he ovat silloin isäänsä kanssa. Mielestäni se on ihan normaalia näin. Ei mun lapset ole ainakaan tietääkseni traumatiosoituneet siitä, että ovat nähneet äitinsä pesemässä vessaa tai imuroimassa :D
 
nähtyä
Mitähän se lapsi siitä kärsii?

Miksi työssäkäyvän vanhemman lapsi ei kärsi päivähoidosta, mutta kotona olevan esim. työnhakijan kärsii?

Ja miksi automaattisesti oletetaan että lapsi ei halua hoitopaikkaan. Meillä ainakin kaksivuotias joka on osa-aikaisessa hoidossa, kyselee kotona että koska taas pääsis päiväkotiin. Juttelee päiväkotikavereista ja tykkää kauheasti kun siellä on paljon uusia leluja ja ihmettelemistä. Omat lelut kun on niiiin nähty. ;)

Itse hoidan kaikki asiat, opiskelut, ostokset, siivoukset, sähköpostit, laskunmaksut, kuntoilun jne. jne. lapsen ollessa päivähoidossa ja voin omistaa aikani täysin lapselle silloin kun ei ole päiväkodissa. Lapsi on tosi tyytyväinen. Ei tarvitse enää katsella kun äiti hoitaa asioita tietokoneella, imuroi, pesee vessaa. Tai raahautua mukana vaatekaupoissa, lääkärissä, pankissa tai autokorjaamolla.

Ei lapsi sen enempää tai vähempää kärsi riippuen siitä, miksi on hoidossa. Mutta työssä käyvien lasten vanhemmilla on moraalisesti eri oikeuksia palveluihin, kuin kotona olevilla. Kun on kyse palvelusta, joka oikeasti voidaan korvata kotona!

Ja surullista lukea, että kaksi vuotias tarvitsee päiväkotia ollakseen tyytyväinen! Tuo loppu, mitä kerrot yhdessä viettämästänne ajasta on myös aika arveluttavaa. Ei lapselle ole hyvä olla niin irti arkielämästä. Luonnoton laatuaika vääristää lapsen elämää. Lapsen on opittava olemaan silloinkin, kun äiti tai isä tekee muuta, kuin on käytettävissä hänen jokaisen inahdukseensa heti, kun hän jotain keksii.
 
ammattivalittaja
[QUOTE="Hömelö";29769129]Ammattivalittaja, siinäpä se just onkin, että jotku ihmiset näkee asian niin, että he saavat itse päättää siitä, pistävätkö lapsensa hoitoon vaikka itse onkin kotona, eikä se asia kuulu kellekään muulle. Paitsi veronmaksajille, koska tottahan nyt muutkin ihmiset pitää velvottaa maksamaan minun lapsen päivähoito. Ja kunnallehan asia kuuluu tasan sen verran, että saavat luvan järjestää sen hoitopaikan. Paskat sitte niistä perheistä, jotka oikeesti tarttis sen hoitopaikan että voivat käydä töissä, mutta joutuvat viemään ties minne asti, koska lähipäiväkotien ryhmät on jo täynnä. Systeemissä on vika mikä pitää korjata mahdollisimman nopeesti näiden yhteiskunnan loisien takia. Enkä nyt tällä tarkottanu ap:ta, jos hän todella käyttää sen päivähoitoajan aktiiviseen työnhakuun.[/QUOTE]

Mieheni maksaa kyllä veroja, paljonkin. Ei yrittäjä veroasioissa mitenkään vähällä pääse ja maksamme myös lapsemme päivähoidosta, lisäksi itse en saa edes työmarkkinatukea niin en kyllä katso että pahimpia loisia suomessa olisimme.
 
Itse juurikin miesvaltaisen alan haastatteluihin lasten kanssa mennyt ja työn saanut. Omat lapset voisin luokitella vilkkaiksi/eläväisiksi, siksi olenkin lapsille ottanut sopivaa puuhaa mukaan sekä riittävän yksinkertaisesti ohjeistanut etukäteen ja tilanteen aikana riittävän ajoissa muistuttanu lapsia ohjeistuksesta tai tarjonnut sopivaa tekemistä. Ei ongelmaa, toki lasten kanssa on muussa arjessa harjoiteltu jo ennen näitä tilanteita, pitkäjänteisyyttä sekä hetken odottamista.
 
