Lapsen sukunimi?

Kumman sukunimi teidän lapsilla on, isä vai äidin, jos siis on eri sukunimet? Ja miksi on päädytty antamaan juuri se sukunimi?

 

Isän sukunimi on

 

lapsella mun,eli äidin nimi.Ja nyt syksyllä kun mennään miehen kaa naimisiin pidän myös oman nimeni.
Ollaan viimeiset elossa olevat tällä sukunimellä,siis meidän suvusta ja toisaalta mies ei halua antaa sitä tyydytystä isälleen että suku jatkuis(nimen muodossa),syytä en tarkemmin tiedä mut jotain kränää niil väleissä.

 

Kahdella vanhimmalla isänsä ja nuorimmalla mun.

 

Isän sukunimi.

 

isän sukunimi kun avoliitos ollaan

 

Molemmilla on isänsä sukunimi. Eli minä olen ainoa eriniminen perheessä. Tuntui aikanaan oikealta tehdä niin.

 

Isän sukunimi. Ollaan avoliitossa (ja joskus hamassa tulevaisuudessa menossa naimisiin kunhan ehditään, vielä en tiedä pidänkö sitten oman nimen vai otanko saman mikä muillakin on).
Näin siksi, ettei kummallakaan ole mikään erikoinen sukunimi jonka olisi välttämättä halunnut lapsille. Ja jos päätän ottaa miehen nimen naimisiin menessä niin ei tarvi sit muksujenkin sukunimiä vaihdella.

 

Onko teistä kukaan edes ajatellut laittavansa äidin sukunimeä lapselle? Onko se vaan niin että isän sukunimi laitetaan niin kun ennen vanhaankin? Suomessa on sentään 21 vuotta jo voinut lapselle laittaa äidin sukunimen, ranskassa vasta vajaat kaksi vuotta. Suomi tosin on tasa-arvoisempi maa kuin ranska. Mutta miksi aina isän sukunimi?

 

Minun, eli äidin sukunimi on.

Syitä on monia. Ekaksikin olimme miehen kanssa erossa silloin kun lapsi oli pikkuvauva ja toisaakseen minun sukunimi on kuolemassa sukupuuttoon, joten siksikin halusin että jatkoa vielä nimelle olisi.

 

Kaverini antoi lapsilleen oman sukunimensä eikä lasten isän nimeä vaikka siis asuvat kyllä kaikki saman katon alla. kaverin sukunimi on harvinainen ja hänen isänsä kuollut, hän halusi lapsiensa kantavan omaa sukunimeään ja näin "jatkavan sukua" siis pitäen sukunimen "lossa" .olipa vaikeesti selitetty.

omillani isänsä nimi.

 

minun, eli äidin sukunimi.

 

Kaikilla lapsilla on isän sukunimi. Joten meidän ovessa on 3 piiitkäää nimeä

Isän nimet vain siksi kun olen niin perinnerakas ihminen =)
"niin se on aina ollut ja niin se tulee aina olemaan"

 

En olis ikinä antanut sitä iloa miehen suvulle, että meidän lapsille olis tullut isän sukunimi, vaikka avoliitossa jo elettä tovi. Se kun on muka aina itsestään selvää että lapselle tulee isän sukunimi, olkoon vanhemmat avoliitossa tai naimisissa.

 

En koskaan halunnu kiusata lapsiani tyttönimelläni....

sit mentiin naimisiin ja nyt ollaan jo erottukki..kaikilla sama sukunimi

 

Feministi minussa ei koskaan olis antanut laittaa iskän sukunimeä lapsille =)

 

2 lasta, molemmat isänsä sukunimellä.
(tulee myös mulle, kun joskus tulevaisuudessa naimisiin menemme).

Harvinainen sukunimi, vain 15kpl Suomessa (miehen sukulaisia kaikki).

 

Lapsilla mun sukunimi ja ihan siksi kun meitä on vähemmän.
Vaikka olemmekin naimisissa pidin oman sukunimeni.

 

Isän sukunimi, harvinaisempi kun mulla

 

isänsä sukunimellä tyttö on. naimisiin ollaan menossa (kuhan ehitään) ja sitten ollaan kaikki samannimisiä.

 

kastettiin isän nimelle, eron jälkeen vaihdettiin minun tyttönimelle, kun minäkin vaihdoin nimeni.

 

\

Isän sukunimi. Ollaan avoliitossa (ja joskus hamassa tulevaisuudessa menossa naimisiin kunhan ehditään, vielä en tiedä pidänkö sitten oman nimen vai otanko saman mikä muillakin on).
Näin siksi, ettei kummallakaan ole mikään erikoinen sukunimi jonka olisi välttämättä halunnut lapsille. Ja jos päätän ottaa miehen nimen naimisiin menessä niin ei tarvi sit muksujenkin sukunimiä vaihdella.

Just näin meilläkin! =)