M
Matilda
Vieras
Tuntuu, että lapsettomuus on alkanut vaikuttamaan ystävyyteen erään minulle tärkeän henkilön kanssa. Hän siis miehensä kanssa kärsii lapsettomuudesta, heillä on yksi lapsi, mutta toista ei ole kuulunut vaikka ovat vuosikausia yrittäneet. Meillä puolestaan on useampi lapsi. On tosi hankalaa, vaikka olemme avoimia toisillemme ja juttelemme niitä näitä ja syvällisiäkin ja myös heidän tilanteestaan joskus (siitä siis, että lasta ei ole kuulunut), niin se asia jotenkin jäytää...Hän on sanonut, ettei ole minulle/meille kateellinen, mutta monien tuttujen/puolituttujen raskaus- ja vauvauutiset kirpaisevat kovasti. Ymmärrän kyllä häntä tosi hyvin ja hänellä on kaikki se oikeus tunteisiinsa, mutta jotenkin harmittaa että koko meidänkin suhdetta on alkanut alitajuisesti värittää minun ajatukseni siitä, että he haluaisivat niin kovasti toista lasta, enkä voi heitä auttaa...Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
