Toggle sidebar

Lapsen tukistaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KauheaÄiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

KauheaÄiti

Vieras
..ekaluokkalainen lapsemme saa raivareita uskomattomissa mittasuhteissa pienistäkin asioista, käyttäytyy välillä todella halveksivasti. Raivareita ei tule välttämättä päivittäin, mutta jotain vänkäämistä tai kiukkuamista yms kyllä.
Asiat on kuitenkin aina lopuksi selvitetään ja pyytää lopulta anteeksi, on koulussa todella hyväkäytöksinen. Mutta kotona suuttuessaan on tunteet suurissa mittakaavoissa.
Ensimmäistä kertaa oma pinnani paloi liikaa, ja kun lapsi pisti sisarustenkin iltarytmit aivan ranttaliksi, tukistin. En lujaa, mutta ei varmasti lapsesta kivaltakaan tuntunut. Lapsi raivostui tottakai pahemmin, annoin tilanteen rauhoittua hetken ja sitten keskustelimme, halasimme&pyysin anteeksi väärää tapaani suuttua. Myös lapsi pyysi anteeksi omaa käytöstään, vapaaehtoisesti.

Itselläni on todella huono fiilis tapahtuneesta, en ole koskaan menettänyt malttiani tuohon pisteeseen, enkä hyväksy omaa tapaani toimia. Onko muita joilla on käynyt vastaavaa? Osaako itselleen antaa anteeksi?
 
On käynyt, olin silloin aika nuori äiti. Aikaa myöten annoin itselleni anteeksi, ja päätin, etten enää koskaan, enkä missään tilanteessa kasvata lapsiani fyysisillä keinoilla. Päätös on pitänyt, ja keskustelemalla ollaan menty eteenpäin. Toki välillä myös uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat olleen keinoina ;) Ja huumori. Sitä ei sovi kasvatuskeinona unohtaa. Nyt lapset ovat kohta 13v, 15v ja 18v, ovat hyvin omilla aivoillaan ajattelevia ja järkeviäkin nuoria. Keskusteluyhteys on aina ollut ja sen myötä ollaan menty läpi monien teini-iänkin hankaluuksien.

Itse voit harjoittaa itseäsi mielikuvaharjoituksilla, eli mieti nyt etukäteen, kuinka tulet vastaavassa tilanteessa toimimaan. Tilanteen tullessa sulla on valmis keino käytettävissäsi, jolloin vältyt pikaistuksissa tehdyiltä vääriltä valinnoilta.
 
On käynyt, pahalta se tuntuu. Ei tuntunut tosin enään niin huonolta äidiltä, kun oma äitini kertoi, että on tukistanut joskus meitä pienenä ja oikeastaan muistankin sen hämärästi, eikä ole jäänyt mitään traumoja siitä. Oikeasti oltiin jotain tuhmaa tehty kuten purrut veljeäni. Äitini sellainen "ihana äitihahmo" ja voisinko sanoa paras äiti mitä voi edes olla. Silti on tukistanut. Älä kyllä sitä toista silti. Ihminen tekee välillä huonosti, mutta ennen tukistaminen oli ihan normaalia ja edelleen muissa maissa oikeasti lyödään lapsia, mikä on ihan hirveää.
 
Nykynuoriso on valtaosin itsekeskeisiä, kukkoilevia, vastuuttomia kusipäitä. Eivät olleet ennen. Mielestäni väkivalta ja fyysinen kurittamnien pitäisi osata erottaa toisistaan ja sallia jälkimmäinen. Vain koska marginaalinen ryhmä ihmisistä ovat niin typeriä, etteivät erota luunappia nyrkistä ja tukistamista kuristamisesta, ei kaikkia muitakin tarvitsisi holhota tuollaisin ehdottomin kielloin. Tässä asiassa on menty ihan liiallisuuksiin.

Omassa lapsuudessani sallittiin fyysinen kurittaminen, esim tukistaminen ja luunapit. Joka ajassa on väkivaltaisia hulluja ja "vaimon (sekä lasten) hakkaajia", mutta normaaleista noita yllämainittuja keinoja käyttäneistä tuntemistani perheistä tulleista lapsista en ole kuullut kenenkään saaneen traumoja tukkapöllyistään. Jokainen (noista lapsista, nykyään aikuisia) on ollut kanssani samaa mieltä, että ansaittuja oli jokainen tukistus. Aikuisella oli valta ja oikeus pistää kukkoilevat kakarat järjestykseen. Meistä kasvoikin vanhempiamme kunnioittavia ja käytöstavat omaavia ihmisiä.

