L
Lastenlääkäri
Vieras
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
Muistathan, että 6 kuukauden ikäinen lapsi tavallisesti saa ruveta
juomaan sekoittamatonta lehmänmaitoa. Mutta ymmärrät kai, että maidon
yhä tulee olla niin puhdasta ja terveellista kuin suinkin, kernaimmin
sterilisoitua niinkuin ennenkin; jos se on mahdotonta, niin varminta
keittää se tavallisella tavalla padassa. Jos lapselle annetaan
mannaryynivelliä, joka, kuten muistanet, keitetään yhtä suurista
määristä vetttä ja vastalypsettyä maitoa - suuri kupillinen (2
desilitraa) kumpaistakin - ja 5:stä pienestä teelusikallisesta
mannaryyniä, parista suolanrakeesta ja pienestä lusikallisesta sokeria,
- niin et saa luulla, että tämäkin voidaan keittää seikoittamattomasta
maidosta, kun lapsi on täyttänyt 6 kuukautta. Ei, velliin on
sekoitettava vettä, koska vesi, kiehuessaan avonaisessa padassa noin
neljännestunnin, haihtuu ilmaan, ja koska sekoittamaton maito täten
kiehuessaan kokoon tulee liian voimakkaksi pienelle lapselle - vielä.
Vasta kun lapsi on vuoden vanha, voit keittää vellin paljaasta maidosta.
6: sta 12 kuukauteen voit vähitellen vähentää vesimäärää ja lisätä
maitomäärää, esim. siten, että viikon ajan vähennät ateriasta joka päivä
lusikallisen vettä ja lisäät siihen lusikallisen maitoa. Sitten pidät
sen semmoisenaan 3 viikkoa, - jonka jälkeen taas teet samalla tavalla,
kunnes viimeisenä kuukautena maito on sekoittamatonta. Moni arvelee,
että kun lapsi saa hampaita, niin on se merkkinä siitä, että se voi
ruveta syömään vaihtelevaisempaa ruokaa, niinkuin kalaa, lihaa, leipää,
y. m. - Mutta lääkäri sanoo, että hampaiden puhkeaminen ei ole merkkinä
siitä, että sen on syötävä semmoisia ruokia, vaan siitä, että se voidaan
vieroittaa, joko äidinrinnasta tai pullosta. - (Vieroittamisesta
puhutaan seuraavassa luvussa). Se voi kyllä usein sietää semmoisia
ruokia; nähdäänhän usein, varsinkin maalla, vankkoja pikkulapsia, jotka
syövät aikaihmisten kanssa sekä perunoita että silliä heti kun
ensimmäiset hampaat ovat ilmestyneet, sekä juovat piimää ja kahvia,
ilman että heillä siitä on mitään näkyväistä haittaa. Mutta montaa
kertaa saavat he myöskin ankaroita vatsatauteja ja monta kertaa tulevat
sellaisella ravinnolla ruokitut pikkulapset, varsinkin kaupungeissa,
kalpeiksi ja turpeiksi ja saavat huonon vatsan sekä ohuet käsivarret ja
jalat. Maalla antaa raitis ilma heille voimia sulattamaan monenlaista
ruokaa, johon he kaupungin tukahduttavassa kurjuudessa eivät kykene.
Mutta maitoruoka olisi heille kaikille parasta, aina parasta. Emme saa
unohtaa, että maito sisältää kaikkia niitä aineita, joita lapsen ruumis
tarvitsee, aivan sopivat määrät, sekä luita että rustoja varten, lihaa,
verta, aivoja ja kaikkea muuta varten, jotavastoin me muista
saatavanamme olevista ruoka-aineista saamme ravintoa ainoastaan osalle
näistä kaikista. Sentähden elä luule antavasi pienelle lapsellesi
voimakkaampaa ja parempaa ravintoa vaihtamalla maidon kalaan, lihaan ja
voileipään. Voimakkain ja paras ravinto on yhä maito ja maitoruoka (n.
