Lapset ovat yllättävän kestäviä olentoja

Jos mennään parisataa vuotta taaksepäin, niin lapset saatettiin esimerkiksi koulussa opettajan toimesta hakata verille (samalla julkisesti häpäisten), jos eivät osanneet läksyjään tai totelleet. Lapsia on valtaosan ihmiskunnan historiaa (ja paljolti nykyäänkin osassa maita) kasvatettu ikinä kuulemattakaan käsitteestä pedagogiikka, puhtaasti omaan järkeen ja lähiympäristön tottumuksiin pohjautuen. Lapsia on viety katsomaan julkisia teloituksia ja kidutuksia, heille on juotettu säännönmukaisesti alkoholia ja yleisesti pidetty todella kurjissa oloissa köyhyydestä johtuen.

Kaikesta tästä huolimatta ylivoimaisesta enemmistöstä lapsia on aina ja joka puolella kasvanut aivan normaaleja ja terveitä aikuisia.

Tältä pohjalta on jokseenkin outoa, että hyvin monet vanhemmat ja sossu jaksavat kiinnittää valtavaa huomiota pieniinkin lastenkasvatuksen puutteisiin, kuten vaikka lapsen satunnaiseen tukistamiseen tai "kiellettyjen" pelien ja elokuvien seuraamiseen. Ikään kuin sillä olisi paljon minkään sortin merkitystä loppupeleissä.

Lähestulkoon joka ikinen vaikka vuonna 1900 elänyt lapsi pitäisi nykykriteereillä huostaanottaa ja vanhemmat laittaa maksamaan sakkoja tai passittaa linnaan. Mutta olisiko tällainen vanhemmista erottaminen hyväksi lasten kehitykselle, sitä voi jokainen miettiä.

 

Jos mennään parisataa vuotta taaksepäin, niin lapset saatettiin esimerkiksi koulussa opettajan toimesta hakata verille (samalla julkisesti häpäisten), jos eivät osanneet läksyjään tai totelleet. Lapsia on valtaosan ihmiskunnan historiaa (ja paljolti nykyäänkin osassa maita) kasvatettu ikinä kuulemattakaan käsitteestä pedagogiikka, puhtaasti omaan järkeen ja lähiympäristön tottumuksiin pohjautuen. Lapsia on viety katsomaan julkisia teloituksia ja kidutuksia, heille on juotettu säännönmukaisesti alkoholia ja yleisesti pidetty todella kurjissa oloissa köyhyydestä johtuen.

Kaikesta tästä huolimatta ylivoimaisesta enemmistöstä lapsia on aina ja joka puolella kasvanut aivan normaaleja ja terveitä aikuisia.

Tältä pohjalta on jokseenkin outoa, että hyvin monet vanhemmat ja sossu jaksavat kiinnittää valtavaa huomiota pieniinkin lastenkasvatuksen puutteisiin, kuten vaikka lapsen satunnaiseen tukistamiseen tai "kiellettyjen" pelien ja elokuvien seuraamiseen. Ikään kuin sillä olisi paljon minkään sortin merkitystä loppupeleissä.

Lähestulkoon joka ikinen vaikka vuonna 1900 elänyt lapsi pitäisi nykykriteereillä huostaanottaa ja vanhemmat laittaa maksamaan sakkoja tai passittaa linnaan. Mutta olisiko tällainen vanhemmista erottaminen hyväksi lasten kehitykselle, sitä voi jokainen miettiä.

Ihanko meinaat? Millainen normaali ja terve aikuinen tekee noita edellä mainitsemiasi asioita lapsille?

 

Jos mennään parisataa vuotta taaksepäin, niin lapset saatettiin esimerkiksi koulussa opettajan toimesta hakata verille (samalla julkisesti häpäisten), jos eivät osanneet läksyjään tai totelleet. Lapsia on valtaosan ihmiskunnan historiaa (ja paljolti nykyäänkin osassa maita) kasvatettu ikinä kuulemattakaan käsitteestä pedagogiikka, puhtaasti omaan järkeen ja lähiympäristön tottumuksiin pohjautuen. Lapsia on viety katsomaan julkisia teloituksia ja kidutuksia, heille on juotettu säännönmukaisesti alkoholia ja yleisesti pidetty todella kurjissa oloissa köyhyydestä johtuen.

