Lapsi kaverimiehelle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "henna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"henna"

Vieras
Olen 30 nainen ja haluan äidiksi. En ole vakituisessa suhteessa, muut asiat elämässä kyllä kunnossa. Syli vaan on tyhjä. Mulla on kaverimies, joka olisi valmis tekemään mun kanssa lapsen. Uskoisin kyllä että olisin lapsen kanssa kuitenkin ihan kaksistaan, tämä mies kuitenkin elää omaa elämäänsä toisaalla. Oonko mä itsekäs? Jos en tee tätä nyt, en välttämättä koskaan saa omaa lasta.

Mielipiteitä? Kokemuksia, voiko toimia?
 
Vuoden kuluttua voit tavata ihanan miehen, joka haluaa perustaa kanssasi perheen. Mutta millaisen kuvan se sitten antaa susta, että olit valmis tekemään lapsen kaverin kanssa ihan vaan siksi, että halusit sen lapsen? Musta lapsella pitäisi olla lähtökohtaisesti kaksi vanhempaa, eri asia on mitä jatkossa tapahtuu.
 
Yksin lapsen kanssa voi olla aika rankkaa, yövalvomiset jne.. et myöskäöän pääse minnekään yksin ilman lasta. Onko sulla ap mitään tukiverkostoa joka voi auttaa? Kannattaa ehkä vielä harkita asiaa.
 
Eikö sinulla itselläsi ole isää vai mikset ajattele molempien vanhempien olevan tärkeitä lapselle? Sain esikoiseni 34 vuotiaana ja nyt toinen tulossa. Odota nyt sentään pari vuotta ja katsele josko löytyisi kumppani. Lapsenhoito yksin on todella rankkaa, itse en vauva-aikana sellaiseen olisi kyennyt vaikka niin joskus kuvittelin.
 
En ihan kevein mielin tähän lähde, tukiverkosto löytyy (perhe, suku, ystävät lähellä). Sisarruksilla lapsia ja lähipiirissä ystävillä myös, joiden elämässä olen aina ollut. Myös näitä yh-äitejä. On vaan niin sekavat fiilikset. Tiedän että pärjään, mutta onko tää vaan väärin?
 
[QUOTE="henna";24508789]En ihan kevein mielin tähän lähde, tukiverkosto löytyy (perhe, suku, ystävät lähellä). Sisarruksilla lapsia ja lähipiirissä ystävillä myös, joiden elämässä olen aina ollut. Myös näitä yh-äitejä. On vaan niin sekavat fiilikset. Tiedän että pärjään, mutta onko tää vaan väärin?[/QUOTE]

Ei ole väärin.

Väärin on se, että ulkopuolelta yritetään päättää sinun elämästäsi.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Itse ryhtyisin tuohon jos minulla olisi saatavilla hommaan halukas kaverimies. Ei niitäkään puissa kasva ja toimisin ennenkuin mies muuttaa mielensä. En usko, että koskaan katuisit lapsen saamista yksin vaikka elämä joskus toisi tiellesi vakituisen kumppanin. Tunnen yhden naisen, joka adoptoi yksinään ja on ollut enemmän kuin onnellinen ratkaisustaan. Anna palaa ja elä omaa elämääsi muista välittämättä!
 
Niin, olisihan se väärin, jos lapsella on yksi tai kaksi... joskus jopa useampikin hänestä välittävä aikuinen elämässään ja lapsi on syntynyt toivottuna.

Kiitos tästä Jonsered, tiivisti mun sekavat ajatukset nippuun. Elämässä kun asiat ei kaikkien kohdalla etene saman kaavan mukaan.

Ja tästä saa jokainen olla ihan mitä mieltä haluaa, muistakaa vaan että jokainen meistä viitoittaa omilla valinnoillaan oman elämänsä suunnan.
 
Kyllä, olet itsekäs. Jokainen joka haluaa lapsen on itsekäs. Olisi kauheaa tehdä lapsi epäitsekkäistä syistä, vaikkapa velvollisuudentunnosta tai siksi, että puoliso vaatii.

Itse ajattelen, että lapsella pitäisi lähtökohtaisesti olla kaksi toisiaan rakastavaa vanhempaa, jotka ovat löytäneet onnellisuutensa jo ennen lapsen tuloa. Elämän tarkoituksen antaminen omalle vanhemmalle on iso emotionaalinen taakka. Tiedän asian kokemuksesta.

Toisaalta voidaan aina sanoa, että syntyyhän niitä lapsia huonompiinkin oloihin, miksi ei siis kunnolliselle ja rakastavalle naiselle... Ja paletti voi mennä monta kertaa sekaisin ennen kuin lapsi täyttää 18.

Eli vastaukseni: en osaa sanoa.
 

Yhteistyössä