Lapsen vastuu, velvollisuus ja luottamus.

[Daisy De La Hoya]

Nyt kun omat lapset kasvaa, niin tulee miettineeksi kaikenlaista, kuten:

Minkä ikäisen lapsen voi jättää yksin kotiin lyhyeksi aikaa, esim. kaupassa käynnin ajaksi?
Minkä ikäisenä lapsen voi antaa olla päivittäin useita tunteja yksin kotona, kun vanhemmat töissä ja lapsi tulee kotiin eskarista/koulusta? Ja myös aamulla, kun koulu/eskari alkaa vanhempien töitä myöhemmin.
Minkä ikäisenä lapsen voi pyytää käymään vanhempien puolesta lähikaupassa hakemassa vaikkapa maitoa?
Koska voi mennä kaverille yöksi, entä jäädä yksin tai kaverin kanssa kotiin yöksi ilman vanhempia? Milloin voi muuttaa pois kotoa?

Miten aiotte toimia omien lastenne kanssa? Entä miten teidän omat vanhempane ovat toimineet kanssanne aikoinaan?



Minä olen jättänyt 4-vuotiaana lapsen n.10 minuutiksi yksin, kun kävin kaupassa ja lapsi halusi jäädä kotiin. 5-vuotiaana lapsi kävi lähikaupassa ihan yksikseen. Meillä lapsen ei tarvitse olla koulun jälkeen, eikä ennen yksin kotona, koska olen hoitovapaalla ainakin 2. luokkaan asti. Meillä tyttö kohta 7v on ollut 5-vuotiaasta alkaen silloin tällöin yökylässä vuotta nuoremman pikkusiskoni luona isälläni, jota siis ei varmaan lasketa kaveriksi. Oikean kaverin luona ei ole vielä ollut. Yksin kotiin yöksi jääminen on täysin kiinni lapsesta ja siitä, minkälainen lapsi on luonteeltaan/luotettavuudeltan. Yläasteella saatan harkita, ellei ole sitä vaaraa, että kotona alkaa hirmut bileet poistuttuani. Kotoa saa lähteä yläasteen jälkeen, mikäli opiskelut sen vaativat, muuten saa kyllä asustaa kotona, kunnes on varaa elättää itse itsensä.

Itse olen ollut ekaluokasta astin aamut ja iltapäivät yksin kotona, kun äiti oli töissä. Jos jäi avaimet tms. kotiin, niin kävelin äidin työpaikalle. Jos olin sairaana, niin olin yksin kotona koko päivän, äiti kävi vaan ruokatunnilla tuomassa grilliruokaa. Se oli kivaa. Sain katsella videoita päivät pitkät. 10 vuotiaana hain silloin tällöin 3-vuotiasta siskoani päiväkodista, kun äiti joutui jäämään ylitöihin ja päiväkoti meni kiinni 17.00. Minusta sekin oli kivaa, kun luotettiin.
Kavereilla oltiin yötä vähän väliä ihan ekaluokasta alkaen. Meidän talon lapset olivat niin tiivis ryhmä, että erossa ei voitu olla yölläkään. Tosin yökyläilyt ajoittuivat ainoastaan viikonloppuihin.
Yläasteella olin usein yksin tai kaverin kanssa kotona yötä, kun siihen vain tuli tilaisuus. Ja tuli niitä bileitäkin pidettyä...
Yläasteen jälkeen muutin epävirallisesti itseäni 5v vanhemman poikaystäväni luo ja kävin ammattikoulun. Virallisesti muutin omaan asuntoon 18-vuotiaana. Kovasti äiti olisi minut kotona pitänyt siihen asti, että valmistun, vaan kova hinku oli lentää pesästä.
20-vuotiaana sainkin oman lapsen.

Olisi kiva kuulla myös jo aikuisten lasten vanhempien mielipiteitä ja kommentteja.

 

[:)]

sori, en jaksanut lukea kaikkea tarkasti, mutta ekaluokkalaisen jos on reipas, voi laittaa kauppaan hakeen jotain ja myös yökylään kavereille. Hetken voi olla yksin vasta ekaluokkalainen minun mielestä, jolloin sen opettelu onkin luonnollista. 4-vuotias vain, jos joku aikuinen on saatavilla vahingon sattuessa, esim.sen ikäinen jo sisällä puuhastelee kauankin, jos olen itse ulkona tai joku muu, mutta kuitenkin lähellä.

Itse muutin kotoa 17v, mutten bilettänyt, ujo tapaus olin. Opiskelemaan löhdin, hinku kanssa pois kotoa, vaikka opiskella olisin voinut kotoakin käsin. Oman lapsen sain vasta 23 vuotiaana, ollessani jo 4 vuotta lapsen isän kanssa naimisissa

 

[no]

munsta mihinkään noista ei oo semmosta yleispätevää vastausta, se riippuu niin paljon lapsesta. lasta ei saa jättää yksin minkään ikäisenä vasten lapsen omaa tahtoa.

omatoimista kaupassa käyntiäkin voi alkaa harjoittelemaan vaikka viisivuotiaana jos lapsi itse tahtoo ja kauppa on turvallisen matkan päässä.

yöksi kaverille voi mennä vaikka kolmen vanhana jos asia on lapselle ja yökyläpaikan vanhemmille ok.

kotoa poismuuttamisessa pätee se sääntö että 18 veeksi asti vanhemmilla on velvollisuus huolehtia ja se itsenäinen selvityminen vaihtelee tosi paljon. kaikki ei pärjää vielä kolmekymmpisenäkään yksin...