Lapseni ei sopeudu päivähoitoon?!

[Ahdistunut äiti]

Hei,

Tyttöni on 1,5 vuotta ja aloittamassa kuukauden päästä päivähoidossa. Ja voi luoja, että ahdistaa! Ihan fyysisestikin voin välillä pahoin kun ajattelen asiaa ja öisin en saa enää unta...

Pelkään, että päivähoidon aloittamisesta tulee täysi katastrofi eikä lapseni kerta kaikkiaan sopeudu hoitoon. Tilanne on sellainen, että tyttö on luonteeltaan melko arka ja varovainen, samalla kuitenkin äärettömän vahvatahtoinen ja sitkeä. Tyttö ei ole koskaan ollut missään hoidossa - siis tuntiakaan erossa isästä tai äidistä. Aina ollut jomman kumman kanssa. Tämä siksi, että hirveä vierastaminen alkoi viiden kuukauden ikäisenä ja loppui vasta pari kuukautta sitten. Eikä meillä asu sukulaisia tai sellaisia, joille hoitoon voisi antaa, lähelläkään...

Olemme käyneet jo pari kertaa tutustumassa päiväkotiin. Kaikki menee ihan hyvin niin kauan kuin äiti on näköetäisyydellä ja kukaan ei tule liian lähelle koskemaan. Jos esim. hoitotäti yrittää ottaa syliin, alkaa aivan hysteerinen huuto, joka ei lopu. Tyttö huutaa ja riehuu ihan hysteerisenä. Ei muutenkaan viihdy kuin äidin ja isin sylissä. Ei esim. kohtalaisen tuttujen isovanhempienkaan sylissä.

Onko minulla epänormaali pikkuinen? Tuntuu, että tädit tarhassa katsovat jo nyt vähän kieroon hänen käyttäytymistään... kyselevät minulta, että mitä tehdään, kun lapsi itkee... pyörittelevät silmiään ja vaihtavat keskenään omituisia katseita. En ole uskaltanut puhua heille siitä miten päivähoidon aloittaminen minua huolettaa, kun tuntuvat jo nyt suhtautuvan meihin vähän kierosti.

Mitä tehdä? Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? Voinko tehdä mitään helpottaakseni tytön päivähoidon aloittamista?

Ihan kamalaa, kun tämä viimeinen kuukausi kotona menee murehtiessa. Haluaisin nauttia tästä ajasta ja uskoa, että kaikki menee hyvin.

 

[Kappas waan]

Tyttö ei ole ollut tarpeeksi muiden aikuisten seurassa ja kokee varmaankin turvattomuutta isojen ihmisten taholta.

Useimmiten kuitenkin tuo päivähoito-pelko on vain vanhempien omassa asenteessa,
lapset oppii todella pian viihtymään, vaikka alussa arkoja olisivatkin.

Tyttö voi myös hyvin inhota lässyttäviä ihmisiä,
kuten oma tyttöni on aina inhonnut.
Myös toinen pojistamme on aina inhonnut,
jos joku aikuinen menee lähelle ja lässyttää kuin jollekin aivottomalle.

kiinnitä huomiota, onko ihmiset lapsen nähdessään "lässyttäjiä", jolloin ääni usein menee kimeämmäksikin ja käy korvaan.

Muuten kyllä uskon, että lapsi tulee viihtymään hoidossa,
jos aikuiset siellä on asiansa osaavia ja lapsen
vanhemmat ei ota turhia paineita asiasta.
Stressaaminen tarttuu lapseen, jos sen näyttää hänelle.

 

[tammikuisen äiti]

Meidän noin 10-kuukautinen tyttö aloitti päivähoidon noin kuukausi sitten kun palasin takaisin työelämään. Surin mielessäni asiaa myös ennakkoon, mutta uskon, että tämä on meille kaikille paras ratkaisu, mikä antoi voimia jaksaa.

Kaikki on mennyt tarhassa hyvin tähän asti. Eka viikon itki kun jätin hänet hoitoon, mutta rauhoittui silloinkin suht nopeasti hoitajan syliin. Todella pian hän kyllä sopeutui ja ei nyt oikein malttaisi lähteä kotiin kun menen hänet hakemaan.

