Lapsen toinen nimi ja sen tarkoitus

[Aloitus]

Minulla, äidilläni ja isoäidilläni on kaikilla sama toinen nimi. Marjatta. Kaikilla on vain se etunimi+Marjatta.

Olen raskaana, ja tulossa on tyttövauva. Mieheni ei voi millään hyväksyä, että tytöstä tulisi Marjatta myös, sillä hänestä se ei soinnu valitsemamme etunimen kanssa (ei siitä sen enempää, ei se Marjatan kanssa soinnu mutta minua se ei haittaa).

En voi käsittää, miksi miehelleni on niin iso asia se, että nimien pitäisi jotenkin kauniisti sointua. Itse en pidä Marjatta nimeä kovinkaan kivana, mutta omaa elämääni se ei ole mitenkään häirinnyt, ketä muka oikeasti häiritsee jokin toinen tai kolmas nimi? Haluaisin vain jatkaa perinnettä ja antaa tytölleni tuon toiseksi nimeksi. Olenko nyt ihan kohtuuton tässä asiassa?

 

["myy"]

Sopisiko sitten 3 nimeä? Eli väliin joku kolmas nimi että sointuisi paremmin?

 

["Aapee"]

[QUOTE="myy";29429163]Sopisiko sitten 3 nimeä? Eli väliin joku kolmas nimi että sointuisi paremmin?[/QUOTE]

Äh, tässä mä oon sitten ehkä kohtuuton, sillä se juttu on tosiaan juurikin se, että ei olisi kolmatta nimeä vaan ihan vain se Marjatta. Kolmannen nimen kanssa jotenkin se perinne muuttuisi ja sehän tässä on takana, että mentäisiin perinteisesti. Ísoäitini, äitini ja minä olemme kaikki ainoita tyttäriä ja tuleva esikoistyttömme ainut lapsi, jonka aiomme hankkia..

 

[vieeras]

Mun mielestä et ole kohtuuton. Yleensä olen sitä mieltä, että kumankin on oltava yhtä mieltä nimistä, mutta tässä tapauksessa on pitkä perinne ja Marjatta on hyvä ja tavallinen toinen nimi. Sointuminen ei ole välttämätöntä. Joillakin on "töks-töks" niimi ja siihen tottuu, vaikka sitä alkuun vierastaisi. Sen verran kyllä voisit antaa periksi, että jos kolmas nimi tekee miehesi tyytyväiseksi, niin suostuisin siihen. Eihän se oikeastaan riko perinnettä vastaan, vaan on vähän ektraa.

 

[....]

Me päädyttiin lopulta kolmeen nimeen koska mies halusi mummonsa (joka kuoli muutama viikko ennen nimijuhlaa) nimen (myöskin Marjatta ) ja minä halusin äidinäitini nimen, ainoan mummoni jonka koskaan ehdin tavata. Ja lisäksi itsellänikin on kolme nimeä niin ei ole liikaa minusta

 

[vierass]

Mä kyllä halusin lapsille "sointuvat" nimet vaikka toisia nimiä ei missään varsinaisesti käytetäkään. Mutta valittiin nimet niin, että sopivat toisiinsa ja toiset nimet ovat myös samalla suvussa kulkeneita nimiä. Mun mielestä kaks nimeä riittää, ei lapselle tarvii mitään nimirimpsua antaa. Voisko ekaksi nimeksi valita sellaisen joka jollain tavalla edes sointuisi Marjatan kanssa?

Esim. joku Alexandra Marjatta olis tosi epäsuhtainen, sama tyyli pitää jollain tavalla olla. Mun mielestä siis.

 

["vieraana"]

Jos haluatte kumpaakin tyydyttävän ratkaisun, tytölle tulisi toiseksi nimeksi Marjatta ja lisäksi vielä kolmas nimi. Minusta se vastaa sitä mitä teidän suvussa on ollutkin eli Marjatta toisena nimenä. Voisit myös harkita Marjatan laittamista kolmanneksi nimeksi eli jos mies joustaa siinä, että hyväksyy nimen, sinä joustat siinä, että etunimiä tulisikin kolme. Marjatta kuitenkin säilyisi suvussa.

Vielä jos objektiivisesti asiaa tarkastellaan niin perinteenä tuo tapa ei vielä ole kovin pitkä. Se on hyvällä alullaan, mutta toisinkin voi tehdä. Keskustele asiasta vaikka oman äitisi kanssa tai isoäidin, jos hän on elossa. Kaiken kaikkiaan miehen tulisi joustaa, sillä perinne menee mielestäni sointumisen edelle. Sinä voit silti mennä vastaan.

 

["tii-"]

Minusta "sukuperinne" menee sointumisen ohi. Kutsumanimi + sukunimi olisi hyvä sointua jotenkin yhteen, mutta välinimillä ole juurikaan merkitystä. Kunhan nyt ei ole mikään Marja Marjatta kyseessä. Kolme nimeä olisi kompromissi. Onko mies keksinyt omasta mielestään sointuvan toisen nimen? Perinnenimet on helppoja kun ei tartte miettiä.

 

[vieeras]

Sitäkin kannattaa miettiä, haluatko siirtää nimirasitteen omille lapsillesi. Mitä pitempään perinne jatkuu, niin sitä vaikeammaksi tulee siitä poikkeaminen. Ei tuo onneksi iso rasite ole.

 

["saana"]

Meillä samalla tavalla annettu toinen nimi sukupolvelta toiselle. Itse katkaisin perinteen, koska en ole omasta toisesta nimestä tykännyt. Annettiin kyllä suvussa aiemmin esiintynyt nimi toiseksi nimeksi. Kukaan ei loukkaantunut ja pari vuotta myöhemmin sisareni antoi lapselleen tämän suvussa kulkevan nimen... Minusta nimissä pitää tehdä kompromisseja, jos miehesi saisi päättää ekan nimen?