Lapsen yksinäisyys.

Meillä on 4,5v tyttö joka jo luonnollisesti on siinä iässä että kaipaisi kovasti kavereita tarhapäivän ulkopuolellakin. Ongelma vain on siinä ettei meidän tuttavapiiriin kuulu ainuttakaan edes suurin piirtein samanikäisiä lapsia omaavaa lapsiperhettä, vauvoista ja taaperoista kun ei tytölle seuraa ole. Pihapiirissäkin olen nähnyt vain juuri noita 2v ja alle taaperoita enkä keksi mistä voisimme löytää tytölle leikkikavereita tai tuttavaperheitä kun päivät kuluvat töissä ja lapsella tarhassa. Lomat ja viikonloput ovat lapselle pitkiä kun täytyy vain aikuisten kanssa touhuta. Oikein tuntuu että äidin sydän särkyy kun tytär sanoi toissa iltana että "äiti ei minulla ole muita ystäviä kuin sinä". Satujumpassa olemme aiemmin käyneet muttei sieltäkään uusia kavereita oikein saa kun vanhemmat kiireellä puottavat lapsensa harrastukseen ja yhtä kiireellä hakevat 45min päästä pois. Onko olemassa kerhoja tms. muillekin kuin kotihoidossa oleville lapsille? Kaikenlaiset vinkit otetaan ilolla vastaan kun tuntuu että tekisin mitä vain että pääsisin tästä syyllisyydestä eroon...

 

Onko lapsellasi tarhassa hyviä kavereita? Jos on, niin tarhakaveriakin voi pyytää kylään. Rohkeasti vain kysymään, kokemukseni useimmat lapset tulevat mielellään kyläilemään, ja vanhemmatkin ilahtuvat parin tunnin vapaa-ajasta. Hyvässä lykyssä juttu voi toimia vastavuoroisestikin.

mörkylin äiti

 

\

Onko lapsellasi tarhassa hyviä kavereita? Jos on, niin tarhakaveriakin voi pyytää kylään. Rohkeasti vain kysymään, kokemukseni useimmat lapset tulevat mielellään kyläilemään, ja vanhemmatkin ilahtuvat parin tunnin vapaa-ajasta. Hyvässä lykyssä juttu voi toimia vastavuoroisestikin.

mörkylin äiti

=) Aiku kiva

 

Meillä vähän sama juttu, mutta lapset eivät ole hoidossa, vaan kotona. Ei nähtävästi osuta muiden samanikäisten kanssa puistoon yhtäaikaa. Huomaan kyllä ikkunasta, että ovat pikusiskon päikkäriaikaan puistossa, jolloin me ei sinne luonnollisesti päästä (ei nuku enää vaunuissa, on jo niin iso, mutta ei jaksa ilman uniakaan).

Toinen ongelma on muiden äitien nihkeys hieroa tuttavuutta. Ehkä heillä on jo tarpeeksi kavereita, nutta entä me, jotka ollaan muutettu paikkakunnalle vastikään ja tuttuja ei ole? Kerhotoiminnat eivät ole alkaneet vielä ja ne olivat loppumaisillaan juuri muuton aikoihin. Tuntuu, että Suomessa on tosi vaikea saada tuttuja. (En koskaan kuuluta puistoissa, että ollaan asuttu ulkomailla, ettei se ole syynä karsastamiselle.)

Se hyvä puoli minun töihin paluussa ensi vuoden puolella on, että lapset ainakin saavat hoidossa lapsiseuraa. Jospa sieltä kautta tulisi tuttujakin ja lapsille ystäviä.

 

Olen samaa mieltä ettei puistossa kovin innokkaita tuttavuuden tekijöitä löydy. Tuntuu,että ystävät keskenään lapsineen siel juttelee ja satunnaiselle hyvän päivän tutulle ei juuri muuta sanota kuin sen nihkeän "Hei!"

Meillä ei myöskään tuttavapiirissä eikä suvussa saman ikäisiä lapsia.Olemme "myöhään heränneitä"-muilla siis jo murkkuiän ongelmat käsissään ja meillä taas uhmaikä,enkä siis ystävistäni ole puistoseuraa saanut.

Samoin myös minun sydäntäni riipaisee kun poika intoa puhkuen ystävää etsii ja kun sitä ei puistosta aina löydykään....nyyh,mikä pettymys!!!!