Tarhatätien mielestä tosi paljon lapseen vaikuttaa just vanhempien suhtautuminen asiaan eli aamulla äidin/isän ei saisi jäädä ovelle nyyhkyttämään vaan lähteä reippaasti omiin askereisiinsa. Paljon on varmasti vauvankin luonteesta kiinni.

Oikein paljon voimia teille uusien päivärutiinien aloittamisessa!

 

[kuusplus]

Ehkä lapsellesi olisi ollut parempi joku kodinomaisempi hoitopaikka (perhepäivähoitaja, ryhmäperhekoti tai esim. kolmiperhehoito), jossa lapselle on helpompi kiintyä yhteen hoitajaan. koska kuitenkin olette valinneet päiväkodin, niin sitten vain pitää toimia sen mukaan. Eli pitää itse olla reipas ja iloinen, sanoa hyvästit ja lähteä pois ilman, että pitkittää hoitoon jäämistä.

Jos suinkin mahdollista, niin esim. sinä voisit viedä aamulla mahdollisimman myöhään ja mies hakisi mahdollisimman aikaisin. Sillä tavalla omia työaikoja limittämällä saisi lapselle mahdollisimman lyhyen päivän. Tietysti hoidon alussa kannattaa varata illat ja viikonloput ekstra-annokselle hellyyttä ja läheisyyttä.

Meillä 1,1 v ikäinen poika itki noin kuukauden joka aamu ja 2 v tyttö noin 3 viikkoa. Kyllä se tuntui tosi pahalta, mutta pakko oli rahasyiden vuoksi mennä töihin

 

[no tuota...]

Kyllä taitaa olla niin, että lapsi on niin tottunut siihen, että isä tai äiti on aina saatavilla. Eihän hän edes tiedä että muulla tavoin voisi olla, jos ette ole olleet tuntiakaan hänestä erossa. Suosittelisin nyt tämän viimeisen kuukauden käymään mahdollisimman paljon ihmisten ilmoilla, tapaamaan muita aikuisia ja jos mahdollista, viemään lapsen isovanhemmille hoitoon edes muutamaksi tunniksi.

Kun aloitatte hoidon, ette sinä tai isä voi jäädä katselemaan lapsen huutoa ovensuuhun, vaan parasta on poistua paikalta mahdollisimman pian kun on ensin sanottu heiheit ja halattu. Sanot vaan lapselle, että "äiti lähtee nyt töihin ja tulee sitten hakemaan myöhemmin". Lapsi varmasti huutaa siihen asti kunnes olet poistunut, ja varmaan vielä vähän sen jälkeenkin, mutta mun kokemuksen mukaan itku loppuu kyllä jossain vaiheessa, yleensä aika piankin kun äiti tai isä on poistunut näkyvistä. Toisilla on toki vaikeampaa, ja lapsi voi itkeskellä pitkin päivää, mutta kaikki ovat sopeutuneet ennen pitkää. (Olen päiväkodissa töissä.) Kannattaa myös käydä nyt mahdollisimman usein tutustumassa päiväkotiin. Ja ota ehdottomasti omat pelot ja huolet puheeksi päiväkodin henkilökunnan kanssa, ja kerro kaikki taustat rohkeasti, niin henkilökuntakin voi paremmin ymmärtää lapsen käytöstä!

Paljon tsemppiä teille hoidon aloitukseen! Itsellä se on vielä edessä, ja vaikka alalla olenkin, tulee varmasti itkettyä monet itkut kun lapsen jättää hoitoon. Niin, siitä tulikin mieleeni: jos itseäsi itkettää, älä itke kuitenkaan lapsen nähden. Yritä olla positiivinen ja iloinen kun viet lasta hoitoon, silloin hänkin huomaa ettei se paikka voi olla niin kamala.

 

[Toinen murehtija]

Hei,

Päiväkodin aloittaminen on iso muutos perheelle. Sitä saa ja kuuluukin surra. Onhan kyseessä tavallaan yhden aikakauden loppu. Oma lapseni aloitti päiväkodissa keväällä olleessaan 1,5 vuotias. Hänkään ei ollut aikaisemmin ollut paljon muiden hoidettavana, mutta jonkun verran kuitenkin. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja lapsi viihtyi päiväkodissa alusta asti.

