Pitkän matematiikan opiskelu on järjettömän työlästä. Se lisää lukion koko työtaakkaa hyvinkin kolmanneksella. Vaikea on pitää kovin järkevänä käyttää niin paljon aikaa sen opiskeluun jos se kyseinen matematiikka itsessään ei ole hyödyllistä myöhemmin elämässä. Ja harvallehan se on hyödyllistä jos ei opiskele esimerkiksi insinööriksi.
Usein näinkin, mutta etenkin nykyisillä painotuksella tuo panostus kyllä kannattaa. Ja kannattaa se muutenkin.
Harmi vaan, että monella (etenkin tytöllä), syntyy jo peruskoulussa sellainen matikka-allergia. Sitten yritetään pänttäämällä hoitaa tuokin homma, vaikka se ei kovin hyvin aineeseen sovi.
Itse olen tehnyt valtavan työn, että omat lapset ovat suostuneet omaksumaan matematiikassa oikeanlaisen (tai no ainakin paremman) oppimistavan. Lapset ovat tykänneet matikasta just niin kauan kun se on ollut helppoa kuin vettä vaan. Heti kun tulee tuskaa, niin luovuttaneet. Kauhean työn oon joutunut tekemään, että lapsille avautunut sellainen parempi tapa ajatella matikkaa.
Omat vanhemmat oli aiak surkeita matikassa ja menin heistä periaatteessa ohi jo ala-asteella. Kai se jonkin sortin lahjakkuuttakin oli, mutta enemmän ehkä sitä että en sietänyt ulkoaopettulua ja sitä että joku asia "vaan on niin".