Lapsena / nuorena (7-vuotiaasta ylöspäin) uskonlahkosta eronnut:

[tässä vain]

Miten koit asian, kun vanhempi päätti tallaista puolestasi? Ahdistiko vanhemman tai vanhempien päätös? Pelkäsitkö kuolemaa, kadotusta tms? Miten sinulle asiasta kerrottiin? Miten olisit toivonut kerrottavan? Mitä ajattelet tilanteesta nyt, kun vuosia on kulunut?

Te, jotka olette aikuisena eronneet jostakin liikkeestä, miten teillä lapset ovat suhtautuneet asiaan? Onko ollut kova paikka?

 

["mini"]

riippuu niin paljon lapsesta ja luonteesta miten asiaan reagoi.
Perheeni on vanhoillislestadiolainen, mutta itse tiedostin heti kun tulin murrosikään, ettei kyseinen usko ja ajattelutapa ole minua varten, joten tein silloin päätöksen irtaantua. Olin jotain 12 tai 13 v.
Onneksi vanhemmat ei pakottaneet mua jäämään uskoon, jota en kokenut omakseni. Tosin vielä tänä päivänäkin, vaikka olen yli 30, äiti jaksaa muistuttaa kuunteleen seuroja radiosta