Surin ja murehdin itse päiväkodin aloittamista tosi paljon etukäteen ja minun neuvoni onkin, että käsittele ensin itse asia. Sinusta ei ole apua lapsellesi, jos itsekin murehdit ja pelkäät. Kuten aikaisempi kirjottaja totesi niin lapsi aistii oman suhtautumisesi ja ottaa siitä mallia.

Toinen neuvoni on, että panostakaa tutustumiseen ja pehmeään laskuun. Itsellesikin on mukavampaa, jos tiedät päiväkodin rutiinit ja tavat. Ja jos mahdollista niin alkuun kannattaa ehdä koittaa pitää päiväkotipäivät suhteellisen lyhyenä. Hoitajat, ainakin meidän päiväkodissa, ovat todella päteviä ja selkeästi alansa ammattilaisia. Parasta kuitenkin on, että he ihan todella välittävät hoidokeistaan.

Itse olen kokenut, että kun asiat selvittää ensin itselleen ja on sinut omien valintojensa kanssa niin kaikki sujuu helpommin. Ja sellaisia asioita joihin ei pysty vaikuttamaan on turha murehtia.

Kyllä lapsesi sopeutuu päivähoitoon ihan varmasti. Se saattaa kestää viikon tai pari, mutta niinhän uusiin asioihin tottuminen vie aikaa meiltä aikuisiltakin.

 

[ap Ahdistunut äiti]

Kiitos vastauksista!

Tuntuu, että tällä keskustelupalstalla on aina huono äiti.
En ymmärrä miten voin aina tehdä väärin, vaikka yritän olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleni... töihin on kuitenkin pakko mennä, jos meinaa maksaa tätä kattoa lapsen pään päälle... meidän alueella pääkaupunkiseudulla ei todellakaan valita mihin lapsi laitetaan hoitoon (päiväkotiin, perhepäivähoitoon tms.), vaan se laitetaan sinne mistä paikka saadaan jos saadaan.
Jos olisin huudattamalla jättänyt vierastavan lapsen hoitoon, olisin huono äiti. Mutta olen huono äiti myös, kun ei ole ollut tarvetta hoidattaa lasta. Isän kanssa ollaan menty ja tultu niin, että lapsi on saanut olla omalla vanhemalla hoidossa. Ja sekin siis huono.
Me käymme "ihmisten ilmoilla" ihan jatkuvasti. MEillä on oikein sosiaalinen elämä. Käymme paljon kylässä, kerhoissa ja harrastuksissa. Lapsi on tottunut olemaan muiden lasten kanssa tekemisissä ja näkee kaikenlaisia aikuisia ihan jatkuvasti. VIeraan sylissä en ole koskaan pakottanut istumaan, kun lapsi ei kerran halua. Mutta sekin siis huono.

Noh. Ei auta kuin selvitä. Yritän olla itse positiivinen - lapselle en omia epäilyksen tunteita toki ole näyttänytkään. Onneksi olen jäämässä myös osittaiselle hoitovapaalle ja lapsen hoitoaika tulee olemaan noin 6 tuntia.

Yritän suunnitella lapselle pehmeän laskun päivähoitoon, mutta se on vaikeaa kun en ole saanut mitään vinkkejä päivähoitopaikasta. Minkälainen tutustumis- harjoittelujakso olisi tarpeen?

 

[puhu henkilökunnalle]

Sinuna kyllä juttelisin tilanteesta henkilökunnan kanssa, asia tulisi ymmärretyksi puolin ja toisin ja ehkä se kieroonkatsominenkin vähenisi. Siis jos selität mikä tilanne on ja miksi siihen on jouduttu. Tämä voisi helpottaa omaakin ahdistustasi.

 

[Kynsilakka]

Älä murehdi, vaikka jokainen äiti on niin huolissaan hoidon aloittamisesta, olipa lapsi minkäluonteinen tahansa!