Eläimetkin näykkivät poikasiaan kouluttaakseen heitä ja asettaakseen rajat. Ihminen on eläin ja ihmislapsi vielä enemmän hukassa maailmassa syntyessään, kuin minkään eläimen poikanen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
On käynyt, olin silloin aika nuori äiti. Aikaa myöten annoin itselleni anteeksi, ja päätin, etten enää koskaan, enkä missään tilanteessa kasvata lapsiani fyysisillä keinoilla. Päätös on pitänyt, ja keskustelemalla ollaan menty eteenpäin. Toki välillä myös uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat olleen keinoina ;) Ja huumori. Sitä ei sovi kasvatuskeinona unohtaa. Nyt lapset ovat kohta 13v, 15v ja 18v, ovat hyvin omilla aivoillaan ajattelevia ja järkeviäkin nuoria. Keskusteluyhteys on aina ollut ja sen myötä ollaan menty läpi monien teini-iänkin hankaluuksien.

Itse voit harjoittaa itseäsi mielikuvaharjoituksilla, eli mieti nyt etukäteen, kuinka tulet vastaavassa tilanteessa toimimaan. Tilanteen tullessa sulla on valmis keino käytettävissäsi, jolloin vältyt pikaistuksissa tehdyiltä vääriltä valinnoilta.
Click to expand...

Juuri tuota täällä käyn läpi, mietin mikä johti siihen että toimin noin äkkipikaisesti..Ja ajattelen itseäni tuohon tilanteeseen - niitä varmasti tulee - ja kuinka toimin silloin eri tavalla. Missään nimessä en hyväksy reagoimistani, ja aion tehdä työtä sen eteen että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta!
Joskus iskee epätoivon tunteita tuollaisen temperamenttimäärän kanssa mitä lapsella on, en tiedä ymmärtääkö sitä kukaan sellainen jonka lapsella ei ole äärimmäisen vahvaa luonnetta?? (tällä en puolustele tota reagoimistapaa, heräsi muuten vain ajatuksena)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ennen vanhaan:
Nykynuoriso on valtaosin itsekeskeisiä, kukkoilevia, vastuuttomia kusipäitä. Eivät olleet ennen. Mielestäni väkivalta ja fyysinen kurittamnien pitäisi osata erottaa toisistaan ja sallia jälkimmäinen. Vain koska marginaalinen ryhmä ihmisistä ovat niin typeriä, etteivät erota luunappia nyrkistä ja tukistamista kuristamisesta, ei kaikkia muitakin tarvitsisi holhota tuollaisin ehdottomin kielloin. Tässä asiassa on menty ihan liiallisuuksiin.

Omassa lapsuudessani sallittiin fyysinen kurittaminen, esim tukistaminen ja luunapit. Joka ajassa on väkivaltaisia hulluja ja "vaimon (sekä lasten) hakkaajia", mutta normaaleista noita yllämainittuja keinoja käyttäneistä tuntemistani perheistä tulleista lapsista en ole kuullut kenenkään saaneen traumoja tukkapöllyistään. Jokainen (noista lapsista, nykyään aikuisia) on ollut kanssani samaa mieltä, että ansaittuja oli jokainen tukistus. Aikuisella oli valta ja oikeus pistää kukkoilevat kakarat järjestykseen. Meistä kasvoikin vanhempiamme kunnioittavia ja käytöstavat omaavia ihmisiä.

Eläimetkin näykkivät poikasiaan kouluttaakseen heitä ja asettaakseen rajat. Ihminen on eläin ja ihmislapsi vielä enemmän hukassa maailmassa syntyessään, kuin minkään eläimen poikanen.
Click to expand...

Ihmistä ja eläitä ei voi verrata kasvatuksessa. Eläimellä ei ole verbaalisia keinoja kasvattaa, ihmisellä on.

Ap onkin saanut täältä jo hyviä neuvoja. Jokainen meistä tekee virheitä, selviätte kyllä tuosta :).
 
Nimim. ennen vanhaan. Mua on kasvatettu myös fyysisellä kurituksella, mutta en mä siitä mitään oppinut. Uhma vain kasvoi, ja tein siksi samat pöljyydet aina vaan. Paljon pahempi penikka olin, kuin nämä omat, jotka osaavat ottaa toiset ihmiset huomioon ja vastata teoistaan. Mun mielestä se, että vanhemmat opettavat lapsilleen syyt ja seuraukset sekä antavat juurikin keinoja selviytyä erilaisista tilanteista mielikuvaharjoittelun avulla. Esim. jos lapsi on tehnyt jonkun töpin, niin siitä keskustellaan ja sen jälkeen yhdessä mietitään, miten vastaavissa tilanteissa käyttäydytään ja mitä hyötyä siitä lapselle itselleen on. Annetaan lapselle tavoitteita käyttäytymiselleen ja niiden täytyttyä jokin palaute, palkinto tai mitä nyt sovitaankaan. En mä ainakaan ole näitä omia lapsiani niin tyhminä pitänyt, etteivät ne osaisi tai haluaisi puhetta kuunnella ja ottaa erilaisista asioista opiksi.
 
