Lapseni elämäntavat kuntoon. Onko eskarilaisella jo liian myöhäistä?

["mutsi"]

Eli olen käynyt läpi erittäin rankan elämänvaiheen ja se on tottakai vaikuttanut suoraan lapseen. Tyttö on nyt eskarissa.
Meillä ei kovin paljon iltaisin päiväkodin jälkeen ulkoiltu, vaan lähinnä poikkeus, jos ollaan ulos menty. Sisällä könnätty ja katottu telkkaria tai lapsi on tehnyt jotakin sellaista, että pääsen itse helpolla. Ruokaa en aina jaksanut tehdä, vaan syötiin einestä ja lasta sain rauhoitettua usein sillä "no ota jätski pakastimesta".

Lapsi on nyt aika passiivinen ja häntä ei kotona oikeen kiinnosta muu, kuin telkkari tai löhöily ja odottaa joka päivä herkkukasaa. Lapsi myös pomottaa mua tosi kovaa. Aikaisemmin mulla ei ole ollut vaan voimia taistella vastaan ja olen antanut kaiken periksi. MYÖNNÄN kyllä, että kaikesta huolimatta mussakin on ollut vikaa.
Onko liian myöhäistä? Mistä kannattaa aloittaa? Mitä teen?

Menetin siis mieheni lapsen olla 2kk, äitini lapsen ollessa 2v, sairastuin syömishäiriöön, kun lapsi oli pieni jne. Nyt alan olla itseni kanssa kasassa.

 

["vieras"]

Tota eiköhän sun itses pitäis laittaa elämäntapas kuntoon? Tosin taitaa olla jo liian myöhäistä...

 

["Sirkkeli"]

Ei tietenkään ole myöhäistä. Lapsi on kyllä oppivaisessa iässä, kunhan pidät tiukasti kiinni asettamistasi rajoista yms.

 

[muori menninkäinen]

Ei ole liian myöhäistä. Kannattaa hakea apus, vielä kun tapojen parantaminen on mahdollista.

Sosiaalitoimesta saa apua lasten ulkoiluttamisiin ja kotitöihin, että saat hoidettua itsesi kuntoon.

 

["aloittaja"]

Omat elämäntapani ovat nyt kyllä ihan ok jo. Sain graduni palautettua ja työpaikan. Vihdoin alan olla itsekin tasapainossa ja musta tuntuu, että minä voin hyvin. Käyn kyllä terapiassa vielä ajoittain varmasti vuosia.

 

[perheterapia auttoi meillä]

[QUOTE="mutsi";26140764]Eli olen käynyt läpi erittäin rankan elämänvaiheen ja se on tottakai vaikuttanut suoraan lapseen. Tyttö on nyt eskarissa.
Meillä ei kovin paljon iltaisin päiväkodin jälkeen ulkoiltu, vaan lähinnä poikkeus, jos ollaan ulos menty. Sisällä könnätty ja katottu telkkaria tai lapsi on tehnyt jotakin sellaista, että pääsen itse helpolla. Ruokaa en aina jaksanut tehdä, vaan syötiin einestä ja lasta sain rauhoitettua usein sillä "no ota jätski pakastimesta".

Lapsi on nyt aika passiivinen ja häntä ei kotona oikeen kiinnosta muu, kuin telkkari tai löhöily ja odottaa joka päivä herkkukasaa. Lapsi myös pomottaa mua tosi kovaa. Aikaisemmin mulla ei ole ollut vaan voimia taistella vastaan ja olen antanut kaiken periksi. MYÖNNÄN kyllä, että kaikesta huolimatta mussakin on ollut vikaa.
Onko liian myöhäistä? Mistä kannattaa aloittaa? Mitä teen?

Menetin siis mieheni lapsen olla 2kk, äitini lapsen ollessa 2v, sairastuin syömishäiriöön, kun lapsi oli pieni jne. Nyt alan olla itseni kanssa kasassa.[/QUOTE]

Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäntapoja oli ihminen iso tai pieni.
Teillä on ollut rankkaa, joten lähtisin hakemaan apua esim perheterapiasta. He voivat jutella kanssasi, ja lapsenkin kanssa, että mikä on juuri teidän perheelle sopiva tapa toimia, miten kannustaa lasta eri asioihin jne ilman että tulee asiat kummallekaan liian raskaina. Siitä pääsee varmasti alkuun

 

["vieras"]

Sosiaalitoimesta saa apua lasten ulkoiluttamisiin ja kotitöihin, että saat hoidettua itsesi kuntoon.

Missäs päin Suomea tällasta apua saa? Ei kyllä todellakaan joka kunnassa, paitsi jos on lastensuojelun asiakas

 

[Silja.S]

Lapsi on vielä pieni, ei sen ikäinen pompota ketään, jolla on terve itseluottamus. Itselläni 4v. ja 6v. pojat. Tee teille uudet säännöt, selitä ne lapsille (esim. karkkipäivä jne.) ja alat tekemään lapsesi kanssa jotain kivaa. Käykää ensin vaikka jossain HopLopin kaltaisissa paikoissa, joissa lapsi saa liikkua leikin varjolla. Jos teillä ei ole lapselle ikäistään seuraa, ala määrätietoisesti etsimään muita äitejä, joiden kanssa voitte mennä leikkikentille (kesä tulee, oivallinen aika!). Kyllä ehdit vielä korjata kaiken, ei mitään huolta.

Muista, että SINUN SÄÄNTÖSI pätevät myös silloin, kun olette kodin ulkopuolella!

 

["Kiraki"]

Ihanaa että olet saanut itsesi kuntoon!!!
Varmastikaan ei ole liian myöhäistä lapsesi kohdalla. Teet päätökset (nukkumaan meno, ruoka-ajat, läksyt heti koulun jälkeen jne.) ja PYSYT niissä!!!
Tällä viikolla kirjoitinkin kun tyttäreni 11v sanoi että on kivaa kun on nukkumaanmenoaika...oltiin mieheni kanssa oltu pidempi pätkä pois ja tyttö hoitajien kanssa ja oli saanut valvoa.. aiemmin (ennen meidän reissua) siis kiukutteli siitä kun täytyy mennä nukkumaan ja KAIKKI muutkin saa valvoa