Kannattaa kertoa lapsesi luonteesta hoitotädeille, sillä he ovat alan ammattilaisia ja varmasti nähneet monia arkoja päivähoidon aloittajia. He eivät ota lasta syliin vielä, jos hän ei siitä pidä. He voivat muulla tavalla rauhassa tutustua.

Kun hyvästele lapsen, tee se nopeasti, selkeästi ja jämäkästi. Jos olet epävarma, se tarttuu myös lapseen. Ja jokainen reipaskin pikku-tarhalainen jää usein itkemään vanhemman perään. Siitä on vain lähdettävä pois ja jätettävä lapsi hoitotädille.

Minulla reipas 2-vuotias, joka päivittäin yllättää joko hulluna itkemällä minun perään tai sitten muitten lasten luo mennessä vilkuttaa ja mutisee heipat selkänsä taakse, eikä enää ole kiinnostunut minusta.

Kummityttöni aloitti päivähoidon samanikäisenä ja oli hieman arka lapsi. Hoidossa reipastunut tosi paljon, nauttii muitten lasten seurasta! Eli lapset voivat yllättää monessa asiassa. Nyt tosi seurallinen tyyppi.

Minä myös suosittelen perhepäivähoitoa, mutta jos menette päiväkotiin, se on varmasti myös hyvä ratkaisu teille.

 

[tammikuisen äiti]

Meille sanottiin, että riittää kun käy tutustumassa hoitopaikkaan pari kertaa. Kävimme siis parina päivänä päiväkodissa tutustumassa reilun tunnin kerrallaan. Toisella kerralla lapsi jäi yksin tunniksi hoitopaikkaan. Ei ollut itkenyt kuin hetken poislähdettyäni. Ja kun ovikello soi ja palasin hakemaan häntä oli taas alkanut itkemään.

Olisin tarvittaessa voinut olla vaikka viikon tai kaksikin lapsen mukana tutustumassa, mutta hoitohenkilökunta sanoi, että se on liian pitkä aika. Lapsi siis tottuu siihen, että isä/äiti on läsnä päivähoitopaikassakin.

 

[Kappas waan]

Niin, anteeksi jos loukkasin tunteitasi,se ei suinkaan ollut tarkoitus.

Tuolla "muiden aikuisten seurassa" tarkoitin nimenomaan niin,
ettei kumpikaan
omista vanhemmista ole lähimaillakaan.
Jos omista vanhemmista jompikumpi on siinä näkösällä,
on lapsen niin helppo kiukuta ja saada vanhempien huomio.
Lapset usein pärjää paljon paremmin ja on reippaampia muiden seurassa
kuin me äidit kuvitellaankaan...

 

[älä huoli]

Kiitos vastauksista!

Tuntuu, että tällä keskustelupalstalla on aina huono äiti.
En ymmärrä miten voin aina tehdä väärin, vaikka yritän olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleni... töihin on kuitenkin pakko mennä, jos meinaa maksaa tätä kattoa lapsen pään päälle... meidän alueella pääkaupunkiseudulla ei todellakaan valita mihin lapsi laitetaan hoitoon (päiväkotiin, perhepäivähoitoon tms.), vaan se laitetaan sinne mistä paikka saadaan jos saadaan.
Jos olisin huudattamalla jättänyt vierastavan lapsen hoitoon, olisin huono äiti. Mutta olen huono äiti myös, kun ei ole ollut tarvetta hoidattaa lasta. Isän kanssa ollaan menty ja tultu niin, että lapsi on saanut olla omalla vanhemalla hoidossa. Ja sekin siis huono.
Me käymme "ihmisten ilmoilla" ihan jatkuvasti. MEillä on oikein sosiaalinen elämä. Käymme paljon kylässä, kerhoissa ja harrastuksissa. Lapsi on tottunut olemaan muiden lasten kanssa tekemisissä ja näkee kaikenlaisia aikuisia ihan jatkuvasti. VIeraan sylissä en ole koskaan pakottanut istumaan, kun lapsi ei kerran halua. Mutta sekin siis huono.

Noh. Ei auta kuin selvitä. Yritän olla itse positiivinen - lapselle en omia epäilyksen tunteita toki ole näyttänytkään. Onneksi olen jäämässä myös osittaiselle hoitovapaalle ja lapsen hoitoaika tulee olemaan noin 6 tuntia.

