Lapsi on 4v2kk (tyttö) ja on suosinut isää jo kauan ja tuntuis et musta se ei välitä. Kun tulee öisin meijän sänkyyn niin se menee aina isänsä kainaloon ja nukahtaa sinne. Jos tyttö on nukkunu koko yön omassa sängyssä ja tulee herättelemään ni huutaa vaan iskäänsä eikä mua herättele ollenkaan ja iskän kans halaillaan mut mua halaamaan se ei koskaan tuu oma-aloitteisesti.
Ainakun isä on paikalla ni tyttö ei huomioi mua ollenka eli oon ihan ilmaa sille ja silloinkun ollaan tytön kaa kahestaan ni se ei siltikään hae musta turvaa, haleja, lohdutusta tai läheisyyttä. Inhottaa ja masentaa koska olin ite pienenä ihan äitintyttö ja nukuin äitin kainalos.
Mistäköhän johtuu että tykkää isästä enemmän. Käydään molemmat töissä isä lähtee aikaisemmin aamulla ja mä tuun myöhempään illalla. Lapsi sanoo korkeintaan vaan jotain "moi äiti" kun tuun kotiin muttei oo kauheen ilosen näkönen eikä kirmaa syliin halaamaan. Oon kyllä ollu suurinpiirtein saman verran arjessa mukana mitä iskäkin ja isä on jopa hiukan tiukempi kun mä.
Onko teillä tällästä toisen suosimista tossa iässä ja mistä luulette et se johtuu? Esikoinen kyseessä ni sydäntä särkee kun ei mun luo tuu
Ainakun isä on paikalla ni tyttö ei huomioi mua ollenka eli oon ihan ilmaa sille ja silloinkun ollaan tytön kaa kahestaan ni se ei siltikään hae musta turvaa, haleja, lohdutusta tai läheisyyttä. Inhottaa ja masentaa koska olin ite pienenä ihan äitintyttö ja nukuin äitin kainalos.
Mistäköhän johtuu että tykkää isästä enemmän. Käydään molemmat töissä isä lähtee aikaisemmin aamulla ja mä tuun myöhempään illalla. Lapsi sanoo korkeintaan vaan jotain "moi äiti" kun tuun kotiin muttei oo kauheen ilosen näkönen eikä kirmaa syliin halaamaan. Oon kyllä ollu suurinpiirtein saman verran arjessa mukana mitä iskäkin ja isä on jopa hiukan tiukempi kun mä.
Onko teillä tällästä toisen suosimista tossa iässä ja mistä luulette et se johtuu? Esikoinen kyseessä ni sydäntä särkee kun ei mun luo tuu