lapseni on varas

[harmaa]

9- vuotias poika on varastanut kotoa rahaa vuosi sitten. sai rangaistuksen ja keskusteltiin ja kaikkea muuta. Poika löysi uuden kaverin jonka kanssa ei aluksi ollut mitään ongelmia, mutta pikkuhiljaa alkoi ilmetä kaikkea... kuten pojan kaveri sotki talomme rappukäytävää, alkoi juosta meillä riesaksi saakka. Lopulta jouduttiin kieltämään poikaamme tämän kaverin kanssa oleminen eikä poikakaan enää ahlunnut itsekään olla tämän kaveri. Poja *kaveri* alkoi kuitenki seuraamaan koulumatkalla ja jatkoi meillä ravaamista vaikka hänelle sanottiin asiasta.

Parisen viikkoa sitten poikamme jäi kiinni kaupasta näpistämisestä! Ja hän oli liikkeellä juuri tämän pojan kanssa jonka kansa olime häntä kieltäneet olemasta! *kaveri* kuulemma pakotti varastamaan. Uskon kyllä tämän osittain pitävän paikkansa. Kukaan ei toki voi toista väkisin viedä kauppaan mukanaan. Eli en väitä että syy olisi täysin tässä *kaverissa*

Miten saan pojan nyt todella jättämään huonon seuran ja tämän *kaverin* lopettavan pojan ahdistelun?

9- vuotiasta ei kuitenkaan voi lukkojen taaksekaan laittaa kun vanhemmat töissä. Ja uloskin tuon ikäisen pitäisi voida päästää yksinkin.

 

[mie]

JOs toinen poika ihan riesaksi asti on, niin mitäpä jos juttelisit hänen vanhempien kanssa?

 

[hei]

kannattaisiko etsiä pojallenne sellainen harrastus, jossa hän saisi aikaa kulumaan ja uusia kavereita, että unohtuisi tuo "ei miellyttävä" kaveri.

 

[-]

Se on ihan turha keskittyä muiden mukuloihin ja niiden kasvatukseen. Pitää huolen omastaan.

Auktoriteettiä pitää vanhemmilta löytyä sen verran, että lapsi uskoo ja myös toimissaan toteuttaa sitä mihin on kasvatettu.

Toki tällaisia "ylilyöntejä" lasten kohdalla sattuu mutta niistä pitää vaan vanhempien keskustella lapsen kanssa.

 

[ev]

Miten toimitte kun lapsen varastaminen tuli ilmi? Mitä sanoitte ja teitte?

 

[ap]

kannattaisiko etsiä pojallenne sellainen harrastus, jossa hän saisi aikaa kulumaan ja uusia kavereita, että unohtuisi tuo "ei miellyttävä" kaveri.

poika aloitti harrastuksen, mutta se on vain kerta viikossa joten aikaa jää vielä muuhunkin.

 

[ap]

Miten toimitte kun lapsen varastaminen tuli ilmi? Mitä sanoitte ja teitte?

lapsemme ei ole sen jälkeen ulkoillut yksin. Mahdolista nyt koska olemme kesälomalla. Kerroimme mitä hankaluuksia varastamisesta pahimmillaan seuraa (maine menee, aikuisena sakot ja mahdolliset vaikeudet saada työpaikka...)

Poika todellakin tietää tehneensä väärin ja katuu tekoaan. Sanoimme myös miten tuollaista hölmöilyistä on jatkossa kieltäydyttävä tiukasti vaikka kuinka kaverit *pakottaisi* ja yllyttäisi. lähdettävä vaikka kotiin. Tai soitettava vaikka isälle tai äidille et tulee hakeen.

 

[ap]

Se on ihan turha keskittyä muiden mukuloihin ja niiden kasvatukseen. Pitää huolen omastaan.

Auktoriteettiä pitää vanhemmilta löytyä sen verran, että lapsi uskoo ja myös toimissaan toteuttaa sitä mihin on kasvatettu.

Toki tällaisia "ylilyöntejä" lasten kohdalla sattuu mutta niistä pitää vaan vanhempien keskustella lapsen kanssa.

Olet aivan oikeassa juuri omastani pidänkin huolen koska olen kieltänyt tämän *kaverin* kanssa olemisen.

