Lapsi ei rauhoitu millään päiväunille

Nyt alkaa olla konstit loppu. Olisiko kenelläkään vinkkejä miten toimia?

Meillä on 2v10kk poika. Hän on luonteeltaan todella vilkas ja aktiivinen kaveri. Viimeisten kuukausien aikana päiväunille meno kotona on mennyt ihan mahdottomaksi showksi. Hoidossa nukkuu ongelmitta. Mielestäni tämä liittyy muutenkin vaikeaan uhmaikävaiheeseen, vastustaa päikkäreille menoa henkeen ja vereen kuten kaikkea muutakin. Lapsi on kuitenkin erittäin väsynyt ja saattaa nukahtaa sitten illalla vaikka autoon tai sitten kiukuttelee koko loppupäivän. Tälläkin hetkellä (päiväuniaikaan) hän valittelee olevansa väsynyt kun katsomme DVDtä. Unia yrittämässä on kuitenkin käyty jo kaksi kertaa. Ja niitä unia on yritetty vaikka miten viimeaikoina... Lapsi ei koskaan vain rauhoitu nukkumaan. Rauhallinenkin nukkumaanmeno tarkoittaa sitä että pyörii ja hyörii sängyssään ja kolhii kokoajan päätään ja jalkojaan sängynlaitoihin... Tällaista ollut vauvasta saakka. Olen yrittänyt vieressä olemista tai samassa huoneessa oloa, ei auta, liian kiihdyttävää... Olen yrittänyt laittaa oven säppiin (pieni rako josta ei mahdu ulos) sillä muuten ei pysy huoneessaan. Tulos on se että lapsi huutaa oven raossa, ettei saa unta, on kakkahätä, on pissahätä, on jano ja kaikkea muuta vastaavaa. Tätä voi kestää jopa 1.5h, olen kokeillut. Olen ravannut puhumassa oven raossa... Olen koettanut jättää huudon huomiotta. Mikään ei auta. Jos lapsi on siinä tilassa ettei halua nukkua, mikään ei toimi. Toisinaan kun haluaa nukkua, nukahtaakin helposti. Tässä alkaa mennä hermot. Onko muilla vastaavia ikiliikkujia??? Miten olette toimineet?

Meillä on todella pysyvät rutiinit, jokapäivä mennään samalla rytmillä. Esimerkiksi päiväunien aikaan syönnin jälkeen pissalle, lukemaan kirjat, laulut ja sitten nukkumaan.

Lapsi siis nukkuu öisinkin vain klo 21-6 tai 7. Toisinaan meinaa herätä jo klo 5 ja joskus herääkin. Mielestäni tällainen 9h uni ei voi mitenkään riittää näin pienelle!

Kommentteja ja tsemppauksia kaivataan...

 

ooh, valitettavasti mulla ei neuvoja vielä. Meillä kuopus tällainen levoton tapaus kanssa ja temperamenttinen. Hän vasta 11kk ja yöunet 20.30-6/7 päikkäreitä vaihtelevesti eilen meni yksillä alle tunnin unilla puolen pvn aikaan. Muakin huolettaa tuo unen määrä mut minkäs teet ihmist on eriöaisia myös vauvana. Ja noi rauhottumiset on kanssa ihan mahottomia. Kun luetaan iltasatuja sängyssä esikoinen 2v yrittää rauhottua mun kainolassa kun kuopuksellan yleensä täys meno päällä huoneessa. Mä oon joutunut tyytyy siihen et ees jompikumpi yrittää rauhottua. Onneks nykyään jo sillon tällön kuopuskin rauhottuu siihen sängyn lähellä katselemaan kirjoja mutta ei missään nimessä sänkyyn. Nukutuksessa vielä möngertelee ja kolhii itteään puolise tuntiakin ja kun jo oikeestaan nukahtaa äkkiä nostaakin pään nauraen tyyliin "hähää enpäs nukahtanutkaan".

Esikoisen kanssa tässä muutama viikko sitten oli tommosta kuvailemasi kaltaista. Mä sitten sanoin että okei ei sun tartte nukkua jos ei väsytä, mutta äiti tarvii lepohetken. Ja koska jo kokemuksesta tiedän et ei nukahdan telkan eteen ehdotin lukemista. Ei suostunut, mut kun alin vaan sohvalla lukee ääneen hän hetken päästä tuli kainaloon ja halusi luke aina lisää (koska oli väsynyt) kolmannen kirjan kohdalla nukahti.

Jännityksellä (ehkä jopa kauhulla) odotan tuota ikautta joka teillä meneillään. Toivottavasti löydät jonkun keinon rauhoittumiseen.

 

Alkuun toivotan sinulle jaksamista ja kovasti tsemppiä! uskon, että on rankkaa. :hug:

Jotkut lapset eivät kerta kaikkiaan nuku päiväunia enää jossakin vaiheessa. Tärkeää olisi tuon ikäiselle kuitenkin saada edes jonkinlainen tauko päivän touhuihin. Entä jos köllöttelisitte yhdessä päiväuniaikaan hämärässä (vaikka sinun sängyssäsi), ensin lukisitte ja katsoisitte vaikka yhdessä jotakin kirjaa (hiljaisesti) ja sen jälkeen silittelisit ja puhelisit hiljaisella äänellä ja koittaisit sitä kautta saada lapsen rauhoittumaan ja ehkä jopa nukahtamaan? Meillä on nyt 3v10kk tyttö, joka ei ole parivuotiaan jälkeen juurikaan nukkunut päikkäreitä - ainakaan ilman kahden, joskus kolmenkin tunnin vääntämistä. Esim. eilen laitoin puoli yhdeltä petiin ja vasta kolmen jälkeen oli nukahtanut..

Aloitan päiväunirutiinit yleensä sillä, että alan tuntia ennen unille laittamista toistella, että "kohta on sitten päiväuniaika", "kymmenen minuutin päästä on sitten päiväuniaika, mennääs nyt yhdessä pissalle.." jne. Tässä tilanteessa en käytä sanoja "pitää mennä" tai "sun pitää.." tai "pakko" tai muuta vastaavaa, vaan ilmoitan nukkumaanmenosta tosiasiana, joka nyt on vain niin eikä muuksi muutu. Eli siis en ala neuvottelemaan lapsen kanssa. Tällä meillä vältetään pahemmat raivarit tai itkut. Vähän kun vielä jaksat, niin sinunkin lapsesi on jo riittävän vanha ymmärtämään yksinkertaista järkeilyä: "Ei tässä ole mitään hätää, nyt on päiväuniaika - NYT NUKUTAAN." Joillekin lapsille ei mikään auta. Koita säilyttää oma malttisi, eli pysy rauhallisena jos suinkin pystyt. Tiedän, että raivari ei ole itselläkään kaukana kun lapsi EI VAAN rauhoitu.. :headwall:

Toinen juttu, mikä tuli mieleen: Mihin aikaan yleensä nukutat päiväunille? Entä jos kokeilisit siirtää päiväuniaikaa esimerkiksi tunnilla-puolellatoista eteenpäin?

Sitten tuli mieleen, että onko teillä erillistä tilaa lapsen nukkumiselle vai nukkuuko ja leikkiikö samassa tilassa? Joskus voi auttaa se, että päiväuniajaksi lelut ja muut on mahdollista saada pois näkyvistä ja ulottumattomiin, niin houkutus poistua sängystä ei ole niin suuri.

Vietättekö miten paljon aikaa läheisesti aamupäivän aikana? Meillä joskus helpottaa tuohon päiväuniajan huomionhakuun ("äiti mua janottaa, äiti mua pissattaa" ym) se, että olen tarjoillut pikkukaverille ihan ylenpalttisesti huomiota aamupäivän aikana, ollaan ulkoiltu yhdessä (liikunta+raitis ilmakin muuten unettaa!) ja olen sylitellyt lapsen kanssa ja halailtu paljon. Tämä sitten helpottaa eikä muksu kaipaa niin paljon muiden seuraan enää, kun pitää rauhoittua petiin.

Nämä nyt oli vaan tällaisia ajatuksia, mitä heräsi. Varmaksihan en voi sanoa, mikä juuri teillä tepsisi.

