lapset rajoittaa elämää! - vai rajoittaako?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja emmi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

emmi

Vieras
mä olen kahden vaiheilla, enkä osaa päättää haluanko koskaan lapsia. en tiedä tulisko musta edes hyvää äitiä..olisin aivan varmasti kamala. tiiän ettei lasta ja koiraa sais verrata toisiinsa, mutta jotenkin mä koen, että koiraa on paljon helpompi hoitaa kuin lasta. ( älkää kivittäkö ) olen aivan varma etten voisi enkä jaksaisi ottaa sitä suurta vastuuta, minkä lapsi tuo mukanaan enkä kykenisi hoitamaan sitä yksin. olisin uupunut ja väsynyt todella lyhyessä ajassa. lisäksi pelkään synnytystä. tässä oli mun tilitys lapsista.
 
Mä sit taas oon kahen lapsen äiti enkä koskaan voisi ottaa koiraa, koska musta ei olis sellaista hoitamaan. Ulos on pakko mennä, vaikka tulis paskaa alas taivaalta tai ite olis 40 asteen kuumeessa jne. Se ei KOSKAAN opi omatoimiseksi jne. Ja lapsen saa hoitoon huomattavasti helpommin kuin koiran :D

Ei tää sun ongelmaa ratkaissut, mutta mun tilitys koirista ja lapsista vaan :D

 
Niin kauan kun tunnet noin, ei kannata yrittää saada lasta. Sitten vasta kannattaa kun sinusta tuntuu, että haluat lapsen ja kaikki se vain on sen arvoista. Kaikkien ei ole pakko tehdä lapsia ja onnellinen voi olla muullakin tavoin. Jokainen lapsi ansaitsee olevansa haluttu.
 
En mä sanoisi rajoittaa, muuttaa on oikeampi verbi :) Hyvä äiti... äitiyteen kasvaa lapsen mukana. Koiraa ja lasta vertaan mäkin, lapsi sentään oppii liikkumaan itsekseen ja joskus hallitsee omaa elämäänsä ihan itse, mutta koira on aina koira - vietävä pissalle ja annettava ruokaa ja ja ja... aina se sama systeemi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja emmi:
mä olen kahden vaiheilla, enkä osaa päättää haluanko koskaan lapsia. en tiedä tulisko musta edes hyvää äitiä..olisin aivan varmasti kamala. tiiän ettei lasta ja koiraa sais verrata toisiinsa, mutta jotenkin mä koen, että koiraa on paljon helpompi hoitaa kuin lasta. ( älkää kivittäkö ) olen aivan varma etten voisi enkä jaksaisi ottaa sitä suurta vastuuta, minkä lapsi tuo mukanaan enkä kykenisi hoitamaan sitä yksin. olisin uupunut ja väsynyt todella lyhyessä ajassa. lisäksi pelkään synnytystä. tässä oli mun tilitys lapsista.

ihan kun mun kirjottama! me emme aio saattaa lapsia tähän maailmaan. piste. koira ois mieluisampi!
 
Mä olen ollut samanlainen kuin sä. Ajattelin aina et parin vuoden päästä, parin vuoden päästä. Enkä ollut edes liiemmin lapsirakas, missään muodossa. Oli ihana tulla aina kotiin, olla yksin ja hiljaisuudessa.
En kuvitellut koskaan tekeväni lapsia. Mutta kuinka kävikään? Tapasin miehen ja yhtäkkiä tuli valtava tarve perustaa perhe. Ja sen teimme.
Tottakai lapsi tuo elämään uudet kuviot, mutta lapsen myötä intressit muuttuvat =)
Se mikä oli tärkeää ennen, ei ole enään. En edes enään käsitä, miten ihmeessä olen saanut aikanaan sisältöä elämään jollain baarissa juoksemisella tai sillä, että vapaapäivät olen saattanut katsella vain tv:tä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ******:
Niin kauan kun tunnet noin, ei kannata yrittää saada lasta. Sitten vasta kannattaa kun sinusta tuntuu, että haluat lapsen ja kaikki se vain on sen arvoista. Kaikkien ei ole pakko tehdä lapsia ja . Jokainen lapsi ansaitsee olevansa haluttu.