Ja poikamme on kyllä kasvatettu niin että hän tietää oikean ja väärän! Ongelma on nyt se miten saisi hänet vielä jättämään tuollaiset tyhmät kokeilut!

 

[vieras]

Se on aina niin helppoa syyttää jotakin muuta oman lapsen hölmöilystä. Kun ne säännöt ja asenne asioihin tulee kuitenkin aina sieltä omasta kotoa. Vaikka kuinka olisi kaveri käskenyt niin lapsi ei olisi saanut varastaa. Et voi häntä aina olla vahtimassa ja kaverit vaihtuu. Kaikki kaverit ei ole kunnollisia etkä pysty mitenkään sitä tietämään varsinkaan kun ikää tulee lisää. En nyt kuitenkaan kauhean huolissani olisi, varastelua kokeilee moni juurikin tuossa iässä ja usein se jää sitten siihen kertaan.

 

[vieras]

Yksi vaihtoehto voisi olla osa-aikainen työ toisella vanhemmista. jostain se serotus täytyy nipistää, mutta onko rahallinen uhraus liian kallis jos vaakakupissa on lapsen tulevaisuus?

 

[ap]

Se on aina niin helppoa syyttää jotakin muuta oman lapsen hölmöilystä. Kun ne säännöt ja asenne asioihin tulee kuitenkin aina sieltä omasta kotoa. Vaikka kuinka olisi kaveri käskenyt niin lapsi ei olisi saanut varastaa. Et voi häntä aina olla vahtimassa ja kaverit vaihtuu. Kaikki kaverit ei ole kunnollisia etkä pysty mitenkään sitä tietämään varsinkaan kun ikää tulee lisää. En nyt kuitenkaan kauhean huolissani olisi, varastelua kokeilee moni juurikin tuossa iässä ja usein se jää sitten siihen kertaan.

Meidä perheessä ei todellakaan ole varastaminen salittua ja se on pojalla ollut tiedossa aina. En ole ketään syyttänyt. kaveripiiri kuitenki vaikuttaa siitä ei mihinkään pääse

 

[Kaivosukeltaja]

Epäilenpä, ettei sitä varastamista sallita kavereidenkaan perheissä ja niissäkin "kaverit pakottavat". Kaveripiirissä vaikuttaa ryhmäpaine, johon on varmasti pelkällä esimerkillään myös sinun poikasi ottanut osaa. Pojallasi on vastuu teostaan. Jos opetat hänelle, että vain hän vastaa teoistaan ja niiden seurauksista, ehkä hän myös miettii myöhemmin tarkemmin, mihin ryhtyy kavereiden painostuksesta ja mihin ei. Minäkin tein lapsena muiden esimerkistä pieniä hölmöyksiä ja mieleen nyt tulivat tuolloisen luokanvalvojani sanat: "Hyppäisitkö kaivoonkin, jos kaveri käskisi?"

 

[hallinalli]

Meillä on käytäntönä ollut se varastelun kohdalla, että lapsi on palauttanut itse pöllityn tuotteen kauppaan ja pyytänyt anteeksi kassaneidolta. Mikäli tuote on jo syöty tai käytetty niin lapsi käy maksamassa sen ja pyytää anteeksi. Tämä on toiminut todella hyvin, häpeä mikä siitä koituu opettaa kyllä tavoille.

 

[ap]

Meillä on käytäntönä ollut se varastelun kohdalla, että lapsi on palauttanut itse pöllityn tuotteen kauppaan ja pyytänyt anteeksi kassaneidolta. Mikäli tuote on jo syöty tai käytetty niin lapsi käy maksamassa sen ja pyytää anteeksi. Tämä on toiminut todella hyvin, häpeä mikä siitä koituu opettaa kyllä tavoille.

no pojat jäivät kiinni kaupassakin toki näpistyksestä ja asia hoidettu kuten nykyään taitaa aina olla tapana et poliisille ilmoitetaan.