Kaikesta tästä huolimatta ylivoimaisesta enemmistöstä lapsia on aina ja joka puolella kasvanut aivan normaaleja ja terveitä aikuisia.

Tältä pohjalta on jokseenkin outoa, että hyvin monet vanhemmat ja sossu jaksavat kiinnittää valtavaa huomiota pieniinkin lastenkasvatuksen puutteisiin, kuten vaikka lapsen satunnaiseen tukistamiseen tai "kiellettyjen" pelien ja elokuvien seuraamiseen. Ikään kuin sillä olisi paljon minkään sortin merkitystä loppupeleissä.

Lähestulkoon joka ikinen vaikka vuonna 1900 elänyt lapsi pitäisi nykykriteereillä huostaanottaa ja vanhemmat laittaa maksamaan sakkoja tai passittaa linnaan. Mutta olisiko tällainen vanhemmista erottaminen hyväksi lasten kehitykselle, sitä voi jokainen miettiä.

Ja missähän maassa? Suomessa ei pari sataa vuotta sitten juurikaan käyty kouluja, oiskohan 1930 luvlla kun lähes tulkoon kaikki lapset kävi koulua muutaman vuoden, sitten joskus sotien jälkeen kun Suomi taas nousi jaloilleen alettin kansakoulu käysä alusta loppuun.

 

Muuten olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että nykytouhu on mennyt ihan liian pitkälle, paikoin jopa naurettavuuteen asti.

 

Ja missähän maassa? Suomessa ei pari sataa vuotta sitten juurikaan käyty kouluja, oiskohan 1930 luvlla kun lähes tulkoon kaikki lapset kävi koulua muutaman vuoden, sitten joskus sotien jälkeen kun Suomi taas nousi jaloilleen alettin kansakoulu käysä alusta loppuun.

No eivät kaikki toki käyneet koulua esim. 200 vuotta sitten, mutta tarkoitin niitä, jotka kävivät.

 

Minulla ei ole sinua parempaa tietämystä lapsen kohtelusta ihmiskunnan historiassa, mutta sen voi sanoa ettei käsitettä lapsi tai nuori ole kovin pitkään ihmiskunnassa vielä ollutkaan. Lapsi ja lapsuus on osattu eritellä ja ymmärtää 1800-luvun loppupuolella.1900-luvulla pikku hiljaa lasten oikeuksista on alettu pitämään huoli ja oivallettu esim. se että terve lapsi on myös terve aikuinen. Lasten aliravitsemus, raskas työ ja pakottaminen aikuisten maailmaan on tuottanut lyhytikäisiä, sairaita ihmisiä ja jotka ovat olleet yhteiskunnalle kallista ylläpidettävää levittäessään vastustuskyvyttöminä sairauksia tai olleet vaivoina omissa yhteisöissään.

Lapsia syntyi ja kuoli kuin sieniä sateella. LAsten tehtävä oli taata vanhemmilleen turvallinen vanhuus ja lisätienestiä perheeseen, mutta hyvin usein lasten annettiin pärjätä vain omillaan mitä köyhemmissä oloissa elettiin. Vammaiset tai muuten vajaat lapset annettiin surutta menehtyä tai jos olivat sitkeitä eläjiä, niin sikolättiin vain- jota köyhillä ei edes ollut.

IHmiskunnan sivistyksen kasvaessa ja elintason parantuessa myös vastuu heikommista on vahvistunut. Lasten oikeuksista on ryhdytty pitämään huoli ja taattu täten yhteiskunnalle terveitä, hyvinvoivia yksilöitä. Hyvän ja turvallisen lapsuuden merkitystä ihmisen aikuisuudessa ei voi kylliksi korostaa, joten olen kanssasi aivan eri mieltä siinä etteikö lapsen turvallisuudesta kannattaisi pitää huoli. Nykypäivän ongelmat ovat ehkä erilaisia kuin mainitsemasi esimerkit 200 (?) vuoden takaa, mutta millä sinä mittaat henkisen ja fyysisen väkivallan vaikutukset lapsessa? Mielestäni et mitenkään.

Haastatellesani sodan läpikäyneitä lapsia huomasin saman kuin sinäkin, että lapsi kestää mitä vain. Mielenkiintoista haastattelemissani, nyt jo aikuisissa ihmisissä oli se, että mitä myönteisempiä ja lapselleen turvallisuuden tunnetta antavia vanhemmat olivat, sen paremmin lapset kestivät sodan kauhuja ja sekavia olosuhteita köyhyydestä ja puutteista huolimatta. Niinpä näennäisesti sodassa hyvinvoinut lapsi saattaa aikuisena yhä olla henkisesti täysin rikki vanhempien vastuuntunnottomuuden ja lastaan laiminlyövien vanhempien vuoksi. Opis haastattelujen yhteydessä, ettei kylliksi voi painottaa sitä mikä vanhempien vastuu lapsista onkaan ja miten paljon asioita voitetaan lapsen tarpeet huomioon ottaen.

 

Ihanko meinaat? Millainen normaali ja terve aikuinen tekee noita edellä mainitsemiasi asioita lapsille?

Hyvin monet sellaiset asiat, mitkä eivät ole "terveitä" nyky-Suomessa olivat täysin normaaleja täällä vaikka 200 tai 800 vuotta sitten tai ovat sitä nykyään sitä esimerkiksi Amazonin viidakkokylissä.

 

Muuten olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että nykytouhu on mennyt ihan liian pitkälle, paikoin jopa naurettavuuteen asti.

No näinpä juuri.
Väkivaltaa en hyväksy mutta mun kouluaikana suurin osa opettajista pysty pitään kurin ihan ilmankin. Nykyään ne samat opet ei saa mitään kuria aikaan. No ei kai niitä kovin montaa enää töis ookkaan.

Esimerkkinä tällänen tapaus:

Mun vanhin likka oli neljännellä tai viidennellä, poika oli samalla koululla eskaris joten likkaki tuli meidän kans samaa matkaa aamuisin. Yks aamu tuli mun vanha ope vastaan ja sanoi "huomenta" likalle, likka ei sanonu mitää. Ope vaan jatko matkaa ja mä jäin suurin piirtein suu auki kattomaan sen perään. Mun kouluaikana tää kyseinen ope olis pysäyttäny saman tien ja pitäny puhuttelun käytöstavoista, oispa saattanu tulla jälki-istuntoki. Nyt ei mitään reaktiota.... Eikä toi ollu ainut mun aikainen ope jolta tuntui auktoriteetti kadonneen täysin, onko opettajien kädet tosiaan niin sidottu?

Mä pidin likalle sitten sen puhuttelun. Ja jos joku ny meinaa että ope ei reagoinu koska mä olin mukana (siis et ois ajatellu et on mun homma) niin ei voinu johtua siitä. Kys. open kohdalla ei muutenkaan mutta lisäksi mä kävelin niin paljo erillään likasta ettei voinu meitä yhdistää toisiinsa.

 

Just. Miten se mitataan onko lapsi saanut huonoa kohtelua vai ei? Ei ne aina lapsena näy. Murrosiässä alkaa näkymään ja aikuisena loput. Kyllä noita on tutkittu ja lähes kaikki psyykkisesti oirehtivat ovat niitä, joita lapsena kaltoinkohdeltiin.

 

Hyvän ja turvallisen lapsuuden merkitystä ihmisen aikuisuudessa ei voi kylliksi korostaa, joten olen kanssasi aivan eri mieltä siinä etteikö lapsen turvallisuudesta kannattaisi pitää huoli.

En ole sitä mieltä, etteikö turvallisuudesta tulisi pitää huolta. Sen sijaan asiassa tulisi säilyttää suhteellisuuden taju.

Nykyisessä normaalissa lasten kohtelussakin on varmasti paljon sellaista, mitä 100-200 vuoden kuluttua tullaan pitämään totaalisena barbariana.

 

Hyvin monet sellaiset asiat, mitkä eivät ole "terveitä" nyky-Suomessa olivat täysin normaaleja täällä vaikka 200 tai 800 vuotta sitten tai ovat sitä nykyään sitä esimerkiksi Amazonin viidakkokylissä.

Tietysti vallitseva kulttuuri vaikuttaa, mutta kyllä empatia on ihan yleismaailmallinen käsite ajasta ja paikasta riippumatta. Kukaan terve ja tasapainoinen ihminen ei hakkaa lasta verille, vaikka se kuinka olisi vallitsevassa yhteiskunnassa hyväksyttyä.

 

Just. Miten se mitataan onko lapsi saanut huonoa kohtelua vai ei? Ei ne aina lapsena näy. Murrosiässä alkaa näkymään ja aikuisena loput. Kyllä noita on tutkittu ja lähes kaikki psyykkisesti oirehtivat ovat niitä, joita lapsena kaltoinkohdeltiin.

Miten selität sitten sen, että ennen vanhaan – vaikka sitten 100 tai 300 vuotta sitten – kaikki aikuiset eivät olleet psyykkisesti oirehtivia (itse asiassa vain pienehkö osa) kuten nykyisinkin?

Ja tosiaan jos ajatellaan asiaa tulevaisuuden kannalta, niin nykyäänkin lähes kaikkia lapsia epäilemättä "kaltoinkohdellaan" vakavasti niillä mittapuilla, mitkä tulevat olemaan voimassa kauempana tulevaisuudessa. Tästä huolimatta minun on vaikea nähdä, että valtaosa ihmisistä olisi nykyään sillä tavalla psyykkisesti oireilevia, kuin mitä tällaisesta "kaltoinkohtelusta" tulevaisuudessa ajatellaan väistämättä seuraavan.

 

En oikein tiedä, millä voi todistaa, että suurin osa ei ollut psyykkisesti oirehtivia 100 tai 300 vuotta sitten. Mä ainakin uskon että oli.

 

Tietysti vallitseva kulttuuri vaikuttaa, mutta kyllä empatia on ihan yleismaailmallinen käsite ajasta ja paikasta riippumatta. Kukaan terve ja tasapainoinen ihminen ei hakkaa lasta verille, vaikka se kuinka olisi vallitsevassa yhteiskunnassa hyväksyttyä.

Ennen vanhaan se vaan oli ihan normaalia ja tarpeelliseksi koettua kurinpitoa, että lapsia esim. lyötiin vitsalla tai ohuella kepillä nykymittapuulla ajatellen todella kovaa, ei harvoin niin, että iho meni rikki ja veri valui. Hyväähän sillä tarkoitettiin ja haluttiin saada lapsesta hyvin käyttäytyvä. Sitä tehtiin jatkuvasti kotona ja koulussa.

Ja toisaalta hyvin pientä tuo on niihin – niin ikään täysin normaaleiksi ja oikeudenmukaisiksi käsitettyihin – ruumiillisiin rangaistuksiin verrattuna mitä aikuisiin kohdistettiin. Esim. ruoskimista niin kovaa, että luu tulee selkälihasten alta esiin, käsien katkaisua, luiden murskaamista, valehirttämisiä (roikotetaan hirressä niiden kauan kunnes henki lähes lähtee) puhumattakaan kaikista tappamisen muodoista (vaikka elävältä keittäminen, elävältä nyljentä tai teilaaminen).

 

En oikein tiedä, millä voi todistaa, että suurin osa ei ollut psyykkisesti oirehtivia 100 tai 300 vuotta sitten. Mä ainakin uskon että oli.

Kyllä käsittääkseni silloinkin ihmiset olivat yleisesti sitä mieltä, että valtaosa heidän ympärillään olevista ihmisistä on yleisesti ottaen psyykkisesti terveitä ja hyvinvoivia. Aivan samalla tavalla kuin nykyäänkin.

 

No mutta kyllähän silloin ihmisiä myös oireili. Siihen aikaan mies oli perheen pää, vaimo oli alistettu ja hoiti lapset ja kodin siivouksen, lapset taas joutui jo pienenä töihin ja vahtimaan sisaruksiaan päiväksi kun äidit oli navetassa, isät metsätöissä jne. Lapsia ei nähty lapsina vaan ajateltiin että lapsi on paha ja pahuus pitää pieksemällä kitkeä pois, ja ajateltiin myös että lapsi on minikokoinen aikuinen, ei ymmärretty että lapsen henkinen puoli on vasta kehittymässä jne.
Ei silloin osattu mistään tunteista liiemmin puhua ja jos oli vaikka kehitysvammaisuutta niin lapset voitiin pistää päiviltä, hylätä metsään, yms ja väittää vaikka että susi vei.

Ajateltiin myös ettei lasta saa pitää sylissä liikaa, ettei tule hemmoteltua lasta, ja olihan niitä muotijuttuja että lasta imetetään vain 6h välein vaikka miten huutais yms..

 

Mun molempia vanhempia on kotona hakattu. Siihen aikaan siihen ei ole puututtu mutta ihan takuulla silloin vallitsevien käsitysten mukaan heidän vanhempansa ei ole olleet psyykkisesti terveitä. Siihen ei vaan ole haluttu tai osattu puuttua.

Ja ihan takuulla toi hakkaaminen ja muu kaltoinkohtelu on vaikuttanut siihen minkälaisia he ovat tai varsinkin ovat olleet. Molempien kohdalla kun on nähtävissä luonteen, ajatusten ja käyttäytymisen parantumista vanhemmiten. Joten ainakin heidän kohdalla on käynyt niin että ovat pystyneet muokkaamaan itseään paremmiksi, harmi vaan että se vei aikaa niin paljon jotta ehtivät aiheuttaa vahinkoa seuraavalle sukupolvelle.

 

Tältä pohjalta on jokseenkin outoa, että hyvin monet vanhemmat ja sossu jaksavat kiinnittää valtavaa huomiota pieniinkin lastenkasvatuksen puutteisiin, kuten vaikka lapsen satunnaiseen tukistamiseen tai "kiellettyjen" pelien ja elokuvien seuraamiseen. Ikään kuin sillä olisi paljon minkään sortin merkitystä loppupeleissä.

Ehkä tuolta pohjalta se onkin outoa. Nykyään se pohja on kuitenkin eri. Lapsille on myönnetty omat oikeudet (lastenoikeuksien sopimus) ihan niinkuin ihmisoikeudetkin kuuluvat kaikille. Lapsuutta ei enää ajatella aloitusviestisi tavoin vain läpikulkuvaiheena kohti aikuisuutta (ikäänkuin välinearvona), vaan ihan yhtä arvokkaana ajanjaksona kuin aikuisuuttakin. Tarkoitan tällä siis sitä, että lapsen hyvinvointia ei mitata (pelkästään) sillä, miten mikäkin vaikuttaa hänen aikuisuuteensa, vaan sillä, miten mikäkin vaikuttaa hänen sen hetkiseen elämäänsä.
Eli mitään 'loppupeleissä' olevaa merkitystä ei tarvitse miettiä, kun lastenkin ajatellaan olevan oikeuksiensa arvoisia ihan näissä tämän hetken peleissä.

 

nyt ei kyllä ap taas tajua mistään hölkäsen pöläystä... historiasta kaikkein vähiten kai.

haluaisitko sinä, että miehesi saisi halutessaan hakata sinut aina täriseväksi, veriseksi kasaksi murtuneita luita kun häntä huvittaa? yhdessä työntäisitte lapsenne kättä takkatuleen kun tämä ei tottele? kärhämät naapurin kanssa ratkaistaisiin puukoin?

tuo oli ennen sitä normaalia, psyykkisesti tervettä käytöstä valtaväestön mielestä, koska suurin osa ihmisistä oli tottunut väkivaltaan kaikkialla. väkivaltainen kasvatus tuottaa väkivaltaisia aikuisia. onko tuo ihannemaailmasi?

 

[QUOTE="hmm";30259755]nyt ei kyllä ap taas tajua mistään hölkäsen pöläystä... historiasta kaikkein vähiten kai.

haluaisitko sinä, että miehesi saisi halutessaan hakata sinut aina täriseväksi, veriseksi kasaksi murtuneita luita kun häntä huvittaa? yhdessä työntäisitte lapsenne kättä takkatuleen kun tämä ei tottele? kärhämät naapurin kanssa ratkaistaisiin puukoin?

tuo oli ennen sitä normaalia, psyykkisesti tervettä käytöstä valtaväestön mielestä, koska suurin osa ihmisistä oli tottunut väkivaltaan kaikkialla. väkivaltainen kasvatus tuottaa väkivaltaisia aikuisia. onko tuo ihannemaailmasi?[/QUOTE]

Olenko sanonut, että kaipaisin tuollaista?

Sen sijaan yritän sanoa sitä, että asioissa pitäisi pitää tietty suhteellisuus eikä kuvitella, että lapsi väistämättä traumautuu pysyvästi sellaisista asioista, jotka laajemmassa perspektiivissä ovat pikkujuttuja.

-------

Toisaalta ihan muuten väittäisin kyllä, että tiettyyn rajaan asti kovilla rangaistuksilla (sisältäen ne väkivaltaiset) voidaan ilman muuta saada vähennettyä ihmisten todennäköisyyttä tehdä kiellettyjä asioita. Esim. jos näpistyksistä joutuu torille julkisesti ruoskittavaksi tai jos lapsi saa koulussa kaverin lyömisestä kymmenen kepiniskua, niin toki se rangaistuksen pelko vähentää radikaalisti ihmisen todennäköisyyttä syyllistyä näihin asioihin niin kauan, kuin kyseessä on harkittu teko. Tietysti niillä kovilla rangaistuksilla on sitten negatiivisia sivuvaikutuksia, joiden vuoksi hyvin monista niistä on aikojen kuluessa luovuttu. Ja HUOM! Tästä syystä en myöskään minä kannata edellä mainittuja esimerkkejä.

 

Myös orjuudesta huolimatta on Afrikan-amerikkalainen väestö voimissaan nykypäivänä.
Eikä se orjuus nyt niin haitallista ollut, ihmiskaappauksineen, nälkään näännyttäminiseen, ihmisarvon viemisineen tai kuoliaaksi rääkkämisineen.
Voisimmehan siis ihan vähän vain orjuutta noita Afrikan-amerikkalaisia vielä tänäänkin, kunhan nyt emme sentään henkeä niiltä ota, sillä laajemmassa perspektiivissä se on aika pieni juttu.

 

Miten selität sitten sen, että ennen vanhaan – vaikka sitten 100 tai 300 vuotta sitten – kaikki aikuiset eivät olleet psyykkisesti oirehtivia (itse asiassa vain pienehkö osa) kuten nykyisinkin?

Ja tosiaan jos ajatellaan asiaa tulevaisuuden kannalta, niin nykyäänkin lähes kaikkia lapsia epäilemättä "kaltoinkohdellaan" vakavasti niillä mittapuilla, mitkä tulevat olemaan voimassa kauempana tulevaisuudessa. Tästä huolimatta minun on vaikea nähdä, että valtaosa ihmisistä olisi nykyään sillä tavalla psyykkisesti oireilevia, kuin mitä tällaisesta "kaltoinkohtelusta" tulevaisuudessa ajatellaan väistämättä seuraavan.

Ennen vanhaan on ollut ihan yhtä lailla, ellei enemmänkin psyykkisesti sairaita yksilöitä. Niitä ei vain ole diagnosoitu sillä tavalla kuten nykyään. Ei ole tiedetty muitakaan tauteja ja sairauksia, vaikka niitä on ollut olemassa. Diabetes oli ja se tappoi, skitsofrenia oli vain jotain hysteriaa. Ihmiset kuoli 30-50 vuotiaana milloin mihinkin mahavääntöihin. Sama oli psyykkisten ongelmien kanssa. Se, että niitä ei ole diagnosoitu ja osattu hoitaa, eikä siten syitäkään hakea, ei tarkoita sitä, etteikö silloinkin lapsen raaka kohtelu olisi vaurioittanut heitä.

Kuten sanoin, lapsilla henkiset ongelmat ei vielä näy, joillakin tietysti, mutta harvalla. Ehkä jotain yleistä levottomuutta, yökastelua, ongelmia ympäristön kanssa tms on pieniä merkkejä joita voi seurata. Murrosiässä ongelmat alkavat, kun lapsi ei enää ole niin lojaali huonoille oloille ja kasvattajilleen ja muutenkin alkaa kyseinalaistamaan sen mitä onkaan saanut osakseen. Aikuisiässä ongelmat on jo ihan selviä, koska hauras ja heikko, mutta julma oppi ei kanna. Jos lapsi on joutunut kokemaan liian paljon, liian kovia oloja, ei hänen psyykkiset voimavaransa koskaan pysty kehittymään siten kuin hyvien olojen lapsilla.

Eli lapset eivät ole niin kestäviä olentoja kuin saatetaan luulla. Ei saa antaa pienen, toisinaan iloisen ja hypähtelevän persoonan hämätä, se saattaa peittää alleen mitä kamalinta julmuutta. Se ei vain näy, jos ei osaa katsoa.