lapsen syömälakko, apua

ihana kiltti poika on ihan kamalaksi ruvennut, ikää 2,5v. Uhmaiän merkkejä on se, että jokaiseen kysymykseen vastaus on ei, en. En mä muusta niin välitä, mutta kun kiukkuaa syömisen kanssa ihan hirveästi, nyt parin viikon aikana on laihtunut jo, kun ei tosiaa syö. Aamupalalla pikkuinen leipäpala ja maitoa, lounasta ei ollenkaan, välipalaa harvoin (esim. pienestä omenasta puolet) päivällinen kiukun kanssa (jäähtyneenä), iltapalaa syö parhaiten, edellyttäen että saa itse kaataa esim. murot kuppiin tai maidon. Parin viikon ajan on ollut kyllä lähes joka aterian aloittaminen pojalle vaikeaa, huolestuttaa niin, kun kuihtuu ihan silmissä. Lämpöilyä on välillä ollut, lääkärillä ja verikokeissa on käyty, eikä niissä huolestuttavaa.

Tänään lounasaikaan poika ei millään halunnut koskea ruokiin, kiukutteli, vietiin pois pöydästä, jonka jälkeen palasi heittelemään leipää lattialle ja huutamaan minulle. Suutuin ja vein omaan huoneeseensa. Muita raivostuttavia asioita on, että lyö siskoa leluilla ja tönii, nauraa päälle. Siihen sanotaan tietysti ei saa, mutta ei auta mitään. Kannan usein omaan sänkyynsä pojan kun hermostun. Tiedän, ettei kannata huutaa, mutta vaikka kuinka olet päättänyt olla huutamatta, suutun niin paljon joskus että huudan silti. Ihan rikki olen tämän asian kanssa.

Lisäksi mulla on mennyt sukset ristiin pojan mummon kanssa, joka antaisi välipaloja ja muutenkin kaikkia herkkuja, kai tuon ikäinen nyt jo tajuaa vaatia sitten aina niitä. Peruna, riisi-ruokaa ei syö enää juurikaan, lihaa huonosti. Esim lihapullatkaan ei kelpaa. Mummo sitten aina päivittelee, miten laiha poika on, että kyllähän nyt voi antaa herkkujakin...

Kertoisiko joku, paljonko ja mitä teidän about 2-3 vuotiaat syö päivässä?

 

Seuraavan kerran ku on koko perhe paikalla ruoka-aikaan, menkää muut pöytään ja jättäkää poika kutsumatta. Jutelkaa, nauttikaa, kehukaa ruokaa jne. Ainakin meidän 3v haluaa lopulta kuitenkin tehdä sitä, mitä muutkin ja pysyä tutuissa rutiineissaan... Tulee omasta halustaan pöytään ja syö omasta halustaan. Ja ainakin meillä auttaa se, että saa itse valita jokaisesta tarjolla olevasta kiposta sen verran kuin itse haluaa. Siis haluaako lusikallisen vai kauhallisen kastiketta, ½ perunaa vai 3 perunaa jne... Ja yleensä syö mieluummin, jos ovat erillään toisistaan, jotta voi syödä kastikkeen erikseen ja porkkanat erikseen ja makaronit erikseen. Ei saa sotkea "mössöksi".
Tietysti on huoli, jos on kovin laiha, mutta meillä jos ruoka ei maistu, annan olla syömättä ja laitan jääkaappiin. Sieltä sitt tarjoon seuraavaan ruoka-aikaan. Välillä kiukuttaa sitt jos sisko saa muroja (välipalaksi), mutta hän joutuu syömään pottuja, mutta hyvin syö ku muistuttaa, ett saa välipalan sitt ku ruoka on syöty. En missään nimessä antaisi herkkuja, jos ruoka ei maistu. Tai korkeintaan houkuttimena: "Saat keksin, jos syöt lautasen tyhjäksi"