"mirka"
Keskustelu ajautui ennalta arvattuna subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Tämä ei kuitenkaan ollut tarkoitus, ja osa kommenteista on niin lapsellisella tavalla esitettyjä, että enpä vaivaudu niihin edes vastaamaan. Asia mihin kuitenkin toivoisin vielä mielipiteitä on seuraava: "KÄRSIIKÖ" mielestänne reilu 2-vuotias päivähoidosta, joka tapahtuu 2-3 krt/vko 5 tuntia kerrallaan? Todettakoon vielä, että hoitopaikka on pienen paikkakunnan pieni yksityinen päiväkoti, jossa poika tosiaan isoveljensä kanssa samassa ryhmässä. Kiitos vastauksistanne! :)
 
ammattivalittaja
Ja jos olisi jotain leikkipuistotoimintaa tai avoimia päiväkoteja tms niin toki silloin ei tarvitsisi lasta hoitoon viedä mutta eipä niitä tässä kaupungissa vaan ole vaan puistot ovat arkisin aivan tyhjiä kun lapset ovat hoidossa. Onhan täällä srk.n perhekerho mutta siellä on alle 3v lapsia eipä siitä tuollainen yli 5v enää hyödy.
 
Nooratar
Alkuperäinen kirjoittaja nähtyä;29769245:
Ei lapsi sen enempää tai vähempää kärsi riippuen siitä, miksi on hoidossa. Mutta työssä käyvien lasten vanhemmilla on moraalisesti eri oikeuksia palveluihin, kuin kotona olevilla. Kun on kyse palvelusta, joka oikeasti voidaan korvata kotona!

Ja surullista lukea, että kaksi vuotias tarvitsee päiväkotia ollakseen tyytyväinen! Tuo loppu, mitä kerrot yhdessä viettämästänne ajasta on myös aika arveluttavaa. Ei lapselle ole hyvä olla niin irti arkielämästä. Luonnoton laatuaika vääristää lapsen elämää. Lapsen on opittava olemaan silloinkin, kun äiti tai isä tekee muuta, kuin on käytettävissä hänen jokaisen inahdukseensa heti, kun hän jotain keksii.
Höpsis, nyt kyllä meni liioitteluksi. :)

Ei tosiaan tarvitse surullinen olla. Se että lapseni tykkää päiväkodista ei tarkoita että hän ehdottomasti tarvitsee sitä ollakseen tyytyväinen.

Jos sinun lapsesi pitää vaikkapa leikkipuistosta olisitko surullinen siitä että hän "tarvitsee leikkipuistoa ollakseen tyytyväinen". ;)

Ja sen, että ollaan käytettävissä jokaiseen inahdukseen heti kun jotain keksii, ja laatuaikamme luonnottomuuden keksit kyllä itse. Ei se että omistan aikani lapselle tarkoita mitään ihmeellistä. Vain ettei minun silloin tarvitse keskittyä omiin kaiken huomioni vaativiin asioihin. Kyllä mä silti voin keskustella lapsen isän kanssa tai vastata puhelimeen tai leikkiä siinä sivussa kissan kanssa tms.

Lapsi ei myöskään ole irti arkielämästä. Hän on vain osan viikkoa päivähoidossa. Niinä päivinä vapaa-aika vietetään yhdessä ilman esim. vessan siivouksia tai imurointeja. Mutta siihenkin aikaan tietenkin liittyy ruuanlaittoa (vaikka yhdessä lapsen kanssa), tiskit laitetaan tiskikoneeseen, pöydät siistitään, huone järjestetään illalla jne. iltarutiinit ovat ihan normaalit. Mutta nekin asiat tehdään rauhassa, kiirehtimättä, siinä hetkessä eläen.
 
"gekko"
Ei tuo kuulosta lainkaan sille että apn lapsi kärsisi hoidossa. Hyvän ratkaisun olet tehnyt.

Jos mulle tulis joku haastatteluun lasten kans niin olettaisin että hakija korostaa sitä että hänellä on lapsia ja silloin ei edes halua työtä vaan otti ne mukaan välttääkseen karenssin. Eri asia jos on todella hyvä selitys ja hyvä hakija. En kumminkaan ole niitä lapsia palkkaamassa. Töihin saa tarvittaessa ottaa lapsen mukaan, se ei ole ongelma jos on joku tilanne ja niin tarvii tehdä.
 

Yhteistyössä