 

[-]

Meillä on käytäntönä ollut se varastelun kohdalla, että lapsi on palauttanut itse pöllityn tuotteen kauppaan ja pyytänyt anteeksi kassaneidolta. Mikäli tuote on jo syöty tai käytetty niin lapsi käy maksamassa sen ja pyytää anteeksi. Tämä on toiminut todella hyvin, häpeä mikä siitä koituu opettaa kyllä tavoille.

Tämän takia kysyinkin tuolla aiemmin, että miten on toimittu. Jos lapsi viedään kauppaan asti, pyydetään kauppias paikalle ja lapsi pyytää anteeksi on se yleensä sellainen kolaus, että ei toiste varasta.

 

[ap]

Epäilenpä, ettei sitä varastamista sallita kavereidenkaan perheissä ja niissäkin "kaverit pakottavat". Kaveripiirissä vaikuttaa ryhmäpaine, johon on varmasti pelkällä esimerkillään myös sinun poikasi ottanut osaa. Pojallasi on vastuu teostaan. Jos opetat hänelle, että vain hän vastaa teoistaan ja niiden seurauksista, ehkä hän myös miettii myöhemmin tarkemmin, mihin ryhtyy kavereiden painostuksesta ja mihin ei. Minäkin tein lapsena muiden esimerkistä pieniä hölmöyksiä ja mieleen nyt tulivat tuolloisen luokanvalvojani sanat: "Hyppäisitkö kaivoonkin, jos kaveri käskisi?"

Ei nyt ole tarpeen takertua siihen mikä on kenekin syytä. En missään vaiheessa ole sanonut, että syy olisi kaverissa, mutta tiedän kyllä tämän kaverin ja uskon, että aloite varastamiseen on hänen. Oman lapseni vastuulla on tietysti se että on lähtenyt mukaan! Ja vaikka nyt lapseni olisi syyllinen ja *påakottanut* kaverin mukaansa niin silti haluaisin neuvoja miten pojan saisi ohajattua taas oikealle tielle!

 

[voi voi]

voi voi

 

[voi voi]

voi voi

 

[up]

-----

 

[kahden äippä]

Kyllä mä ymmärrän ap:n kantaa tuohon vieraaseen poikaan! Toki oma poika vastaa omista teoistaan, mutta onhan se nyt ihan fakta että tuossa iässä ollaan aika paljon kaverien vietävissä eikä ehkä osata sanoa ei, vaikka järki muuta sanoisikin. Ei se sitä tarkoita että ap:n poika olisi tilanteeseen syytön, mutta kyllä itsekin yrittäisi kitkeä kaveripiiristä sen lapsen joka jatkuvasti noin huonoja ideoita saa.

Omat lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta muistan elävästi kun itse menin ala-asteella kaverin mukaan ja varastimme kaupasta karkkia pariinkin otteeseen. Itse sain oppini kantapään kautta, kun myyjä sai meidät kiinni ja piti kovan puhuttelun sekä soitti vanhemmillemme (kaverin vanhemmat eivät olleet paikalla joten pahimmat seuraamukset taisivat tulle minulle itselleni). Kokemus pelästytti itseni niin ettei vastaavaa enää tapahtunut. Mutta yritän tällä vain kertoa kuinka helposti minäkin (vaikka en itseäni tyhmänä pidä ja meillä oli kyllä kotona arvot ihan kunnossa) oli vietävissä kun kaveri kovasti kehui kuinka hänen isot sisarensakin ovat ko. kaupasta varastaneet jne. jne.

Tsemppiä ap:lle! Ei se auta kuin pistää poika kovaan syyniin ja kyllä yrittäisin sen vieraan pojan vanhempiin olla jollain tavalla yhteyksissä jos se vain on mahdollista. Tietävätkö he koko asiasta?

 

[ap]

Kyllä mä ymmärrän ap:n kantaa tuohon vieraaseen poikaan! Toki oma poika vastaa omista teoistaan, mutta onhan se nyt ihan fakta että tuossa iässä ollaan aika paljon kaverien vietävissä eikä ehkä osata sanoa ei, vaikka järki muuta sanoisikin. Ei se sitä tarkoita että ap:n poika olisi tilanteeseen syytön, mutta kyllä itsekin yrittäisi kitkeä kaveripiiristä sen lapsen joka jatkuvasti noin huonoja ideoita saa.

