Ä
"äitivaan"
Vieras
Lapseni hyvä kaveri, esikoulu-ikäinen tyttö, on siitä saakka kun olen hänet tuntenut (pari vuotta), hokenut melko paljon pissa-kakka-pippeli ym. sanoja. Olen kieltänytkin, sillä omilta lapsiltani en tuollaista suvaitse. Ilmeisesti en kuitenkaan tarpeeksi painokkaasti kun jatkaa tuota hokemistaan. Muutoin tuntuu suhtautuvan normaalisti noihin ruumiintoimintoihin ja suhtautuu ihan luonnollisesti jos ovat esim. olleet yhtä aikaa poikani kanssa suihkussa (silloin kun on ollut yökylässä). Joskus on minusta heittäytynyt vähän kummalliseksi minun sylissä ollessaan, yrittänyt antaa pusun suulle tms. Jotkuthan kyllä pussaa lasta suulle, mutta itse en koe sitä luontevaksi, joten olen kääntänyt päätä pois ja kiinnittänyt tytön huomion johonkin muualle
Viimeksi meillä kyläillessään tämä tyttö ja oma poikani kuulostivat tutkivan nukkejen strategisia paikkoja lastenhuoneessa, mikä tietenkin on ihan ok. Sitten tulivat kertomaan minulle, että heillä on salaisuus. Aikansa vihjailtuaan tyttö kertoi salaisuuden olevan se, että hän on eskarissa pussannut kahta nimeltä mainitsemaansa poikaa peppuun ja imenyt (!) näiden kikkeliä (itse käytti tätä sanaa). Sitten vannotti, etten saa kertoa kenellekään ja hetken päästä sanoi, ettei juttu olekaan tosi. Nyt sitten olen miettinyt, miten helekutissa suhtautuisin!? Jos juttu olisi tosi, niin kenen kanssa siitä puhuisin? Minusta tuollainen vaan ei ole enää sitä normaalia lasten "lääkärileikkiä". Tytön äidille en haluaisi sanoa, hän ei varmaan suostuisi uskomaan ja saattaisi vain suuttua. Tiedän, että hän ei pahemmin välitä noista "rumien" sanojen hokemisistakaan. Mitä te siis tekisitte asemassani?
Viimeksi meillä kyläillessään tämä tyttö ja oma poikani kuulostivat tutkivan nukkejen strategisia paikkoja lastenhuoneessa, mikä tietenkin on ihan ok. Sitten tulivat kertomaan minulle, että heillä on salaisuus. Aikansa vihjailtuaan tyttö kertoi salaisuuden olevan se, että hän on eskarissa pussannut kahta nimeltä mainitsemaansa poikaa peppuun ja imenyt (!) näiden kikkeliä (itse käytti tätä sanaa). Sitten vannotti, etten saa kertoa kenellekään ja hetken päästä sanoi, ettei juttu olekaan tosi. Nyt sitten olen miettinyt, miten helekutissa suhtautuisin!? Jos juttu olisi tosi, niin kenen kanssa siitä puhuisin? Minusta tuollainen vaan ei ole enää sitä normaalia lasten "lääkärileikkiä". Tytön äidille en haluaisi sanoa, hän ei varmaan suostuisi uskomaan ja saattaisi vain suuttua. Tiedän, että hän ei pahemmin välitä noista "rumien" sanojen hokemisistakaan. Mitä te siis tekisitte asemassani?