Yritän suunnitella lapselle pehmeän laskun päivähoitoon, mutta se on vaikeaa kun en ole saanut mitään vinkkejä päivähoitopaikasta. Minkälainen tutustumis- harjoittelujakso olisi tarpeen?

Tai no helpommin sanottu kuin tehty. Meillä tyttö aloitti hoidon 1v3kk ikäisenä perhepäivähoitajalla. Jännitin ihan hirveästi mitenkä tulee sujumaan, kun meilläkin tyttö myös ollut arka ja ei muiden sylissä todellakaan ole halunnut olla jos vanhemmatkin paikalla, siis mummon sylissä kyllä muttei sitten muiden. Tyttö oli ollut vain mummolla hoidossa ennen pph:lla aloittamista, ei muualla.

Kävimme yhdessä leikkipuistossa useita kertoja perhepäivähoidon ryhmän kanssa ja pari-kolme kertaa sisällä leikkimässä. Kun vein hoitoon ekana päivänä ei tyttö itkenyt yhtään. Seuraavalla viikolla itki vähän, mutta lopetti heti kun poistuin. Nyttemmin on jäänyt hyvillä mielin hoitoon. 5-vuotiaasta tytöstä on tullut meidän tytölle tuiki tärkeä tuki ja turva! =)

Päiväunetkin nukkunut hoidossa aina hyvin, vaikka kotona ollut joskus työn ja tuskan takana että saadaan nukkumaan.

Joten se voi teilläkin sujua ihan hyvin, vaikka tottakai etukäteen jännittääkin! Tsemppiä teille! ja kysy ihmeessä jos tulee jotain kysyttävää vielä mieleen! =)

 

[päivähoidon henkilökuntaa]

Ota ihmeessa heti puheeksi omat ajatukset ja tunteet henkilökunnan kanssa. Ei tarvi koko henkilökuntaa puhutella, mutta onko lapsellesi tulossa omahoitaja tms? He ovat siellä sitä varten että auttavat niin lasta kuin vanhempaa sopeutumaan muuttuvaan tilanteeseen. Heidän tehtävä ei todellakaan ole katsella kieroon ja hymähdellä. Jos ei ole omahoitajaa niin pyydä saada keskustella ryhmän lastentarhanopettajan kanssa. Jos yhteistyö tökkii jo ennen kuin se ehtii alkaa niin vaikeaa tulee olemaan. Kyllä se siitä kunhan saat jutella rauhassa jonkun lapsesi hoitajan kanssa.

 

[Päiväkodissa työskennellyt]

Pääkaupunkiseudulla kunnallisen päivähoidon taso oikeasti vaihtelee. Tässä esimerkki Vantaalta. Menin työhön päiväkotiin sisarusryhmään. Olin todella järkyttynyt hoidon tasosta. Ryhmään tuli lapsi,joka ei vielä osannut kävellä vaan otti tuetusti askeleita. Hoitaja retuutti väkisin lasta kävelemään. Hän myös ohjeisti minua, että alkuun kannattaa olla ankarampi lapsille, tottelevat kuulemma paremmin myöhemmin. Paikassa olikin tämän hoitajan myötä "armeijakuri" mm. syömistilanteissa. Hoitaja kävi nykimässä lapsia istumaan oikein mm. sillä seurauksessa, että sai erään 3-vuotiaan lapsen hysteerisesti itkemään. Lapsi ei oikein tuntunut ymmärtävän, mitä oli tehnyt väärin. Minulle myös sanottiin, ettei lapsia kannata alkaa kantelemaan. Säälitti todella nämä pienet, jotka eivät vielä osanneet kävellä ja puhumalla ilmaista itseään. Heidän olisi pitänyt antaa pyöriä isompien lasten jaloissa. Mielestäni näin pienet tarvitsevat vielä turvallista syliä ja aikuisen kokonaisvaltaista huomiota. En voinut jatkaa työtä tässä päiväkodissa, säälin liikaa pieniä lapsia, jotka vanhemmat tietämättömyyttään, olosuhteiden pakosta tai muuten välinpitämättömänä jättivät hoitoon. Vinkkini on, että luotat omiin tuntemuksiisi hoitajien ammattitaidosta ja ylipäätään hoitopaikan ilmapiiristä jne. Jos hoitajat ovat ylimielisiä sinua kohtaan ei suhtautuminen ole lastasikaan kohtaan sen parempi.Toivottavasti löydät vaihtoehtoja hoitopaikan suhteen.