peesi. "onnellinen voi olla muullakin tavoin"
 
Tottakai rajoittavat, ihan varmasti. Mutta mulla lapsi rajoittaa vaan niitä asioita, joita en ihan kauheesti haluakkaan tehdä. Jos jotain tosissaan haluaa tehdä niin siihen löytyy mahdollisuuksia vaikka lapsia olisikin.
En tietenkään voi enää lähteä koulusta suoraan dokaamaan, mutta luoja kiitos en enää haluakkaan. Jos joskus viikonloppuna haluan lähteä juhlimaan niin se taas puolestaan onnistuu.
Ja kyllä muuten oli nytkin viikonloppuna tyhkää, kun poika oli isällään. Yhden päivän jaksoin rillutella ja sitten aloin vaan odottaa poikaa kotiin.
Koiraa en ottais IKINÄ.

Bytheway....kyllä munkin elämää olis 20 veenä lapsi rajoittanut liikaa...onneks sillon vielä ei lapsia oluut. Nyt on ajatusmaailma HIUKAN eri kuin tuolloin.
 
Odota rauhassa 5, 10 tai vaikka 15 vuotta, tee kaikkea sitä mitä kuvittelet ettet pysty lasten kanssa tekemään, ja mieti asiaa uudestaan tämän jälkeen. Lapsi rajoittaa toki elämää kun on pieni mutta se aika on kovin lyhyt, ja lapsi myös tuo tullessaan todella paljon kaikkea uutta. Elä siis ensin rauhassa oma nuoruutesi, lasten aika tulee sen jälkeen!
 
Ap:lla ei oo mitään kiirettä vielä lasten hankintaan. Nauti nuoruudestas ja elä.=) Lapset tulee sit kun on tullakseen....jos koskaan. Ite olin jo 27 v ku esikko synty. En olis aiemmin lapsia edes harkinnu ku elämäntilanne ei ollut siihen suotuisa. Nyt en vaihtais mitään pois. On ne niin ihania.=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja 2 lasta:
Toisilla rajoittaa enemmän ja toisillä vähemmän. Ihan samoja juttuja teen edelleen kuin ennen lapsia, eivät ole rajoittaneet mun elämääni millään tavalla.

Tai sitten et ole ehtinyt sen lapsettoman elämän makuun =) . Mä ehdin tottua siihen "helppouteen" ilman lapsia, voi mennä ja tulla silloin kun siltä tuntu, jos jäi ruoka tekemättä niin so what? Jos valvo viikonloppuna myöhään voi seuraavana päivänä nukkua vaikka koko päivän. Pysty suunnittelemaan elämänsä vaikka kuinka pitkälle lähes minuutin tarkkuudella jne jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miili:
Alkuperäinen kirjoittaja 2 lasta:
Toisilla rajoittaa enemmän ja toisillä vähemmän. Ihan samoja juttuja teen edelleen kuin ennen lapsia, eivät ole rajoittaneet mun elämääni millään tavalla.

Tai sitten et ole ehtinyt sen lapsettoman elämän makuun =) . Mä ehdin tottua siihen "helppouteen" ilman lapsia, voi mennä ja tulla silloin kun siltä tuntu, jos jäi ruoka tekemättä niin so what? Jos valvo viikonloppuna myöhään voi seuraavana päivänä nukkua vaikka koko päivän. Pysty suunnittelemaan elämänsä vaikka kuinka pitkälle lähes minuutin tarkkuudella jne jne.

Kyllä ehdin tottua. Edelleenkään ei ole ongelmaa mennä mihin haluan ja en ole perheeni ainoa ruoanlaittaja ;) Ja valvon edelleenkin öisin pitkään ja nukun aamulla pitkään, onneks lapset saaneet mun unenlahjat.
Ja elämää suunnittelen edelleen, miksi en?
 

Yhteistyössä