A
Ahdistunut äiti
Vieras
Hei,
Tyttöni on 1,5 vuotta ja aloittamassa kuukauden päästä päivähoidossa. Ja voi luoja, että ahdistaa! Ihan fyysisestikin voin välillä pahoin kun ajattelen asiaa ja öisin en saa enää unta...
Pelkään, että päivähoidon aloittamisesta tulee täysi katastrofi eikä lapseni kerta kaikkiaan sopeudu hoitoon. Tilanne on sellainen, että tyttö on luonteeltaan melko arka ja varovainen, samalla kuitenkin äärettömän vahvatahtoinen ja sitkeä. Tyttö ei ole koskaan ollut missään hoidossa - siis tuntiakaan erossa isästä tai äidistä. Aina ollut jomman kumman kanssa. Tämä siksi, että hirveä vierastaminen alkoi viiden kuukauden ikäisenä ja loppui vasta pari kuukautta sitten. Eikä meillä asu sukulaisia tai sellaisia, joille hoitoon voisi antaa, lähelläkään...
Olemme käyneet jo pari kertaa tutustumassa päiväkotiin. Kaikki menee ihan hyvin niin kauan kuin äiti on näköetäisyydellä ja kukaan ei tule liian lähelle koskemaan. Jos esim. hoitotäti yrittää ottaa syliin, alkaa aivan hysteerinen huuto, joka ei lopu. Tyttö huutaa ja riehuu ihan hysteerisenä. Ei muutenkaan viihdy kuin äidin ja isin sylissä. Ei esim. kohtalaisen tuttujen isovanhempienkaan sylissä.
Onko minulla epänormaali pikkuinen? Tuntuu, että tädit tarhassa katsovat jo nyt vähän kieroon hänen käyttäytymistään... kyselevät minulta, että mitä tehdään, kun lapsi itkee... pyörittelevät silmiään ja vaihtavat keskenään omituisia katseita. En ole uskaltanut puhua heille siitä miten päivähoidon aloittaminen minua huolettaa, kun tuntuvat jo nyt suhtautuvan meihin vähän kierosti.
Mitä tehdä? Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? Voinko tehdä mitään helpottaakseni tytön päivähoidon aloittamista?
Ihan kamalaa, kun tämä viimeinen kuukausi kotona menee murehtiessa. Haluaisin nauttia tästä ajasta ja uskoa, että kaikki menee hyvin.
Tyttöni on 1,5 vuotta ja aloittamassa kuukauden päästä päivähoidossa. Ja voi luoja, että ahdistaa! Ihan fyysisestikin voin välillä pahoin kun ajattelen asiaa ja öisin en saa enää unta...
Pelkään, että päivähoidon aloittamisesta tulee täysi katastrofi eikä lapseni kerta kaikkiaan sopeudu hoitoon. Tilanne on sellainen, että tyttö on luonteeltaan melko arka ja varovainen, samalla kuitenkin äärettömän vahvatahtoinen ja sitkeä. Tyttö ei ole koskaan ollut missään hoidossa - siis tuntiakaan erossa isästä tai äidistä. Aina ollut jomman kumman kanssa. Tämä siksi, että hirveä vierastaminen alkoi viiden kuukauden ikäisenä ja loppui vasta pari kuukautta sitten. Eikä meillä asu sukulaisia tai sellaisia, joille hoitoon voisi antaa, lähelläkään...
Olemme käyneet jo pari kertaa tutustumassa päiväkotiin. Kaikki menee ihan hyvin niin kauan kuin äiti on näköetäisyydellä ja kukaan ei tule liian lähelle koskemaan. Jos esim. hoitotäti yrittää ottaa syliin, alkaa aivan hysteerinen huuto, joka ei lopu. Tyttö huutaa ja riehuu ihan hysteerisenä. Ei muutenkaan viihdy kuin äidin ja isin sylissä. Ei esim. kohtalaisen tuttujen isovanhempienkaan sylissä.
Onko minulla epänormaali pikkuinen? Tuntuu, että tädit tarhassa katsovat jo nyt vähän kieroon hänen käyttäytymistään... kyselevät minulta, että mitä tehdään, kun lapsi itkee... pyörittelevät silmiään ja vaihtavat keskenään omituisia katseita. En ole uskaltanut puhua heille siitä miten päivähoidon aloittaminen minua huolettaa, kun tuntuvat jo nyt suhtautuvan meihin vähän kierosti.
Mitä tehdä? Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? Voinko tehdä mitään helpottaakseni tytön päivähoidon aloittamista?
Ihan kamalaa, kun tämä viimeinen kuukausi kotona menee murehtiessa. Haluaisin nauttia tästä ajasta ja uskoa, että kaikki menee hyvin.