 

[ap:lle]

Tsemiä ! Se että olet huolissasi lapsestasi kertoo että olet hyvä äiti!
Tarkkaile hoitajia ja jos ette pääse ns yhteistyöhön tai sinusta tuntuu ettei kaikki mene hyvin vaikka kuinka koittaisit kertoa lapsestasi täteille niin vaihda hoitopaikkaa !!
Toki muksu huutaa alkuunsa ja vaistoaa , jos/kun sinuakin huolestuttaa , mutta jos
alkaa tulla yöpainajaisia tms oireita mihin varmasti kiinnität huomiota niin sitten ihan rohkeasti aloite.
Ensin keskustelua ja arvojen tarkistamista päiväkodin kanssa ja jos ei auta niin vaihtoon!
Meilläkin oli alkuun ongelmia -ei niinkään jäämisen kanssa (sosiaalinen lapsi)
Vaan syömisen kanssa. Mutta keskustelulla niistä päästiin ja nyt menee hyvin!
TSEMIÄ!!

 

[hakemus vetämään kohta]

Pääkaupunkiseudulla kunnallisen päivähoidon taso oikeasti vaihtelee. Tässä esimerkki Vantaalta. Menin työhön päiväkotiin sisarusryhmään. Olin todella järkyttynyt hoidon tasosta. Ryhmään tuli lapsi,joka ei vielä osannut kävellä vaan otti tuetusti askeleita. Hoitaja retuutti väkisin lasta kävelemään. Hän myös ohjeisti minua, että alkuun kannattaa olla ankarampi lapsille, tottelevat kuulemma paremmin myöhemmin. Paikassa olikin tämän hoitajan myötä "armeijakuri" mm. syömistilanteissa. Hoitaja kävi nykimässä lapsia istumaan oikein mm. sillä seurauksessa, että sai erään 3-vuotiaan lapsen hysteerisesti itkemään. Lapsi ei oikein tuntunut ymmärtävän, mitä oli tehnyt väärin. Minulle myös sanottiin, ettei lapsia kannata alkaa kantelemaan. Säälitti todella nämä pienet, jotka eivät vielä osanneet kävellä ja puhumalla ilmaista itseään. Heidän olisi pitänyt antaa pyöriä isompien lasten jaloissa. Mielestäni näin pienet tarvitsevat vielä turvallista syliä ja aikuisen kokonaisvaltaista huomiota. En voinut jatkaa työtä tässä päiväkodissa, säälin liikaa pieniä lapsia, jotka vanhemmat tietämättömyyttään, olosuhteiden pakosta tai muuten välinpitämättömänä jättivät hoitoon. Vinkkini on, että luotat omiin tuntemuksiisi hoitajien ammattitaidosta ja ylipäätään hoitopaikan ilmapiiristä jne. Jos hoitajat ovat ylimielisiä sinua kohtaan ei suhtautuminen ole lastasikaan kohtaan sen parempi.Toivottavasti löydät vaihtoehtoja hoitopaikan suhteen.

Hui, alkoi pelottamaan. Ei kai tämä esimerkki vain ollut Korsosta?

Olen ajatellut hakevani lapsille paikkaa juuri sisarusryhmästä. Vaikeaa, kun ei voi tietää, mitä hoidossa todella tapahtuu. Onneksi isompi osaa jo puhua hyvin, joten hän kuitenkin varmaan osaa kertoa vähän, millainen meininki ryhmässä on.

 

[kokenut äiti]

Muista harjoitella tyttösi kanssa useamman päivän ajan. Varaa siis itse aikaa siihen, että vietät täydet päiväkotipäivät lapsesi kanssa. Siinä näet hoitajien tavat ja rutiinit samalla. Ekana päivänä köllit päiväunet tyttösi vieressä, toisena tai kolmantena voit jo olla etäämpänä jne. Sitten pikkuhiljaa yrität saada hoitotätejä tutummaksi tytöllesi. Ei saa tuputtaa vaan anna hänen itse tutkia. Kun syli kelpaa, voit harjoitella "katoamista" nurkan taakse tms.