s. maidosta keitetty velli ja puuro, maito ja korput j. n. e) - aina 1½
vuoden vanhaksi ja kauemminkin. Maidon ja maitoruokien tulisi kernaimmin
koko lapsuuden ajan pysyä lapsen pääasiallisimpana ja rakkaimpana
ravintona, vielä silloinkin, kun se jo aikoja sitten on ruvennut syömään
kaikenlaisia muitakin ruokia maitoruokien ohella. Mutta kun lapsi on
täyttänyt 1½ vuotta ja on aivan terve, voit kuitenkin huoleti antamaan
sille muutakin kuin maitoruokaa. Parhaimmissa lastenkodeissa ulkomailla
pidetään 1½ vuoden ikää sopivana siihen. (Meillä on vuoden ikää pidetty
oikeana aikana. Mutta usein olemmekin olleet suuressa hädässä siitä,
miten voisimme pitää pikku vatsan kunnossa. Se tulee niin kauhean
kovaksi, kun pehmeäksi keitetty muna on jokapäiväisenä ruokana niin
nuorella iällä! Useimmat äidit voivat kyllä kertoa monista huolistaan ja
suuresta vaivastaan tässä suhteessa. Sentähden on varmempi aloittaa
myöhemmin).
Ensimmäinen ravinto tavallista ruokaa, jota lapselle on annettava, on
kala, munat, olutjuusto, vähän voileipää hyvästä ranskanleivästä ja
terveyskorpuista. Näitä ei ole kuitenkaan annettava kaikkia samana
päivänä, vaan alussa yhtenä päivänä päivälliseksi kalaa, toisena munaa,
kolmantena olutjuustoa ja sitten taas samalla tavalla. Muilla aterioilla
maitoruokaa, niinkuin ennenkin. Kaikki pitää olla parasta lajia ja
valmistettu suurella huolella. "Ei mikään ole liian hyvää minun
lapsilleni. Paras - s. o. terveellisin - on tuskin tarpeeksi hyvää",
sanoi eräs äiti kerran 40 vuotta sitten, ja tämä käsitys alkaa nut tulla
yleiseksi. Muista aina, että syötät lasta rauhallisesti ja
kärsivällisesti, niin että sillä on aikaa pureksi; vaikka hampaita
olisikin ainoastaan muutamia, niin on ruoka kumminkin sekoitettava
syljellä voidakseen oikein sulaa. Elä unohda tätä! Eläkä suinkaan työnnä
kiireesti ruokaa lapsen suuhun joutuaksesi pian valmiiksi - niinkuin
muutamat tekevät. Kalan tulee olla tuoretta ja laihaa, helposti sulavaa
lajia niinkuin turskaa, kuhaa, haukea, ahventa, - mutta ei lohta eikä
rasvaista kampelaa vielä. Se on puhdistettava ja pestävä hyvin hyvästi,
ja pantava kiehuvaan, vähän suolaiseen veteen, jossa se saa kiehua
siksi, kunnes ruodot irtaantuvat. Sitten perataan siitä erittäin
huolellisesti ruodot ja nahka, - lapsi ei millään muotoa saa niellä
ruotoja! - Kala hakataan hienoksi veitsellä ja sekaan pannaan
lusikallinen lapsen tavallista lämmintä maitoa. Vähän hienonnettua
maitokeksiä voidaan myöskin panna kalan ja maidon sekaan tai vähän
hyvästi leivottua, päivän vanhaa ranskanleipää, jolle on hienosti
voideltu hyvää voita ja joka on leikattu aivan pieniksi palasiksi.
Kuoret ovat leikattavat pois. Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli
kupillista haaleata maitoa, jos haluaa. Munien tulee olla niin tuoreita
kuin suinkin, sekä pehmeäksi keitettyjä. Pane muna kiehuvaan veteen,
joka kokonaan peittää sen, ja anna sen kiehua 3 minuuttia, jos se on
tavallisen kokoinen. Säre munan pyöreä pää veitsellä ja kaada sisältö
(tai ota se teelusikalla) puhtaaseen lämpimään kuppiin; elä kuirenkaan
ota mukaan kovaksi kiehunutta osaa valkuaisesta, joka on lähinnä kuorta.
Sekoita siihen hiukan suolaa sekä kernaasti vähän voideltua
ranskanleipää niinkuin kalaankin tai anna lapsen syödä vuorotellen puoli
teelusikallista munaa ja pieni palanen voileipää tai maitokeksiä. Ei
hapanta, raskasta tai tuoretta leipää; mutta ranskanleipä ja hyvästi
leivottu vehnäleipä, joka on päivän vanhaa ja josta kuori on leikattu
pois, on sopivaa. - Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista maitoa,
jos tahtoo. Elä koskaan käytä vanhoja munia, jotka haisevan tai
maistuvat vastenmielisiltä tai jotka ovat "oudon" näköisiä. Elä myöskään
anna kovaksi keitettyjä munia niin pienille lapsille. Suuremmille
lapsille- nelivuotisille ja sitä vanhemmille - voit antaa kovaksi
keitettyjä munia, jos hakkaat ne ovan hienoksi - mutta ei muuten.
Mahaneste ei nimittäin kykene sulattamaan kovaksi keitettyä
munanvalkuaista, ellei se ole hienoa kuin hienot ryynit. Munamaitoa voit
keittää kupillisesta maitoa, kun se kiehuu, vispilöit siihen munan, joka
sitä ennen on hyvästi vatkattu, sekä teelusikallisen sokeria. Sitä
vatkataan kovasti, kunnes se jälleen rupee kiehumaan, jolloin se on
valmista. Maissivelliä keitetään teelusikallisesta maissijauhoja, jotka
vähän sokerin kanssa vispilöidään kupilliseen maitoa. Sahtisoppaa voit
keittää hyvästä, imelästä sahdista tai pullo-kaljasta. Voit myöskin
käyttää baierilaista olutta, jos sinulla ei ole muuta, sillä oluessa
oleva alkohooli haihtuu keittäessä, mutta sen karvas maku ei juuri
miellytä lasta. Siinä tapauksessa voit sekoittaa olueen vähän vettä tai
enemmän maitoa. Muuten keität olutjuuston seuraavalla tavalla: ½
kupillista sahtia tai olutta, 1 kupillinen maitoa, 1 pieni
lastenlusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikallinen sokeria (tai
siirappia, jos vatsa on kova). Vispilöi jauhot hyvästi maitoon ja
kiehauta se pienessä puhtaassa padassa. Lisää sitten sahti ja sokeri,
vatkaa ja keitä sitä taas 1 minuutti. Silloin se on se valmis. Kaada se
puhtaalle syvälle lautaselle. Hyviä terveyskorppuja (ei palaneita)
voidaan murentaa sahtisopan sekaan. Se maistuu hyvältä ja pitää vatsan
kunnossa, jos se pysyy ummella. Sahtisoppa tämmöisten terveyskorppujen
kanssa on hyvä keino umpitautia vastaan. Varsinkin aamiaiseksi. Monet
pikkulapset syövät tätä ruokaa aamiaisekseen vuosikausia. (Mutta alussa
sopii se paremmin päivälliseksi). Sen jälkeen, noin kuukauden tai parin
kuluttua, voi lapsi silloin tällöin saada vähän kirkasta lihalientä -
jota aivan hyvin voidaan valmistaa Liebigin tai Vukin ekstraktista,
jos ei ole lihaa, mistä keittää. Herneen kokoinen pala ekstraktia
sulatetaan kupillisessa kiehuvaa vettä, mikä sitten kaadetaan syvälle
lautaselle, jonka tehtyä siihen sekoitetaan tuore munanruskuainen sekä
hiukan suolaa. Sen ohella kernaasti hiukan voileipää, niinkuin ennenkin,
tai pari pientä korppua lihaliemessä. Vähän hyvää kalavanukasta tai
kalapyöryköitä kalaliemessä, joka ei ole liian suolaista ja joka on
suurustettu nuorella, kermansekaisella maidolla tai vastalypsetyllä
maidolla sekä jauhoilla - ja jossa ei ole mitään hapanta eikä mausteita
- voi lapsi myöskin kohta saada. Nuoria, tuoreita porkkanoita, jotka
keitetään pehmeiksi hiukan suolaisessa vedessä, voidaan myöskin hakata
hienoksi veitsellä ja sekoittaa liha- tai kalaliemeen. Oikein
erinomaisen hyviä perunoita, joita on keitetty niin, että ne tulevat
"jauhoisiksi" voi lapsi myöskin syödä vähän, mutta ainoastaan
päällimmäisintä jauhoisinta kerrosta sekoitettuna kalaruokaan. Kun nyt
lapsi on parin kuukauden ajan saanut tätä ruokaa päivälliseksi
ja muilla aterioillaan syönyt maitovelliä, mannaryynipuuroa t. m. s, voi
sille ruveta antamaan vähän lihaa. Ei siksi, että se sitä tarvitsisi -
lapsi voi aivan hyvin olla ilman lihaa 2-3 vuoden vanhaksi ja
kauemminkin, kun se vaan saa runsaasti hyvää maitoruokaa, hyvää kalaa,
munia ja sahtisoppaa, vaan koska meillä nyt kerran on totuttu siihen,
että pienen lapsen on mahdollisimman aikaiseen ruvettava syömään samaa
ruokaa, jota aikuisetkin syövät. Ensimmäisenä liharuokana voivat
kernaimmin olla hienot lihapyörykät tai pieni palanen kananpoikaa tai
pyyn lihaa, hyvästi keitettynä ja hienoksi leikeltynä. Tähän sekoitetaan
sitten vähän maitoa ja leipää ja valmistetaan samoin kuin kala, josta
edellä puhuimme. Vasikanliha (mutta ei vastasyntyneen, vaan 3 tai 4
viikon vannhan elukan) on myöskin hyvää, samoin karitsan liha; myöhemmin
voidaan antaa nuorta, mureata häränlihaa, nuorta metsäkanaa tai muuta
tuoretta, hienoa lihaa. Mutta ei porsasta, hanhea, vanhaa lammasta,
silavaa, savustettua makkaraa, suolattua lihaa,
suolakalaa tai silliä - muuta kuin hätätilassa niin pienille lapsille.
Paljon kernaammin ainoastaan maitoruokaa. Ymmärräthän, että tämä
ruokajärjestys on paras, mikä meidän aikanamme tunnetaan, pienille
lapsille. Mutta, paha kyllä, ei kaikilla ole varaa hankkia itsellensä
parasta - ei edes lapsillensa, vaikka he niitä varten luonnollisesti
tekevät kaikki, mitä voivat. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat hyvin
säästäväisiä, yksinkertaisia ja
vaatimattomia, kun on kysymys heistä itsestänsä, mutta jotka aina ovat
hankkineet pienille lapsillensa ehdottomasti parasta, hintaan
katsomatta. Mutta ne perheet, jotka suorastaan eivät voi hankkia
parasta, saavat luonnollisesti tyytyä lähinnä parhaaseen. Sentähden
seuraa tässä sinulle vähän yksinkertaisempi ja huokeampi ruokajärjestys
pikkulapsille. Keittäessäsi velliä ja puuroa lapselle, voit
vastalypsetyn maidon
asemesta käyttää kuorittua maitoa, kun sekoitat siihen hiukan
margariinivoita - (pähkinänä kokoinen pala yhteen annokseen). Ja
vehnäjauhojen ja mannaryynien sijasta voit käyttää hyviä laurajauhoja ja
ohrajauhoja, jos nämä jauholajit ovat huokeampia ja helpommin
saatavissa. Mutta ohrajauhoja - kenties myöskin kaurajauhoja, jos ne
ovat karkeita - on keitettävä kauemmin kuin vehnäjauhoja, kokseenkin
niinkuin mannaryyniä, siis noin neljännestuntia (12-15 minuuttia).
Juomaksi ei pikkulapsille kernaasti saa antaa kuorittua maitoa,
varsinkaan ei "separoitua", muuten kuin hätätilassa. Mutta
"puolikuorittua" maitoa, s. o. maitoa, joka on kuorittu ½ vuorokautta
lypsämisen jälkeen, voidaan kyllä käyttää, kun lapsi on toisella
vuodella. Myöskin voidaan sekoittaa vastalypsettyä maitoa ja kuorittua
maitoa - puoliksi kumpaistakin. Mutta muista aina keittää maito. Mitä
vanhempaa se on, sitä vaarallisempaa on lapsen juosa sitä raakana. Se
voi onnistua kerran ja kaksi, mutta voi myöskin käydä niin hullusti,
että lapsi voi saada siitä mitä ankarimman taudin. Keitä sentähden maito
lapselle heti, kun se on ostettu, eläkä anna sen ensin seisoa
happanemassa. Aseta se puhtaaseen paikkaan, missä ei ole tomua. Anna
lapsen juoda sitä hiukan haaleana. Piimää ei voi suositella niin
pienille lapsille, kaikkein vähimmin vanhaa, sinisen hapanta piimää, -
siitä saattaa seurata hirvittävä vatsatauti. Voi kyllä tapahtua, että
terveet ja vahvat vuoden vanhat lapset voivat syödä oikein hyvää
viilipiimää, kun se on piimittynyt lyhyessä ajassa, niin ettei se ole
vanhaa eikä kovin hapanta, ja kun se on aivan puhdasta - säilytetty
puhtaassa tomuttomassa paikassa. Mutta semmoinenkin maito voi olla
vaarallista pikkulapsille kaupungeissa- Maalla sietävät pikkulapset
paremmin viilipiimää, koska siellä tuskin on mitään baktereita; - se
muuttaa kaiken. (Suuremmille lapsille sopii semmoinen äkkiä piimittynyt,
puhdas viilipiimä - hienoksi murennetun hyvän ruokaleivän tai korppujen
ja pinnalle sirotellun sokerin kanssa - erittäin hyvin). Hyvä
ruokaleipä, varsinkin hyvä kauraleipä, on mitä terveellisintä leipää
sekä lapselle että aikuiselle. Mutta sen tulee olla puhtaasti
valmistettua ja hyvästi paistettua. Parasta on paahtaa sitä vähän
uunissa tai puhtaalla hellalla, ja pudistaa irtonainen , raaka jauho
hyvästi pois, ennkuin murennat sen maitoon tai annat lapselle. Niin pian
kuin lapsella on tarpeeksi hampaita purrakseen ruokaleipää, voi sen
aivan hyvin muutamilla aterioilla saada sen kovana. Jos sille levitetään
vähän voita ja silloin tällöin pannaan hiukan juustoa, joka ei saa olla
hapanta, niin tulee se maistumaan erinomaisen hyvältä. Muilla aterioilla
paloittelet sen keitetyn, haalean maidon sekaan. Munien asemesta,
silloin kun ne ovat liian kalliita, voit käyttää enemmän kalaa,
huokeampiakin lajeja, kun ne vaan ovat tuoreita, mutta elä koskaan osta
puoliksi pilaantunutta ruokaa lapsille! Anna niille kernaammin
ainoastaan maitoruokaa. Keitä kala kohtuullisen suolaisessa vedessä ja
perkaa siitä hyvästi nahka ja ruodot. Jos kala on rasvaista - katso,
muodostuuko keitinveteen rasvasilmiä - niin voit sekoittaa siihen vähän
kuivaa leipää, sen sijaan että antaisit lapselle voileipää. Kalapyörykät
eivät ole kovin kallista ruokaa, jos vaan on aikaa niitä valmistaa,
mutta kaupungeissa voidaan niitä ostaa valmiina jokseenkin huokealla:
5-6 pennillä kappale, ja kaksi pyörykkää riittää hyvin 1½ vuoden
vanhalle lapselle. 10-12 penniä voinevat toki useimmat uhrata lapsen
päivälliseen. Muuten luulen, että säilyke-kalapyöryköitäkin voidaan
käyttää, kun ne otetaan ehyestä säilykelaatikosta ja keitetään heti, kun
laatikko avataan. (Säilykkeet, jotka ovat kauan seisoneet avatussa
laatikossa, ovat vanhingollisia sekä
lapsille että aikuisille). Säilykkeiksi laitettuja lihapyöryköitä ja
lihakakkuja ei sinun sitävastoin pidä antaa lapselle, paitsi jos ne ovat
jotakin erityistä lajia, ilman mausteita. Tavalliset lihasäilykkeet ovat
nimmittäin niin kovasti maustettuja (pippurilla, inkiväärillä,
muskotilla), että aika-ihminenkin usein saa niistä rinnan korvennusta.