[QUOTE="a p";29447814]Kiitos! Onko ylireagoimista jos miettii että jääkö yhdestä kerrasta jo niitä paljon puhuttuja traumoja..? (joka on sovittu ja anteeksi pyydetty.)[/QUOTE]

Ei jää, korkeintaan sinulle :xmas:.

Itse vanhempana tiedän miten tuollaiset asiat vaivaa (vaikken itse olekaan tuollaista tehnyt, mutta huutanut olen joskus liian kanssa). Mutta itselleen pitää yrittää olla vähän armollisempi, virheetöntä ihmistä ei ole vielä keksittykään. Eniten koko perheellenne olisi hyötyä siitä, että sinäkin antaisit itsellesi tuon anteeksi.

Ja vielä laitan ettet ajattele että syyllistän, niin oma ehdottomuuteni johtuu lapsuudessa tulleista traumoista, saaduista selkäsaunoista. Mutta niitä ei voi verratakaan tuohon sinun tukistamiseen. Enkä ajattele että sinun antama "tukkapölly" olisi yhtään sama asia.
 
  • Tykkää
Reactions: Tallu -
Lisään vielä, että positiivinen huomio on paras kasvatuskeino ikinä. Kun lapsi saa palautetta ja kehuja hyvästä käytöksestään, niin ei edes tarvitse käyttäytyä huonosti, kun saa tarvitsemansa huomion jokapäiväisessä arjessa. No, positiivista ajattelua, meistä jokainen käyttäytyy joskus huonosti, mutta ymmärtänette pointin. Olkaa ylpeitä lapsistanne, ihan sellaisina kuin he ovat, kehukaa ja kiittäkää, ihan ilman mitään erityisiä saavutuksia, niin saavat hyvän itsetunnon jonka avulla on helppo myös kunnioittaa ja arvostaa toisia ihmisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ken guru:
Ei jää, korkeintaan sinulle :xmas:.

Itse vanhempana tiedän miten tuollaiset asiat vaivaa (vaikken itse olekaan tuollaista tehnyt, mutta huutanut olen joskus liian kanssa). Mutta itselleen pitää yrittää olla vähän armollisempi, virheetöntä ihmistä ei ole vielä keksittykään. Eniten koko perheellenne olisi hyötyä siitä, että sinäkin antaisit itsellesi tuon anteeksi.

Ja vielä laitan ettet ajattele että syyllistän, niin oma ehdottomuuteni johtuu lapsuudessa tulleista traumoista, saaduista selkäsaunoista. Mutta niitä ei voi verratakaan tuohon sinun tukistamiseen. Enkä ajattele että sinun antama "tukkapölly" olisi yhtään sama asia.
Click to expand...

Komppaan Ken gurua joka sanassa. Itse saamani fyysinen kuritus (selkäsaunat myös mulla taustalla) on vaikuttanut suuresti siihen, miten omia lapsiani en halua kasvattaa.
 
Ja tuo huumori tuntuu pätevän meillä jo 1v:n kanssa, sillä saa ihmeitä aikaan.

Muistan omastakin nuoruudesta miten äiti sai laukaistua ärsytyksen vain olemalla itse rauhallinen ja sanomalla jotain koomista. Tehosi enemmän kuin mikään negatiivinen palaute olisi tehonnut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ken guru:
Ei jää, korkeintaan sinulle :xmas:.

Itse vanhempana tiedän miten tuollaiset asiat vaivaa (vaikken itse olekaan tuollaista tehnyt, mutta huutanut olen joskus liian kanssa). Mutta itselleen pitää yrittää olla vähän armollisempi, virheetöntä ihmistä ei ole vielä keksittykään. Eniten koko perheellenne olisi hyötyä siitä, että sinäkin antaisit itsellesi tuon anteeksi.

Ja vielä laitan ettet ajattele että syyllistän, niin oma ehdottomuuteni johtuu lapsuudessa tulleista traumoista, saaduista selkäsaunoista. Mutta niitä ei voi verratakaan tuohon sinun tukistamiseen. Enkä ajattele että sinun antama "tukkapölly" olisi yhtään sama asia.
Click to expand...

En syyllistynyt tuosta tekstistä, hoidan sen syyllistämispuolen itse :P
Myös meillä kotona omassa lapsuudessa selkäsaunoja joista on jäänyt paljon arpia, senkin takia oma suhtautumiseni fyysiseen kuritukseen on ehdoton, ja kun huomaa itse ylittäneensä tuon rajan, vaikka vain kerran, se on aika vaikea antaa itselleen anteeksi.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa