Lapsettoman yksinäisen miehen kokemuksia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ikää on jo 46-vuotta eikä löytynyt kumppania. Lapsiakaan ei ole. Olen huomannut että inua aletaan pitämään ihan outona lintuna kun tulee ilmi etten elä parisuhteessa ja olen lapseton.
Ei ole kun noin kuukausi kun työmaalla likimain samaa ikäluokkaa oleva mies alkoi kysellä yksityisasioistani. Kun kerroin asuvani yksin ja ettei lapsia ole, niin hän sanoi " Miksi et halua lapsia?" vaikken ollut sanonut mitään etten ollut halunnut lapsia. Ja että " Miksi sinulla ei ole naista?"
Tämä ei ole ainoa kerta kun aletaan tivata että miksi ei ole naista tai lapsia.

Onko lapsettomilla / kumppanittomilla naisilla sama tilannne?

Pidetäänkö jokaista tässä iässä olevaa automaattisesti parisuhteessa elävänä ja vanhempana?
 
Kyllä.

Siksi en käy missään, enkä puhu kenellekään. Jos on pakko puhua, valehtelen. On tarpeeksi rankkaa käsitellä yksin omaa epäonnistumistaan, mutta vielä kun muutkin muistuttavat siitä.
 
Olen 40 v lapseton nainen, huonossa suhteessa. Kiva huomata, että nyt iskee vauvakuume ja tunne, että pakko saada se yksi lapsi edes... En tosiaan tiedä mitä tässä tapahtuu, mut koen itseni vajavaiseksi ilman lasta.
 
Nää on laihoja lohtuja, mutta...

Onneksi et elä 50-60-luvulla jolloin yksinäisyys oli isompi ihmettelyn aihe, jossain kyläyhteisössä jossa kaikki tunsivat toisensa. Nykyään sinkkuus on tavallista, jopa joskus haluttua.

Sitten, oikeasti ei kannata vielä heittää toivoa. Tässä naapuri meni 50-vuotiaana naimisiin, ei ollut ennen seurustellut. Sen ihmisen olemus ja sosiaaliset taidot oli sitä luokkaa ettei kukaan pitänyt häntä sinkkuna ollessaan nolona, vaan oli tän kylän top3 arvostetuin henkilö.
 
Sen ajan maaseudulla taisi myös olla paljon helpompaa pariutua kuin mitä nykyään.
No joo, mutta kyllä niitä "ikineitoja" (maailman nolaavin sana) ja vanhojapoikia oli ennenkin. Ja se pilkan määrä oli jotain uskomatonta.

Olin anoppini kanssa yhdessä eläkeläisten tapahtumassa mukana. Oli kamala kuunnella sitä kun pottuilivat toisilleen. Naimisissa olevat mummot kuittaili ivallisen hymyn kera sinkkunaiselle "no sillähän on ollut aikaa järjestää tämmöisiä tapahtumia".
 
Ihmisilä yleensä herää kysymyksiä, että mikähän on taustalla. Onko sosiaalisissa taidoissa pahoja puutteita, onko homo, joka ei ole tullut kaapista ulos tai onko jotain muuta vikaa (psyykkistä tai vaikka fyysistä).

Helpoimmalla pääset, kun kerrot uteliaille tuntemattomille olevasi eronnut, etkä valitettavasti ole saanut lapsia. Siinä vaiheessa ihmettelyt yleensä lakkaavat, mikäli vastapuolella on lainkaan tilannetajua.
 

Yhteistyössä