Hyvät naiset, antakaapa neuvoja:
Mulla on ihana 1v 4kk lapsi, reipas ja iloinen ja useimmiten hyväntuulinen. Mutta nyt on pari kolme viikkoa ainoa leikki ollut repiä tavaroita alas pöydiltä, tasoilta, naulakosta, kenkätelineestä, kaapeista, laukuista jne. jne. Ei ota tavaroita tutkiakseen niitä ja leikkiäkseen, vain repii ja heittelee (myös ruokaa ja astioita ruokapöydästä).
Ja mulla alkaa mennä hermo. Heräsin aamulla siihen, että lapsi oli herännyt aiemmin ja kömpi mun viereen (osaa jo tulla itse pois sängystä, eikä ole siksi pinniksessä). Sen sijaan että lekoteltais ja halittais hetki niin kuin yleensä, lapsi tempaisee pöydältä alas lampun ja nakkaa mun yöpöydällä olleet silmälasit kaaressa lattialle. Sama meno koko päivän: roskis, pyykkikori, tiskikone, kaapit, laatikot jne. jne. kaikki kamat koko ajan hujan hajan - ja samalla tavaraa hajoaa.
En voi tehdä mitään muuta kuin kulkea perässä ja yrittää estää onnettomuuksia. Ja siivota, siivota, siivota...
Ei-sanaa lapsi ei vielä oikein ymmärrä. Lopettaa jo ärähdän kovaa. Illalla mulla on jo kamala morkkis, kun olen tänään pienelle niin paljon rähjännyt.
Pahimmissa paikoissa on kotona lapsilukot (pesuaineita jne. sisältävät kaapit), mutta esim. kirjahyllyä tai naulakkoa ei oikein voi piilottaa... Ja lapsi osaa jo kiivetä esim. tuolin kautta ylös, saa tavarat pöydiltä ja osaa myös avata väliovet ja kaappien ovet.
Mitä mä teen? Onko tämä vaihe, joka menee ohi? Pitääkö mun räyhätä ja "kouluttaa" lasta, jos se on ainoa millä saan moisen loppumaan? Tätä ongelmaa ei ole, tietenkään, kun ulkoillaan, ja käydään nyt jo kaksi kertaa päivässä (yhteensä noin kolme tuntia) puistossa. En jaksais olla puistossakaan yhtään enempää...
Mulla on ihana 1v 4kk lapsi, reipas ja iloinen ja useimmiten hyväntuulinen. Mutta nyt on pari kolme viikkoa ainoa leikki ollut repiä tavaroita alas pöydiltä, tasoilta, naulakosta, kenkätelineestä, kaapeista, laukuista jne. jne. Ei ota tavaroita tutkiakseen niitä ja leikkiäkseen, vain repii ja heittelee (myös ruokaa ja astioita ruokapöydästä).
Ja mulla alkaa mennä hermo. Heräsin aamulla siihen, että lapsi oli herännyt aiemmin ja kömpi mun viereen (osaa jo tulla itse pois sängystä, eikä ole siksi pinniksessä). Sen sijaan että lekoteltais ja halittais hetki niin kuin yleensä, lapsi tempaisee pöydältä alas lampun ja nakkaa mun yöpöydällä olleet silmälasit kaaressa lattialle. Sama meno koko päivän: roskis, pyykkikori, tiskikone, kaapit, laatikot jne. jne. kaikki kamat koko ajan hujan hajan - ja samalla tavaraa hajoaa.
En voi tehdä mitään muuta kuin kulkea perässä ja yrittää estää onnettomuuksia. Ja siivota, siivota, siivota...
Ei-sanaa lapsi ei vielä oikein ymmärrä. Lopettaa jo ärähdän kovaa. Illalla mulla on jo kamala morkkis, kun olen tänään pienelle niin paljon rähjännyt.
Pahimmissa paikoissa on kotona lapsilukot (pesuaineita jne. sisältävät kaapit), mutta esim. kirjahyllyä tai naulakkoa ei oikein voi piilottaa... Ja lapsi osaa jo kiivetä esim. tuolin kautta ylös, saa tavarat pöydiltä ja osaa myös avata väliovet ja kaappien ovet.
Mitä mä teen? Onko tämä vaihe, joka menee ohi? Pitääkö mun räyhätä ja "kouluttaa" lasta, jos se on ainoa millä saan moisen loppumaan? Tätä ongelmaa ei ole, tietenkään, kun ulkoillaan, ja käydään nyt jo kaksi kertaa päivässä (yhteensä noin kolme tuntia) puistossa. En jaksais olla puistossakaan yhtään enempää...