Ihanaa kun vanhemmilta joiden lapset nukkuvat hyvin, tulee paljon viisaita ohjeita. Juuri sellaisia mitä tietävänä annoin muille vanhemmille kunnes... :headwall: :headwall: :headwall:
Meillepä syntyi tyttölapsi joka laittoi kaiken uusiksi. Kaikkea mahdollista koitettiin muutaman kuukauden sykleissä, ja mitä kävi.
vastasyntyneenä: tyttö itki aamu kymmenestä ilta yhteentoista nukkumatta lainkaan. Klo 11 alkoi jutut maistaa ja olisi pitänyt seurustella. Minä "viisaana" pidin valot sammuksissa ja yritin nukkua koska on yö. Tyttö sitten herätteli kahteen asti yöllä koko ajan seurustelemaan. Kuuden viikon ikäisenä luovutin kun en muuten olisi nähnyt tytärtäni lainkaan iloisena ja kommunikoivana.
Puolen vuoden ikäisenä:
Tyttö nukkui kolmet kahdenkymmenen minuutin päiväunet, valvoi yhteentoista ja heräsi kahdeksalta aamulla, eikä mikään auttanut.
Kahdeksan kuukauden ikäisenä sitten opetin nukkumaan yhdet päiväunet ja onni alkoi hetkeksi. Neiti nukkui neljän tunnin päiväunet ja meni illalla nukkumaan jo kymmeneltä ja heräsi aamulla kahdeksalta.
Vuoden ikäisenä: Päiväunien pituus alkoi haitata yö unia. Illalla tyttö juoksi sängystä valehtelematta yli 50 kertaa pois. Yritettiin nukuttamistakin, mutta kun äiti nukahti kahden tunnin väsytystaistelun jälkeen viereen lattialle niin tyttö lähti sängystä ilmoittamaan isälle että äiti nukkuu jo, leikitään! Kaikkemme yritettiin, annettiin lelujakin sänkyyn, kuunnelmat kuunneltiin, sadut luettiin, päiväunia lyhennettiin ym. Taisto oli kovaa ja hermot oli monta kertaa mennä.
Kun tyttö sitten saavutti 1v ja 10kk iän:
Lopetimme vihdoin päiväunet!!! Sekös helpotti. Tyttö meni väsyneenä kiltisti nukkumaan klo 19.30-20 ja nukkui aamulla kahdeksaan. Näin jatkui neljän vuoden ikään asti hienosti kunnes tuli päiväkoti kuvioihin.
Päiväkodissa oli pakko nukkua päiväunet, siitä huolimatta että tyttö ei ollut tarvinnut niitä yli kahteen vuoteen ja me emme olisi sitä halunneet. Siinähän kävi sitten niin, että tyttö laitettiin pimeään huoneeseen ja siliteltiin uneen. Onnistuivat siinä vasta kahden viikon tarhassa olon jälkeen ja tulivat siitä minulle voitonriemuisena kertomaan, koska sen ikäinen lapsi tarvitsee päiväunet. Meille siitä koitti kotiin #&%?$!*. Itse sairastin masennusta ja olisin tarvinnut hyvät unet, mutta tyttö valvoi yhteen tai puoli kahteen yöllä. Siinä sitten ehdin torkahtaa ennen kuin nukkumaan menevä, yksin leikkivä lapsi tuli pyytämään ruokaa kun iltapalasta oli mennyt jo niin monta tuntia. Heräsin siis siinä puoli yhden aikaan ja sain unen vasta viideltä yöllä ja sitten kuudelta ylös ja töihin. Kaikki olivat väsyneitä, huusimme toisillemme, kiukuttelimme ym. Elämä oli kamalaa. Edes lääkärintodistus ei auttanut asiaa.
Tyttö on tammikuun alussa syntynyt ja joutui näin nukkumaan päiväunia vielä viime kesäkuussa ollessaan 6v ja 6kk. Päiväkodin johtajan ajatus asiasta oli että jos äiti ei jaksa valvoa niin pitkään niin tytön täytyy mennä nukkumaan isän viereen ja äidin tytön sänkyyn! Isäkin kuitenkin joutuu heräämään jo kuudelta ja itselläni oli sairauden takia uni niin herkässä että heräsin joka tapauksessa joten oli mielestäni turhaa että molemmat keikkuvat yhden lapsen takia keskellä yötä. Meille jaettiin ohjeita siitä miten pitäisi käyttäytyä ja me noudatimme orjallisesti kaikkea mitä "asiantuntijat" ehdottivat. Kaikkein rankinta oli kun annettiin ohje että illalla ei mitään palveluja ja että tytön pitää pysyä sängyssä oli mikä oli. Siitä seurasi tytölle siinä määrin traumoja ja turvattomuuden tunnetta että lopetimme kokeilun kahden viikon jälkeen. Neiti alkoi kastella öisin ja oli itkien kertonut isovanhemmille että hän ei saa illalla (tarkoitti yötä) ruokaa vaikka on kova nälkä ja että hänen pitää olla pitkään omassa sängyssä yksinään eikä saa edes leikkiä (22-1.30). Ja kukapa sitä hennoisi kuitenkaan noin kohdella neljävuotiasta muutenkin herkkää lasta. Otimme mieluummin tytön viereen valvomaan että ei kokis turvattomuutta. Vieläkin tyttö muistelee kauhulla sitä kahta viikkoa vaikka lempeästi silloin yritimmekin toimia ja hellästi sanoa että yöllä ei syödä. Että voi sitä ymmärryksen määrää mitä päiväkodin henkilökunta silloin meille antoi.
Silloin laskin että tytön vuorokautinen uni aika oli silloin korkeintaan 7 tuntia ja sisälsi kaksi rankkaa herätystä, kun taas ilman päiväunia kokonais uni aika olisi ollut n. 10-11 tuntia ja tyttö olisi herännyt virkeänä itsestän.
Vähäuninen tyttö vieläkin on, nyt kun ei nuku päiväunia eskarilaisena, niin keskimääräinen uni aika on tällä hetkellä 9 tuntia kun taas 9v veli nukkuu kevyesti sen 10-11 tuntia. Mutta nyt on kaikki vihdoin hyvin ja saamme kaikki nukkua täyden yöunen ilman tappeluja. Lapset siis ovat todellakin yksilöitä tässä asiassa.
Voimia kaikille vähäunisten lasten vanhemmille, kyllä se joskus helpottaa. Ja uskokaa itseenne vaikka muut ympärillä tuntuvat tietävän asianne paremmin kuin te. :hug: :hug: :hug: :hug: