Lapsen urheilusuoritusten seuraaminen

[Pesisäiti]

Hei!

Löytyykö muita vanhempia joiden on vaikea seurata lapsensa tekemisiä harjoituksissa/peleissä?

Meillä poika on motorisesti vähän kömpelö, mutta haluaa silti harrastaa joukkuepelejä (mikä tietenkin parantaa motoriikkaa). Minulla on aina tosi tukalaa katsella pojan olemista kentällä, sitä niin toivoisi onnistumisen elämyksiä mutta kun edellytykset niille ovat vähän niin ja näin. Toistaiseksi muut lapset eivät ole isommin kommentoineet pojan tekemisiä, mutta epäilen olevan vain ajan kysymys että joku sanoo ikävästi.

Yritän kiinnittää huomioni onnistumisiin, mutta yhtä onnistumista kohti tulee aina reippaasti epäonnistumisia. Olemmme varovasti neuvoneet pelien välillä kuinka toimia kentällä. Kuinka siis päästä yli tästä tilanteesta, että äiti on ihan hermorauniona kentän laidalla? Lapsi vielä aina toivoo juuri äidin katsomoon..

 

["hmm"]

Omasta kokemuksesta en tiedä ja ei vastaa sun kysymykseen, mutta mun pikkuveli harrasti joskus lapsena joukkueurheilua, eikä ollut siinä kovin hyvä. Se ei sinänsä haitannut häntä, mutta koska menestymisellä ei pystynyt saamaan huomiota, jota vanhemmatkin halusivat nähdä, hän sitten satutti ja kaatuili tahallaan (mutta ei niin että vanhemmat olisi tajunneet sen olevan tahallista) kun sillä sai myös huomion, eikä sitten tarvinnut hävetä yhtään, ettei voittanut mitään, kun oli kerran satuttanut Vanhemmilleen hän ei tätä ole kertonut, minulle vain. Oikein hyvä mies siitä sitten kyllä kasvoi.

 

["mä"]

Kyllä niitä onnistumisiakin tulee! Kannusta lasta vaikka virheitä tulee. Joukkuepelissähän joukkue voittaa ja häviää!
Meillä harrastetaan jääkiekkoa ja joukkuehenki on tosi hyvä poikien kesken. Nyt kun kausi alkoi tällä viikolla, mukaan tuli uusi poika. Oma poikani sanoi, että kyllä se äkkiä oppii. Pojan joukkueessa ainakin kannustavat toisiaan. Harjoituksissa valmentajat teettävät jotakin tehtävää vaikka miljoona kertaa, että menee kaikkien jakeluun..

 

[Non compos mentis]

Ei saa tanssiharkoissa olla kyyläämässä. En tiedä siis yhtään.

 

[Huspati Huta]

Ei saa tanssiharkoissa olla kyyläämässä. En tiedä siis yhtään.

Tarkoitatko, että yleensäkin lapsen urheiluharrastuksen seuraaminen on kyyläämistä, vai muuten vain valitsit tuon ikävän sanan?

 

[Non compos mentis]

Tarkoitatko, että yleensäkin lapsen urheiluharrastuksen seuraaminen on kyyläämistä, vai muuten vain valitsit tuon ikävän sanan?

Se on sana, mitä tanssiopet itse ovat käyttäneet. Siksi valitsin. Yritin kerran jäädä, mutta laittoivat sitten akvaariotanssisalin kaihtimet kiinni. Mieluusti itse olisin paikalla.

 

[Huspati Huta]

Se on sana, mitä tanssiopet itse ovat käyttäneet. Siksi valitsin. Yritin kerran jäädä, mutta laittoivat sitten akvaariotanssisalin kaihtimet kiinni. Mieluusti itse olisin paikalla.

Okei=)

 

[Lentokala]

Kyllä täälläkin on toivomus, ettei fudis- ja korisharkoissa oltais kovasti katselemassa.
Fudiksessa oli aiemmin, ku pojat oli pienempiä, kiertavä huoltaja vuoro kaikilla vanhemmilla.
Jos jotain sattui ( pallo naamaan, kaatuminen tms. ) niin valmentajien aika mene lohdutteluun ja paikkailuun.

Mutta peleissä tietty saa olla katsomassa ja mä tykkään.
Mies jännittää liikaa ( ? ! ? ) ja on siksi harvemmin tai ei ainakaan koko päivää turnauksissa.

 

[meah]

Tuossa tilanteessa yrittäisin varmaan vaan kärvistellä siellä katsomossa, ja ainakin itse kehua lasta niistä onnistumisista.

Mä pääsen tavallaan helpolla, pidän lasteni ratsastustunnit ihan itse, enkä huoli niille tunneille muita oppilaita ollenkaan.

Mutta tuo esikoinen esimerkiksi on aikamoinen häslä, keskittyminen on välillä vähän niin ja näin, ja motorisia ongelmia on ollut sairastamisen vuoksi enempikin.
Yritän olla kannustava, tsempata ja kehua onnistumisista. Ja huomaa, että on tehnyt tytön motoriikalle kyllä tosi hyvää...