Toivottavasti löydätte pienen kanssa molempia miellyttävän ratkaisun asiaan! Halaus sinne! :heart:

 

Tosiaan kaikki eivät vaan nuku päikkäreitä. Meillä ei tyttö ole nukkunut 2v2kk jälkeen päiväunia. Tyttö alkoi oireilla juuri nukahtamisvaikeuksilla päikkäreille ja kun loppuviimeksi vihdoin nukahti, ei tyttöä saanut taas illalla nukkumaan. Lyhensimme alkuun unia ja rajoitimme kolmeen varttiin, kohta puoli tuntia oli maksimi, sitten vartti ja hupsista; unet vaan jäivät pois. Unien mittaa oli pakko rajata, jos halusi lapsen nukkuvan ennen 11:ä yöllä. Se ei vaan meillä toimi, mies herää joka aamu viideltä töihin ja olisi kiva saada edes hetki olla kahden ennen meidän yöunia. Siitä saakka illalla on menty nukkumaan 20.00 ja tyttö herää itse 7-7.30. Ikää nyt 3½vuotta.

Ja tuohon lepohetkeen. Aluksi tyttö vaati lepohetken päiväunien tilalla, mutta kyllä kohta vuosi on jo menty koko päivä täydellä höyryllä. Lapset vaan ovat niin erilaisia. Niin, ja tuo puolivuotias kuopus vaikuttaa siskonsa kaltaiselle. Nyt jo päiväunet ovat jääneet kaksiin eli kaipa tuokin parin kuukauden päästä porskuttaa yksillä päikkäreillä koko päivän.

 

Kiitos teille kirjoittajille! Erityisesti sinulle kittyb hyvistä vinkeistä :flower:

Meillä aamupäivisin touhutaan ja ulkoillaan yhdessä aina. Tosin, sen jakamattoman huomion saamiseen vaikuttaa se että perheeseen on syntynyt vauva 2kk sitten. Tämä taisi jäädä edellisessä kirjoituksessa mainitsematta...:ashamed: Mietin tässä että varmaan vauvan syntymäkin vaikuttaa siihen että pojan on vaikea rauhoittua nukkumaan (tosin jo aiemminkin ei välillä ole vaan nukkunut). Ehkäpä on vaikea rauhoittua kun tietää että äiti jää vauvan kanssa valvomaan ja se vauva saa huomiota mitä itse ei saa unien aikana... Unille nukahtamista vaikeuttaa myös se että lapset eivät valitettavasti ainakaan vielä nuku samaan aikaan päiväunia ja joudun pahimmassa tapauksessa ravaamaan kahden nukutuksen väliä. Isompi poika nukkuu unensa omassa huoneessaan, jossa ei ole juurikaan leluja (päivällä oleillaan ja leikitään olkkarissa, oma huone on lähinnä vaatteidenvaihtoa ja nukkumista varten). Kerran onnistuin saamaan molemmat nukahtamaan makuuhuoneeseen kanssani ja ai että nautin siitä hetkestä kun köllöttelin siellä poikieni keskellä :heart:

Luulenpa että koetan jatkaa sitä makuuhuoneessa köllöttelyä yhdessä vauvan ja isomman kanssa. Isommalla se tosin meinaa mennä aina sängyssä pomppimiseksi, mutta jos koettaisin vielä useampana päivänä niin ehkä asettuisi paremmin... Kirjoja mukaan ja silittelyä kehiin... Ja voisin kyllä koettaa vielä enemmän kiinnittää huomiota siihen että isompi lapsi saisi todella paljon huomiota ja halauksia päivän aikana ja ennen nukkumaan menoa. Ja päiväunien myöhästämistä voisi myös yrittää, silloin ne menisivät vauvankin kanssa samaan rytmiin. Yleensä ne on on nukuttu noin 12-15 välillä, tyypillisimmin esim 12.30-14. Ehkä voisi yrittää vaikka 13-14 alkaen nukutella.

Niin ja herrääkö teilläkin lapset jo klo 6? Meillä siis joka aamu herätään klo 6-7...:headwall:

 

Eipä kestä, olen iloinen jos voin olla avuksi edes vähän

Meillä herätään joka aamu 6-7. Näin on ollut jo yli kuusi vuotta.. paitsi silloin, kun eskarilainen oli alle kolmevuotias niin saattoi herätä jo neljän, viidenkin aikaan ja ottaa lelut esille.

Eihän tässä muuta, ku haukotellaan ja koitetaan kestää :hug: