Lapset murrosikään - eivät halua etäkotiin niin usein?

Hei, meillä on uusperhe, jossa sekä toisen lapsia että yhteisiä lapsia. Mieheni kaksi teini-ikäistä lasta asuu vakituisesti toisella paikkakunnalla (n. tunnin matka), ovat meillä pääsääntöisesti joka toinen viikonloppu ja loma-aikoina.
Nyt kun lapset ovat tulleet murrosikään (13 ja 15), heitä on välillä vaikea saada tulemaan meille. Tämä ei tietysti tunnu meistä hyvältä, ja mieheni on aika lailla masentunut asiasta. Ymmärrämme toki, että lapsilla on omat kaverinsa omalla paikkakunnallaan, harrastukset ja menonsa. Täällä meillä heillä ei ole kavereita, ja aika menee hyvin usein TV:n katseluun, ellei heille erikseen järjestä ohjelmaa. Ymmärrämme myös, että itsenäistyminen ja etäisyyden ottaminen omiin vanhempiin kuuluu normaaliin kehitykseen, mutta varsinkin mieheni on ottanut asian raskaasti.
Haluaisin kuulla muiden uusperheellisten kokemuksia vastaavasta tilanteesta:
- minkä ikäisinä lapset ovat harventaneet vierailujaan (jos ylipäänsä ovat)
- miten teini-ikäiset viihtyvät 'etä-kodissa', jos kaverit asuvat kaukana
- mitä voisi tehdä, jotta teinit viihtyisivät paremmin
- annatteko teinien jo itse päättää tapaamisista (kuinka usein tulevat käymään ja kauan viipyvät)
Olisin kiitollinen kaikille kokemuksien jakamisesta, meillä teini-ikäiset ovat vanhimmat lapset, joten aiempia kokemuksia tämän ikäisistä ei ole. Asia on meille tärkeä, vaikka kyse olisikin 'vain' murrosikäisten tyypillisestä asenteesta

 

Moi . Meillä etäpoika esiteini iässä (11) ja samaa olemme pohtineet.Nyt jo lomilla ei halua olla niin pitkään putkeen meillä kuin ennen koska on kavereita ja musta täysin ymmärrettävää.Olemme asiasta puhuneet myös pojan kanssa ja sanoimme hänelle että ihan itse saa päättää jos ei halua tulla, ei me siitä suututa mutta toivotaan että kävis mahdollisimman usein.Hän asuu myös eri paikkakunnalla. Kun hän tulee niin harrastamme paljon yhdessä ,meillä on täällä pyörat ja luistimet, uikkarit ,sukset ym. Musta tuntuu et viihtyy paremmin jos on kokoajan jotain tekemistä eikä se meillekkään pahaa tee ulkoilla lasten kanssa mahdollisimman paljon.Mut niinhän se vaan on et lapset kasvaa ja irtaantuu vanhemmistaan ei sille voi mitään kaipa siihen tottuu aikanaan =)

 

12 vuotiaan ei ole pakko tulla tai mennä tapaamiselle etävanhemman luo, jos ei halua. Laki menee niin. Vaikka perään laitettaisi uhkasakkoja tai mitä tahansa pakkovaateita, ne ovat merkityksettömiä, koska niitä ei voi täytäntöönpanna. Laki menee niin, että 12-vuotta täyttänyttä tulee kuunnella näissä asioissa, siis jos tapaamisesta kieltäytyminen on lapsen tahti eikä lähivanhemman tai tämän manipuloinnin tulos, mutta en tiedä miten se 12 vuotta täyttäneen kohdalla onnistuu.

Kun jo lakikin mahdollistaa lapsen oman päätäntävallan tapaamisten suhteen, olisi varmaan ihan paikallaan hyväsyä lasten oma mielipide ja kunnioittaa sitä.. niin ikävältä kuin se isästä tuntuukin.

13 ja 15 vuotiailla on varmasti tylsää, jos joka toinen viikonloppu isin luona viikonloppu menee lähinnä olemalla, tv:ta tuijottamalla tms.

Olisiko mahdollista harventaa käyntejä, esim. kerran kuukaudessa? Ja tuolloin keksisitte jotain kivaa tekemistä, että teinien aika kuluu. En sitten tiedä mitä se olisi, riippuu teinistä, mistä tykkää. Uimahalli, luistelu,keilaaminen..

Kun lapsistaan tietyllä tavalla päästää irti, antaa heidän kasvaa ja kehittyä itsenäiseksi omine mielipiteineen, heitä ei menetäkään, vaan heidät saa lähelleen, takaisin.