Ja väkevät mausteet ovat vahingollisia lapsille useamassa kuin ydessä
suhteessa. Niinkuin jo edellä mainitsimme, ei lapsella ole mitään
kiirettä saada liharuokaa. Mutta jos sinä sen suuremmaksi tultua voit
hankkia sille vähän vasikanlihaa, joka voi olla huokeata keväällä (ei
vastasyntyneen vasikan lihaa, niinkuin jo sanottiin, sillä se on kovin
vaikeasti sulavaa ja voi aiheuttaa ankaran ripulin), tai vähän nuorta
lampaanlihaa, joka on huokeata syksyllä, niin on se hyvä asia. Hiukan
suolattua sekä vasikan että lampaan lihaa, joka ei ole ollut
suolavedessä viikkoa kauempaa, voivat pikkulapset myöskin syödä. Sitten
on sinun tiedettävä, että keitetyt ruoat ovat terveellisimpiä ja
helpommin sulavia kuin paistetut. Jos esim. talon aikaihmisille
paistetaan kalaa, niin saanet kai siitä jonkun palan keitetyksi
lapselle. Missään tapauksessa et saa antaa lapselle paistettua nahkaa,
sillä se on aivan sulamatonta. Sahtisoppaa kuoritusta maidosta ja
siirapista voivat luullakseni useimmat hankkia pienille lapsillensa.
Korppujen asemesta voidaan sopassa myöskin käyttää hyvin paistettua
ruokaleipää. Kahvia, teetä, olutta, viiniä ja muita väkeviä aineita et
luonnollisesti saa koskaan antaa lapsille, sen kai tiedät. Sinä voit
turmella heidän terveytensä koko heidän elinajakseen, jos käytät niitä
alituisesti. Eivätkä ne aineet suinkaan ole huokeampia kuin maito
(ainakin kuorittu), minkä vuoksi sinä siis niitä käyttäisit? Anna lapsen
saada maitonsa ja maitoruokansa koko kasvamisaikansa; se on paras ja
luonnollisin ravinto.
Vieroittaminen.
