Lapsettomuudesta kärsivät, mitä teille saa lapsista ja raskaudesta puhua? Vai saako mitään?

[minä]

Eli kun keskustelen teidän kanssa, niin saanko mainita lapsistani mitään vai pitääkö elää niinkuin heitä ei olisikaan.? Välillä täälläkin on lapsettomuudesta kärsivien valitusta siitä, miten kyrsii, kun raskaana oleva kaveri kertoo odotuksensa menevän hyvin. Sitten toisaalta jos raskaana oleva menee puhumaan raskauden kärsimyksistään, niin lapseton ajattelee, että olisi nyt prkl onnellinen, että on raskaana, viis siitä, että kaveri oksentaa 24h yhdeksän kuukautta.
Sama sitten jo synyneiden lasten kanssa, jos mainitset, että olipa kiva käydä vauvauinnissa, niin taas jo hehkutat ja väännät veistä lapsettoman sydämessä. Sitten taas, jos valitat, että vauva ei nukkunut yöllä vaan itki vatsavaivojaan, niin prkl, kun et osaa olla kiitollinen siitä, että sulla on vauva...

Tämä nyt oli kärjistetysti kirjoitettu, mutta tältä usein tuntuu näin lapsia saaneena. Eli ovatko vauvat ja raskaudet kokonaan tabu?
Minulla on pari kaveria, joilla ei ole lapsia, vaikka ovat pitkään olleet parisuhteessa. Kumpikaan ei ole minulle kertonut kärsivän lapsettomuudestaan, mutta voihan näin olla. En todellakaan halua loukata näitä kavereitani, mutta lapset ovat osa elämääni, ja heidätkin tulee varmasti aina mainittua puheissani.

 

[-Jonttu-]

Kieltämättä vaikea aihe. Lapsettomuudesta kärsivä voi suuttua, jos lähetät tekstarin, että syntyi poika ja mitat ovat xxxx. Mutta saattaa suuttua siitäkin, jos et lähetä mitään. Ota nyt sitten tuosta selvää.

 

[vieras]

Lapsettomuudesta kärsiviäkin on niin erilaisia. Oma ystäväni on siitä huolimatta aivan ihana meitä lapsellisia kohtaan.

 

[tiiru]

Kieltämättä vaikea aihe. Lapsettomuudesta kärsivä voi suuttua, jos lähetät tekstarin, että syntyi poika ja mitat ovat xxxx. Mutta saattaa suuttua siitäkin, jos et lähetä mitään. Ota nyt sitten tuosta selvää.

Ihmisiä hekin ovat, erilaisia, suuttuvat eri asioista. Ei lapseton ole mikään rotu

Itse odottaisin että hän kyselee itse ja jättäisin turhan hehkutuksen pois. Voin hehkuttaa sitten muille raskaanaoleville tms...

Voithan suoraan kysyäkkin että tuntuuko pahalta tää raskausjuttu tms. Itse olisin ollut kiitollinen jos joku olisi sillon kysynyt että tuntuuko pahalta jos puhun tästä.
Ei tuntunut minusta niin pahalta, mutta huomaavaisuus tuntuu helpottavalta.

 

[...]

Yhdeltä palstalta luin, että eräs ihminen ei aio lähettää lapsestaan koskaan kuvajoulukorttia kenellekään, koska sellaiset loukkasi häntä, kun hän kärsi lapsettomuudesta. Minusta aika kurjaa, jos lapset pitäisi pitää jotenkin piilossa ihmisiltä, ettei vaan ketään loukkaisi.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Sä unohdat, että lapseton tarkoituksella ei saa kertoa sitä ääneen (ainoa hyväksytty syy on joku elimellinen), sillä lapsellisethan saattavat siitä loukkaantua "vai ei ole meidän tapa sinusta paras"

 

[taotao]

Mun mielestä pitäis käyttäytyä samoin kuin ketä tahansa kohtaan, paitsi jos nyt tiedät , että ystävällä vaikka rankat hoidot just päättyneet huonosti, niin en silloin menis hehkuttamaan vauva-aiheista vaan kysyisin hänen voinnistaan.

 

[v]

Mulle sai puhua ihan normaalisti. Ei se asia kieltämällä parantunut. Mutta ihmiset on erilaisia, muitten puolesta en osaa puhua.

 

[z]

mä olin pitkään lapseton. Sain muksun ihan ihmeenä. Eli ymmärrän kaikkia osapuolia mutta kyllä en jaksa alkaa kenenkään lapsista puhuu. Itse en hehkuta milläänlailla omaani tai kerro kuulumisia että munb lapsi sitä ja tätä...Jos joku kysyy niin sitten kerron.Sen takia varmaan mulla pysynyt paljon lapsettomia pariskuntia ystävinä kun oon osannut oikean tien valita...ja johtunee just tosta että olin niin varma jo lopulta etten saa lapsia. Ja nyt en lisää saakkaan....Lapset ovat tabu osin juu..riippuu miten sitten käsittelet asioita noiden lapsettomien kanssa...

 

[hienotunteisuus ja ajattelevaisuus kunniaan]

Ihan sillä hienotunteisuudella, miten kaikkia muitakin vaikeita asioita läpikäyviä ihmisiä kohdellaan. Tuskin syöpää sairastavalle hehkut oman terveyden onnea, miksi siis selittäisit kaikki vauvauinnit ja lapsen kakkavaivat lapsettomuudesta kärsivälle. Elämässä on niin paljon muutakin kuin lapset tai lapsettomuus, joten kannattaa varmaan jutella niistä asioista, mitkä yhdistää eikä niistä mitkä tekee toiselle kipeää.

 

[viima80]

Kieltämättä vaikea aihe. Lapsettomuudesta kärsivä voi suuttua, jos lähetät tekstarin, että syntyi poika ja mitat ovat xxxx. Mutta saattaa suuttua siitäkin, jos et lähetä mitään. Ota nyt sitten tuosta selvää.

Ihmisiä hekin ovat, erilaisia, suuttuvat eri asioista. Ei lapseton ole mikään rotu

Itse odottaisin että hän kyselee itse ja jättäisin turhan hehkutuksen pois. Voin hehkuttaa sitten muille raskaanaoleville tms...

Voithan suoraan kysyäkkin että tuntuuko pahalta tää raskausjuttu tms. Itse olisin ollut kiitollinen jos joku olisi sillon kysynyt että tuntuuko pahalta jos puhun tästä.
Ei tuntunut minusta niin pahalta, mutta huomaavaisuus tuntuu helpottavalta.

peesii!!!
maailmassa on muitakin puheenaiheita ja esim raskaudesta itse kysyn jos ja kun haluan siitä jotain tietää.

 

[p]

Sellainen ärsyttää, että jos jollekulle kertoo omasta lapsettomuudestaan, niin heti saa kuulla, ettei meilläkään heti tärpännyt ja sitten käy ilmi, ettei montaa kuukautta kuitenkaan tarvinnut yrittää. Meille vuosikausia lapsettomuudesta kärsineille muutaman kuukauden yritys ei rehellisesti sanottuna ole mitään lapsettomuutta.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Sellainen ärsyttää, että jos jollekulle kertoo omasta lapsettomuudestaan, niin heti saa kuulla, ettei meilläkään heti tärpännyt ja sitten käy ilmi, ettei montaa kuukautta kuitenkaan tarvinnut yrittää. Meille vuosikausia lapsettomuudesta kärsineille muutaman kuukauden yritys ei rehellisesti sanottuna ole mitään lapsettomuutta.

Mielenkiinnosta sitten, mikä on sinusta korrekti tapa vastata?

 

[vddvds]

Sellainen ärsyttää, että jos jollekulle kertoo omasta lapsettomuudestaan, niin heti saa kuulla, ettei meilläkään heti tärpännyt ja sitten käy ilmi, ettei montaa kuukautta kuitenkaan tarvinnut yrittää. Meille vuosikausia lapsettomuudesta kärsineille muutaman kuukauden yritys ei rehellisesti sanottuna ole mitään lapsettomuutta.

No miten sä suhtaudut, jos kertoo omasta oikeasta lapsettomuudestaan, joka on ratkennut sillä onnellisella tavalla? Ärsyttääkö se? Kauheasti en ole asiasta puhunut kellekään, mutta olen miettinyt, että rohkaisisiko se toista tilanteessa vai ei?

 

[z]

Sellainen ärsyttää, että jos jollekulle kertoo omasta lapsettomuudestaan, niin heti saa kuulla, ettei meilläkään heti tärpännyt ja sitten käy ilmi, ettei montaa kuukautta kuitenkaan tarvinnut yrittää. Meille vuosikausia lapsettomuudesta kärsineille muutaman kuukauden yritys ei rehellisesti sanottuna ole mitään lapsettomuutta.

peesi. Meillä meni toistakymmentä vuotta ennenkuin saimme lapsen. Ja nyt kyllä ärsyttää kun kaikki kysyy että että koskas toinen tulee..pitäs olla leikkikaveri tolle yhdelle....en oo jaksanut aiheesta alkaa puhuu eli olankohautuksella kuittaan nuo. Onneksi ovat tajunneet "vinkin" eli aina ala jauhaa samaa.

 

[viima80]

Sellainen ärsyttää, että jos jollekulle kertoo omasta lapsettomuudestaan, niin heti saa kuulla, ettei meilläkään heti tärpännyt ja sitten käy ilmi, ettei montaa kuukautta kuitenkaan tarvinnut yrittää. Meille vuosikausia lapsettomuudesta kärsineille muutaman kuukauden yritys ei rehellisesti sanottuna ole mitään lapsettomuutta.

Mielenkiinnosta sitten, mikä on sinusta korrekti tapa vastata?

totta on et jotkut puhuu lapsettomuudesta kun yritystä takan joku 6kk pillereiden lopettamisesta. tai sit saa kuulla sen tuhat keinoqa miten tulla raskaaksi. jos toinen kertoo lapsettomuudestaan niin paras tapa on olla empaattinen, kysyä vaikka et kuinka kauan, oletteko ollut hoidoissa tms eikä ensimmäisenä selittää omia juttujaan kuin 'meil meni ihan 4 kuukautta ennekuin tapahtu mitää ja mä olin jo niin stressaantunut!'

 

[viima80]

Sellainen ärsyttää, että jos jollekulle kertoo omasta lapsettomuudestaan, niin heti saa kuulla, ettei meilläkään heti tärpännyt ja sitten käy ilmi, ettei montaa kuukautta kuitenkaan tarvinnut yrittää. Meille vuosikausia lapsettomuudesta kärsineille muutaman kuukauden yritys ei rehellisesti sanottuna ole mitään lapsettomuutta.

No miten sä suhtaudut, jos kertoo omasta oikeasta lapsettomuudestaan, joka on ratkennut sillä onnellisella tavalla? Ärsyttääkö se? Kauheasti en ole asiasta puhunut kellekään, mutta olen miettinyt, että rohkaisisiko se toista tilanteessa vai ei?

itse pystyn ilotsemaan kyllä todella suuresti pitkään yrittäneiden puolesta. ja kyl ne rohkaisee. meil kaveripiirissä jo kaksi onnistunutta pitkää hoitoa ja odotusta. eniten ärsyttää vahingot joita pohditaan et pitääkö vai ei.

 

[zxc]

Lapsettomuudesta kärsiviäkin on niin erilaisia. Oma ystäväni on siitä huolimatta aivan ihana meitä lapsellisia kohtaan.

Minun ei. Yhteydenpito väheni huomattavasti ja loppui lopulta kokonaan.

 

[p]

Sellainen ärsyttää, että jos jollekulle kertoo omasta lapsettomuudestaan, niin heti saa kuulla, ettei meilläkään heti tärpännyt ja sitten käy ilmi, ettei montaa kuukautta kuitenkaan tarvinnut yrittää. Meille vuosikausia lapsettomuudesta kärsineille muutaman kuukauden yritys ei rehellisesti sanottuna ole mitään lapsettomuutta.

Mielenkiinnosta sitten, mikä on sinusta korrekti tapa vastata?

Toivottaa tsemppiä ja toivoa, että vauvan vielä saatte eikä heti alkaa valittamaan omia vaivojaan, kun sitä pikkukakkosta piti ihan vuosi yrittää jne. Ylipäätään sellaista, että jos toinen sanoo jotain tärkeetä, niin kuuntelee eikä heti ala puhua omista asioistaan oli kyse sitten lapsettomuudesta, parisuhteen ongelmista tai mistä vaan elämän kriisistä.

 

[zxc]

Ihan sillä hienotunteisuudella, miten kaikkia muitakin vaikeita asioita läpikäyviä ihmisiä kohdellaan. Tuskin syöpää sairastavalle hehkut oman terveyden onnea, miksi siis selittäisit kaikki vauvauinnit ja lapsen kakkavaivat lapsettomuudesta kärsivälle. Elämässä on niin paljon muutakin kuin lapset tai lapsettomuus, joten kannattaa varmaan jutella niistä asioista, mitkä yhdistää eikä niistä mitkä tekee toiselle kipeää.

Mutta sitähän ei voi tietää, kärsiikö toinen lapsettomuudesta vai nauttiiko siitä. Tai sitten asia ei ole ajankohtainen. Toiset puhuvat tuosta asiasta avoimesti, toiset eivät. Pitäisikö sitten kysyä, että miksei teillä ole lapsia, ja saako lapsista puhua? Musta sekin menisi tungettelun puolelle.

 

[vieras]

Minä olen perheellinen ihminen, ja kyllä vain aika leijonanosan ajastani ja ajattelustani vie perhearki, onnea ja onnettomuutta, suuria tunteita ja latteuksia. Oletan, että ystävien kesken jaetaan juuri arjen elämää. Siksi en kyllä lapsettomuussuodatinta kytke päälle kenenkään vuoksi. Ehkä sitten ei vain ole meidän tarkoitus olla ystäviä, jos mun normielämä ärsyttää.

 

[p]

Sellainen ärsyttää, että jos jollekulle kertoo omasta lapsettomuudestaan, niin heti saa kuulla, ettei meilläkään heti tärpännyt ja sitten käy ilmi, ettei montaa kuukautta kuitenkaan tarvinnut yrittää. Meille vuosikausia lapsettomuudesta kärsineille muutaman kuukauden yritys ei rehellisesti sanottuna ole mitään lapsettomuutta.

No miten sä suhtaudut, jos kertoo omasta oikeasta lapsettomuudestaan, joka on ratkennut sillä onnellisella tavalla? Ärsyttääkö se? Kauheasti en ole asiasta puhunut kellekään, mutta olen miettinyt, että rohkaisisiko se toista tilanteessa vai ei?

Ei ärsytä, ja yllättävän paljon on kaveripiiristä hoidoissa käyneitä paljastunutkin. Kerran sattui niinkin, että viidestä samassa autossa olleista kolmella oli itsellään ollut ongelmia ja vuosien yritystä. Mutta kannattaa ehkä puhua kahdenkesken, kun esim. kahvipöydissä ym. on aina joukossa niitä, jotka jotenkin kokee naiseuden mitakseen ylpeillä sillä, että tulevat raskaaksi pelkästään mieheen päin katsomalla, mikä ei tietenkään voi olla totta.

