\
Vielä kerran otan kantaa tähän asiaan vaikka mun piti jo lopettaa koko asian vatvominen, mutta kun Hope otti tän mielenkiintoisen asian esille eli miksi niin suunnattomasti ihaillaan kotiäitiyttä ja mollataan niitä jotka eivät sitä halua? En tarkoita etteikö se ole hieno ratkaisu ja todella kunnioitettavaa, arvostan niitä jotka sen valitsevat ja haluavat/jaksavat huolehtia perheestään ja lapsistaan kokopäiväisesti. Mutta en vaan voi ymmärtää sitä ajatusta etteikö joku muukin vaihtoehto olisi yhtä hyvä?! Täällä kirjoitetaan siihen malliin, että "ilman muuta hoidan molemmat lapseni kotona" tai " ei tullut mieleenikään viedä esikoista hoitoon" sellaisella paatoksella että heikompaa hirvittää. Meillä esikoinen käy nyt päiväkodissa puolipäiväisenä eli on aamupäivät hoidossa ja iltapäivät ja illat kotona. Esikoinen on siis 3v. ja vauva 2kk. Sanon suoraan, etten todellakaan jaksaisi ellei välillä tulisi breikkiä esikoisesta, mutta esikoinen myös viihtyy päiväkodissa. Jos näin ei olisi hän olisi kotona. Se on muuten merkillistä että omia ratkaisujaan varsinkin näin päin saa olla aina selittämässä kun ymmärrystä ei löydy. Toivoisin vaan että täyspäiväiset kotiäidit voisivat laajentaa näkökantojaan sen verran, että ymmärtäisivät että niin äitejä, lapsia kuin perheitäkin on erilaisia ja siksi ratkaisujakin on. Voitaisiinko olla tuomitsematta toisia huonoiksi äideiksi vaikka he joskus haluavat omaa aikaa tai tehdä kotitöitä rauhassa?Alkuperäinen kirjoittaja 21.09.2004 klo 20:11 hope kirjoitti:Oma mielipiteeni vielä kerran pähkinänkuoressa- jokainen perhe päättää omalta kohdaltaan mikä on heille paras ratkaisu. Normaalit vanhemamt varmasti kuuntelevat lastaan ja tuskin väkisin pakottavat häntä kerhoon vain siksi,että äiti on liian laiska ja inhoaa leikkiä lapsensa kanssa. Jos ja kun tälläsiä tapauksia on, niin eikös tätä varten ole olemassa lastensuojeluviranomaiset ja sosiaalityöntekijät. Muutoin lapsen hoitoon laittaminen, jos hän siellä tykkää käydä, ei tee kenestäkään huonoa äitiä tai velvollista selitettelemääm syitä lapsen hoidossakäyntiin.
Miksi naiset ovat aina toistensa pahimpia viha´miehiä´ ? Itse näen positiivisena muutoksena sen, että suomalaisnaiset, jotka ovat kauan nauttineet kyseenalaista mainetta siitä, että eivät pidä itsestään huolta vaan uhraavat kaiken perheelleen (´itselleni en ikinä osta vaatteita tai käy kampaajalla...mitäpä minä itsestäni..tärkeintä että lapsilla on sitä sun toista- ilmiö), ovat viimeinkin oppimassa terveellä tavalla itsekkääksi. Mitä pahaa siinä on jos myöntää ajattelevan itseäänkin?Ja ketkä sitten ovat ne ensimmäiset arvostelijat- no muut naiset tietenkin, ne jotka uskovat tietävänsä miten ne naapurinkin lapset pitäisi kasvattaa. Miksi edes pitäisi olla joku vakava masennus tai väkivaltainen koti tai joku muu ääripäätilanne, ennekuin uskaltaisi viedä lapsensä hoitopaikkaan, jonne hän itse menee mielellään ???? En ymmärrä tätä.
Jos joku päättää pitää kaikki lapset kotonaan heidän kouluunlähtöönsä asti, ei asia vaivaa minua puoleen tai toiseen. Miksi sitten vaivaa toisinpäin ? Onko kyseessä kenties taas kateus ja pelko siitä, että jollakulla muulla on helpompaa kuin itsellä ?
Mainittakoon vielä, että kirjoitustani ei ole tarkoitettu kenelläkään henkilökohtaisesti.
Hauskaa illanjatkoa kaikille