K
kiitti paljon
Vieras
lapsi on reilu 11kk.
yskää ollut reilu 5 viikkoa, alussa oli myös kuumetta, mutta vain pari pv, hirveä nuha oli myös (sitkeään sekin kesti).
juuri kun ajattelin että ihanaa kohta varmaan jo loppuu tuo yskä. lapsi on leikkinyt jo monta viikkoa ihan normaaliin aurinkoiseen hassuttelijamaiseen tapaansa, aina välillä yskäissyt. en ole ajatellut että olisi vietävä lääkärille, koska ollut niin normaalina tyttö ja ilman kuumetta, on syönytkin ihan hyvin. joskus yöllä on muutaman kerran yskäissyt ja nyt viime päivinä sitten aamuyöllä inahteli unissaan ja yskäilikin vähän.. ja silloin mietin että mikähän on, olisko paha uni vai hammas, vai se yskäkö itkuttaa hiukan..
Nyt sitten viime la aamuyöllä yski ja ääni oli käheä ja vähän rohisikin, otin syliin ja rauhoittui sillä takaisin uneen kotvan kuluttua. aamulla sitten sanoin miehelle minkälainen aamuyö oli ja sitten seruaavana aamuna, sunnuntaina, olisikin ollut uinti ja sanoin että ei kyllä mennä. ei menty. hyvä niin. koska se edeltävä yö oli ollut tosi yskäisää, enemmän jo kumisevaa ja haukkuvaa. mutta hengitti ihan normaalisti, ainakin mielestäni. ei ollut rohinaa. ilmankostutin porisi jonkun aikaa lähellä.
sitten sunnuntai olikin käheäinen päivä lapsella, huomasin miten oli kurkku kipeä ja lapsi itsekin kai sen huomasi kun vähän itkasi ja virnisti ison yskäyksen jälkeen. kuumetta ei ollut, ainakaan mitattaessa. Sitten su-ma välisenä yönä tyttö yski taas ja nukuttiin sitten ihan raikkaassa, viileässä, ikkuna raollaan. ajattelin että on helpompi hengittää ja ehkä olikin, huomasin että kai auttoi taas nukahtamaan paremmin. ja koko ajan on siis ollut sängyssä patjaa kohollaan yläpäästä.
netin tietojen ja oman pään pohjalta oletin että on kurkunpäätulehdus. käytiin sitten eilen maanantaina lääkärillä ja kyllä se sanoi että kurkunpäätulehdukselta kuulostaa ja vaikuttaa ja vaikkuja kun otti paljon pois (monta puikkoa käytti) niin sanoi että on molemmissa korvissa tulehdus. ymmärsin kuitenkin, että ei mitenkään kauhean paha.
tuntuu pahalta. jotenkin syyllistän itseäni. pyöritän näitä päässäni ja että miten olisin ollut parempi äiti. vaikka koko ajan yritänkin lasta tulkita ja katsella parhaani mukaan, jos joku on vialla.. en muista että olisi ainakaan jatkuvasti, mitenkään erityisesti korviaan hieronut tai haronut, joskus ehkä hiukan (kun oikein tosi tarkkaan mietin) on sipaillut korvaansa.. mutta EI siis käynyt mielessäinkään että olisi korvissa tulehdus.
tuntuu tyhmältä..
Mitä olette kertomuksesta mieltä..? Että siis, onkohan korvatulehdus ollut jo kauhean pitkään vai tullut juuri äskettäin? Ehkä samoihin aikoihin kuin kurkunpäätulehdus? Onko se enemmänkin johdannainen pitkästä yskästä ja nuhaisuudesta vai tutin syönnistä? Nukkuessa usein syö tuttia, joskus on tippunut ja siirrän pois. Päivisin jos löytää vaikkapa sohvan reunalta tutin, niin nappaa kyllä heti suuhun, annan hetken pitää, sitten nappaan suusta ja sanon että "et sä kulta tuttia tarvitse".. Huuhtelen niitä mielestäni ihan ok usein. Rattaissa syö tuttia joskus, nykyään vähemmän.. Ei ole siis hirveä tutin syöjä että ei niinkuin itke sen perään täysillä, mutta jos näkee tutin, niin kyllä haluaa sen hakea suuhunsa. Olen aikomassa pikkuhiljaa vähentää tutin käyttöä, esim. vain kovassa itkussa ja unilla.. Nytkin kyllä nukkuu ja maidon jälkeen annoin tutin kun hamuaa silmät kiinni heti sitä tietyllä totutulla ilmeellä. Mutta kun siirsin omaan sänkyynsä, en antanutkaan suuhun ja siellä nukkuu - paitsi yskii myös.
Mistähän on saanut korvatulehduksen? Luuletteko että enemmänkin pitkästä yskästä on saanut sen?
mun päätä vaivaa..
haluaisin vain olla niin HYVÄ äiti, enkä kokea tällaisia tuntemuksia itsestäni tai mistään..
yskää ollut reilu 5 viikkoa, alussa oli myös kuumetta, mutta vain pari pv, hirveä nuha oli myös (sitkeään sekin kesti).
juuri kun ajattelin että ihanaa kohta varmaan jo loppuu tuo yskä. lapsi on leikkinyt jo monta viikkoa ihan normaaliin aurinkoiseen hassuttelijamaiseen tapaansa, aina välillä yskäissyt. en ole ajatellut että olisi vietävä lääkärille, koska ollut niin normaalina tyttö ja ilman kuumetta, on syönytkin ihan hyvin. joskus yöllä on muutaman kerran yskäissyt ja nyt viime päivinä sitten aamuyöllä inahteli unissaan ja yskäilikin vähän.. ja silloin mietin että mikähän on, olisko paha uni vai hammas, vai se yskäkö itkuttaa hiukan..
Nyt sitten viime la aamuyöllä yski ja ääni oli käheä ja vähän rohisikin, otin syliin ja rauhoittui sillä takaisin uneen kotvan kuluttua. aamulla sitten sanoin miehelle minkälainen aamuyö oli ja sitten seruaavana aamuna, sunnuntaina, olisikin ollut uinti ja sanoin että ei kyllä mennä. ei menty. hyvä niin. koska se edeltävä yö oli ollut tosi yskäisää, enemmän jo kumisevaa ja haukkuvaa. mutta hengitti ihan normaalisti, ainakin mielestäni. ei ollut rohinaa. ilmankostutin porisi jonkun aikaa lähellä.
sitten sunnuntai olikin käheäinen päivä lapsella, huomasin miten oli kurkku kipeä ja lapsi itsekin kai sen huomasi kun vähän itkasi ja virnisti ison yskäyksen jälkeen. kuumetta ei ollut, ainakaan mitattaessa. Sitten su-ma välisenä yönä tyttö yski taas ja nukuttiin sitten ihan raikkaassa, viileässä, ikkuna raollaan. ajattelin että on helpompi hengittää ja ehkä olikin, huomasin että kai auttoi taas nukahtamaan paremmin. ja koko ajan on siis ollut sängyssä patjaa kohollaan yläpäästä.
netin tietojen ja oman pään pohjalta oletin että on kurkunpäätulehdus. käytiin sitten eilen maanantaina lääkärillä ja kyllä se sanoi että kurkunpäätulehdukselta kuulostaa ja vaikuttaa ja vaikkuja kun otti paljon pois (monta puikkoa käytti) niin sanoi että on molemmissa korvissa tulehdus. ymmärsin kuitenkin, että ei mitenkään kauhean paha.
tuntuu pahalta. jotenkin syyllistän itseäni. pyöritän näitä päässäni ja että miten olisin ollut parempi äiti. vaikka koko ajan yritänkin lasta tulkita ja katsella parhaani mukaan, jos joku on vialla.. en muista että olisi ainakaan jatkuvasti, mitenkään erityisesti korviaan hieronut tai haronut, joskus ehkä hiukan (kun oikein tosi tarkkaan mietin) on sipaillut korvaansa.. mutta EI siis käynyt mielessäinkään että olisi korvissa tulehdus.
tuntuu tyhmältä..Mitä olette kertomuksesta mieltä..? Että siis, onkohan korvatulehdus ollut jo kauhean pitkään vai tullut juuri äskettäin? Ehkä samoihin aikoihin kuin kurkunpäätulehdus? Onko se enemmänkin johdannainen pitkästä yskästä ja nuhaisuudesta vai tutin syönnistä? Nukkuessa usein syö tuttia, joskus on tippunut ja siirrän pois. Päivisin jos löytää vaikkapa sohvan reunalta tutin, niin nappaa kyllä heti suuhun, annan hetken pitää, sitten nappaan suusta ja sanon että "et sä kulta tuttia tarvitse".. Huuhtelen niitä mielestäni ihan ok usein. Rattaissa syö tuttia joskus, nykyään vähemmän.. Ei ole siis hirveä tutin syöjä että ei niinkuin itke sen perään täysillä, mutta jos näkee tutin, niin kyllä haluaa sen hakea suuhunsa. Olen aikomassa pikkuhiljaa vähentää tutin käyttöä, esim. vain kovassa itkussa ja unilla.. Nytkin kyllä nukkuu ja maidon jälkeen annoin tutin kun hamuaa silmät kiinni heti sitä tietyllä totutulla ilmeellä. Mutta kun siirsin omaan sänkyynsä, en antanutkaan suuhun ja siellä nukkuu - paitsi yskii myös.
Mistähän on saanut korvatulehduksen? Luuletteko että enemmänkin pitkästä yskästä on saanut sen?
mun päätä vaivaa..
haluaisin vain olla niin HYVÄ äiti, enkä kokea tällaisia tuntemuksia itsestäni tai mistään..