 

[x]

niin ja jos itsestä tuntui stressaavalta että vuosi piti lasta yrittää niin sitä nyt ei sit missään nimessä saa sanoa koska se ei oo mitään tän oikeesti lapsettoman mielestä. häntä pitää sääliä koska hänen stressin aiheensa on paljon merkityksellisempiä ja toisten ei oo mitään? Ei herra isä sentään sanon mä!

 

[vastaus]

"Mutta sitähän ei voi tietää, kärsiikö toinen lapsettomuudesta vai nauttiiko siitä. Tai sitten asia ei ole ajankohtainen. Toiset puhuvat tuosta asiasta avoimesti, toiset eivät. Pitäisikö sitten kysyä, että miksei teillä ole lapsia, ja saako lapsista puhua? Musta sekin menisi tungettelun puolelle."


Valitettavasti en osaa tuota hiena lainausta, joten vastaan näin. Se onkin ehkä vaikeaa, jos ei tiedä käsriikö toinen lapsettomuudesta. Itse lapsettomuudesta kärsivänä olen osalle ystävistä kertonut ja osalle en. Ne, joille olen kipeän asian kertonut, ovat niitä ihmisiä, joita pidän ymmärtäväisinä ja hyvinä ystävinä. Heiltä odotan asiassa siis hienotunteisuutta.

Samaa en tietenkään voi odottaa niiltä, jotka asiasta eivät tiedä, mutta lähes kaikki sen luultavasti arvaavat. Kuulutan tässäkin asiassa yleisiä käytöstapojen ja toisen huomioonottamisen perään. Vaikka ei tiedäkään toisen tilannetta, niin näissä lapsiasioissa kannattaa aina olla varovainen. Katso, miten ystäväsi reagoi, kun kerrot lapseesi liittyviä asioita. Jos hän niistä innostuu puhumaan, niin varmaan häneltä tulee vastakaikua. Mikäli huomaat, että hän ei lämpene lapsikeskusteluihin, niin rakentakaa ystävyyttänne ja keskusteluja muista teitä yhdistävistä asioista.

Maailma olisi niin paljon parempi elää, jos me kaikki yritettäisiin ymmärtää toisiamme. Pitkän katkeruuden jälkeen olen tosissani yrittänyt ymmärtää lapsen saaneiden ystävieni iloa omasta lapsesta. edelleenkään se ei ole helppoa ja sydäntä lämmittä kovasti ne ihmiset, jotka jaksavat ymmärtää näitä vaikeita tunteita omasta onnestaan huolimatta. Yleensä ajattelinkin, että niiden ihmiset, joilla kaikki on hyvin, pitäisi tukea vaikeassa tilanteessa olevia eikä niin, että esim. lapsettomuudesta kärisvän pitäisi täysin rinnoin iloita toisen lapsesta ja jäädä yksin surunsa kanssa.

 

[vierailija]

Minun mielestäni omaa oloaan saavat purkaa myös ne, joilla raskaaksitulo on vienyt vain kuukausia. Kyllä 6 kk odotuskin voi tuntua jonkun mielestä pitkältä ajalta ja hänellä on siihen tunteeseen ihan samalla tavalla oikeus kuin sillä jonka raskaaksitulo on vienyt vuosia.

Sitä paitsi jotkut kestävät lapsettomuutta pidempään ns luomuna eivätkä hakeudu hoitoihin kun vasta vuoden-kahden jälkeen vaikka ongelmaan voisi olla helppokin ratkaisu. Sitten valitetaan lapsettomuutta vaikka asialle ei tehdä mitään. Itselläni sellainen tilanne että jo 4kk pillereiden lopettamisesta hakeuduimme hoitoihin kun kuukautiset todella epäsäännölliset ja onneksi pääsimme heti tutkimuksiin joissa todettiin PCO ja miehelläkin häikkää ja saatiin siihen Clomifen-lääkitys jonka avulla sitten 3. kierrosta tärppäsi.