Eli harjoittelu on oltava ihan oikeaa harjoittelua. Nuo vinkit reippaasta lähtemisestä jne. ovat kyllä ihan oikeita ja hyviä mutta vasta kunnon harjoittelujakson jälkeen. Kyllä se siitä. Tsemppiä!

 

[Sinä "päiväkodissa työskennellyt"!]

Ota nyt ihmeessä yhteyttä tuon kyseisen päiväkodin johtajaan tai aluevastaavaan tai vielä ylempään esimieheen!!!! Eihän päiväkodissa SAA toimia kukaan tuollatavalla! Siitä maksetaan palkkaa, että lapsia kohdellaan kunnioittavasti ja opetetaan omalla esimerkillä!!! Pienten kohdalla etenkin turvallisuus (henkinen ja fyysinen) ja läsnäoleva aikuinen ovat hyvin tärkeitä. Järkyttävää lukea tuollaisista paikoista! Asialle on tehtävä jotakin ja pian!

T. Tarhan täti

 

[arka ja ei arka]

Alkuperäisen lapsi kuulostaa prikulleen omalta esikoiseltani, tosin hän aloitti järjettömän vierastamisen jo 3kk iässä. Toivon teille onnea hoidon aloitukseen. Meillä tämä kyseinen esikoinen on jo 3,5vuotias eikä vielä ole hoidossa. Olisikohan ollut noin 2,5 vuotias, kun ensimmäisen kerran ajattelin, että nyt saattaisin jo uskaltaa laittaa hoitoon (tarvetta ei siis ollut, kunhan kävi vaan mielessä). Eli pidin mielestäni niin tärkeänä sitä, että sai olla kotihoidossa, kun selvästi on arempi ja varovaisempi luonne. Hän aloitti seurakunnan kerhossa kolmevuotiaana ja oli kauhusta kankeana, kun piti sinne jäädä vieraiden luokse edes kahdeksi tunniksi. Onneksi sitten ekan kuukauden jälkeen meni jo paremmin. Jouduin tosin itse olemaan pari kertaa siellä paikalla, että tutustui paremmin. Heti kun tietää mitä tapahtuu ja mistä on kyse ja tuntee tätejä, niin kaikki on hyvin. Eli ehkä teilläkin vaan vaatii sitä rauhassa totuttelemista alussa, ilman painostusta. Eli varaa hyvin aikaa siihen, lapsen etu on kuitenkin se tärkein. Ja ilman muuta sopeutuu, jos ei yhtä nopeasti kuin keskiverto niin omalla ajallaan. Ja minusta tällainen arempi lapsi on jollain tavoin "viisaampi" ja tunneälyä on mielestäni enemmän kuin reippaammilla lapsilla. Ainakin meidän oma esikoisemme on erittäin pohtivainen ja huomaa ympäristössään hyvinkin pieniä asioita. Havainnoimiskyky on uskomaton. Kuopuksemme on ollut jo alusta alkaen erilainen, juuri sellainen reipas ja ujostelematon kaikkien suhteen. Varmasti olisi voinut aloittaa jo täysillä valmiuksilla hoidossa vuoden iässä, enkä varmasti olisi kantanut paljoakaan huolta. Siinä on kyllä sellanen tyttö joka pärjää. Tosin keskittymiskykyä ei ole nimeksikään Kyllä lapset oikeasti voivat olla erilaisia, vaikka lähtökohtageenit olisivatkin samat. Meni nyt vähän sivuraiteille...

 

[Ippeli]

En jaksa lukea koko ketjua mutta meillä sovittiin päiväkodin kanssa että jätän ensin muutamaksi tunniksi, sitten enemmäksi jne. Aloitettiin ns. pehmeällä laskulla. Alkuun poika repikin mua hiuksista ja päiväkotitäti pojasta ja lähdin sieltä kyyneleet silmissä, eka kuukausi oli hankalaa.