Omat lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta muistan elävästi kun itse menin ala-asteella kaverin mukaan ja varastimme kaupasta karkkia pariinkin otteeseen. Itse sain oppini kantapään kautta, kun myyjä sai meidät kiinni ja piti kovan puhuttelun sekä soitti vanhemmillemme (kaverin vanhemmat eivät olleet paikalla joten pahimmat seuraamukset taisivat tulle minulle itselleni). Kokemus pelästytti itseni niin ettei vastaavaa enää tapahtunut. Mutta yritän tällä vain kertoa kuinka helposti minäkin (vaikka en itseäni tyhmänä pidä ja meillä oli kyllä kotona arvot ihan kunnossa) oli vietävissä kun kaveri kovasti kehui kuinka hänen isot sisarensakin ovat ko. kaupasta varastaneet jne. jne.

Tsemppiä ap:lle! Ei se auta kuin pistää poika kovaan syyniin ja kyllä yrittäisin sen vieraan pojan vanhempiin olla jollain tavalla yhteyksissä jos se vain on mahdollista. Tietävätkö he koko asiasta?

En tunne tämän kaverin vanhempia, mutta varmasti myös heille on ilmoitettu varkaudesta kuten meillekin kaupasta soitettiin ja poliisille oli ilmoitettu. Sitä en tiedä tietävätkö näistä muista hankaluuksista mitä on kyseisen kaverin kanssa ollut.

 

[:(]

Kyllä mä ymmärrän ap:n kantaa tuohon vieraaseen poikaan! Toki oma poika vastaa omista teoistaan, mutta onhan se nyt ihan fakta että tuossa iässä ollaan aika paljon kaverien vietävissä eikä ehkä osata sanoa ei, vaikka järki muuta sanoisikin. Ei se sitä tarkoita että ap:n poika olisi tilanteeseen syytön, mutta kyllä itsekin yrittäisi kitkeä kaveripiiristä sen lapsen joka jatkuvasti noin huonoja ideoita saa.

Omat lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta muistan elävästi kun itse menin ala-asteella kaverin mukaan ja varastimme kaupasta karkkia pariinkin otteeseen. Itse sain oppini kantapään kautta, kun myyjä sai meidät kiinni ja piti kovan puhuttelun sekä soitti vanhemmillemme (kaverin vanhemmat eivät olleet paikalla joten pahimmat seuraamukset taisivat tulle minulle itselleni). Kokemus pelästytti itseni niin ettei vastaavaa enää tapahtunut. Mutta yritän tällä vain kertoa kuinka helposti minäkin (vaikka en itseäni tyhmänä pidä ja meillä oli kyllä kotona arvot ihan kunnossa) oli vietävissä kun kaveri kovasti kehui kuinka hänen isot sisarensakin ovat ko. kaupasta varastaneet jne. jne.

Tsemppiä ap:lle! Ei se auta kuin pistää poika kovaan syyniin ja kyllä yrittäisin sen vieraan pojan vanhempiin olla jollain tavalla yhteyksissä jos se vain on mahdollista. Tietävätkö he koko asiasta?

En tunne tämän kaverin vanhempia, mutta varmasti myös heille on ilmoitettu varkaudesta kuten meillekin kaupasta soitettiin ja poliisille oli ilmoitettu. Sitä en tiedä tietävätkö näistä muista hankaluuksista mitä on kyseisen kaverin kanssa ollut.

et tunne? minä kyllä tunnen lapseni kaverien vanhemmatkin pitäisikö sinun olla enemmän kiinnostunut lapsesi elämästä?

 

[:(]

jos lapsesi on kerran jäänyt näpistämisestä kiinni ei se tee hänestä varasta loppuelämäkseen.

 

[:(]

lapset saattaa näpistää jännityksen vuoksi. turhautumisen takia tai ihan "huvikseen". ei teidän maine siitä mene.

 

[Liptoni]

Jos poikanne on jo aikaisemmin ollut taipuivainen näpistelyyn, niin tuskin tälläkertaa poikanne on viaton. Jos meille tulee tuo tilanne joskus eteen, niin mitä pitäisi kysyä itseltään.. luulisin, että tuo kysymys