Milloinka lapsi on vieroitettava rinnasta tai pullosta? Ja kuinka se on vieroitettava? Niinkuin jo ennen on sanottu, on hammasten puhkeaminen merkkinä siitä, että vieroittaminen voi alkaa. Mutta hampaat eivät puhkea kaikilla lapsilla samaan aikaan, ja kun on kysymys rinnasta, niin voi usein sattua, että vieroittaminen muista syistä täytyy tapahtua aikaisemmin, esim. jos äidiltä loppuu maito, jos hän sairastuu jne. Voi myöskin sattua, että vieroittamisen täytyy tapahtua myöhemmin, jos on keskikesä. Lasten vieroittamisesta lämpimänä kesäaikana pidetään nimittäin haitallisena, koska kaikki pikkulapset helposti sairastuvat kesäripuliin ja koska ruoan muutos silloin voi olla vaarallista. Tavallisesti vieroitetaan lapsi noin 9 kuukauden ikäisenä. Mutta moni antaa sille sekä rintaa että pulloa siksi, kunnes se on vuoden vanha, ja moni on pakotettu vieroittamaan jo paljoa aikaisemmin. Jos lapsi on vieroitettava joko rinnasta tai pullosta, niin on se tehtävä vähitellen eikä äkkiä. Voi olla vaarallista lopettaa imettäminen yhtäkkiä. Ja kun kysymys on pullosta - minkätähden pitäisi poistaa kaikki pullot vuorokaudessa yhtä aikaa ja riistää lapselta se rauhallinen, terveellinen syömätapa, johon se on niin mieltynyt? Vanhat ihmiset sanovat, että ennen aikaan oli oikein vaikea nähdä pikkulapsia vieroitettavan, koska se tehtiin niin äkkiä. Määrättynä päivänä oli kaikki lopussa ja pikkulasten piti tehdä hyvin ja ruveta syömään niinkuin muutkin! Mutta pikku raukat painoivat päänsä alas ja näyttivät surullisilta ja alakuloisilta vielä kauan sen jälkeen! - "No niin, lapset ovat vähän pahoillaan, kun ne vieroitetaan", saattoivat äidit silloin lohduttaa itsensä. (Jos äidin sairastumisen tähden täytyy vieroittaa lapsi rinnasta jo kovin aikaiseen, esim. 3-4 kuukauden vanhana, niin on luonnollisesti vaan siirryttävä pulloon. Useimmat lapset eivät siedä, että niin aikaiseen ruvetaan syöttämään lusikalla). Kuta enemmän asteettain vieroittaminen voi tapahtua, ja luonnollisena aikana (noin vuoden vanhana), sitä parempi. Anna silloin tällöin alussa yksi ateria enemmän velliä (lusikalla) päivällä tavallisen rinta- tai pulloaterian sijasta. Anna viikon kuluttua kaksi ateriaa enemmän velliä rinnan ja pullon asemesta. Taas viikon kuluttua kolme jne. kunnes lapsi ainoastaan yöllä saa rintaa tai pulloa. Sitä jatketaan tavallisesti kauan, koska se on mukavaa. Mutta kun täytyy vieroittaa yölläkin - se voi riippua monesta asianhaarasta, niinkuin ennen olemme maininneet - niin tulee senkin tapahtua asteettain. Anna lapsen yhden kerran juoda vähän kupista viikon ajan; sitten saa se juoda kupista molemmilla kerroilla. Se käy tavallisesti erittäin hyvin, jos ollaan varovaisia, niin ettei lapsi herää kokonaan, vaan juo puoliunissaan. Pian oppii lapsi myöskin nukkumaan koko yön tahtomatta juomaa. Siten tapahtuu tämä ennen niin surullinen seikka helposti ja huomaamatta.
Ruoka-aika.
Pidä säännölliset ruoka-ajat vielä sittenkin, kun lapsi on vieroitettu. Jos tahdotaan, että pikku vatsa pysyy kunnossa, niin tulee ateriain olla määrättyinä aikoina, ei liian usein, ei alituista pientä syömistä, niin ettei vatsa koskaan saa levätä, mutta ei myöskään liian harvoin. "Elä anna lapsille liian harvoin ruokaa", sanoi professori Voss, "sillä silloin tulevat ne niin nälkäisiksi, että syövät sen ahmimalla, kun viimeinkin sen saavat. Ja ruoan ahmiminen on tavallisimpia syitä lasten tauteihin". Harvemmin kuin joka kolman tunti ei lapsen koskaan tule saada ruokaansa. Kernaammin vähän useammin. Eihän se silloinkaan saa enempää kuin 5, korkeintaan 6 ateriaa päivässä, jonka märään moni täysikasvuinenkin pitää itsellensä välttämättömänä. Pienokaiset heräävät usein aikaiseen ja tulevat aikaiseen nälkäiseksi. Eräs äiti kertoo: "Vahvin ja vilkkain lapsistani tahtoi 2 vuoden vanhana aamiaisensa noin kello 6, eikä häntä mitenkään saatu pysymään vuoteessaan sen kauemmin. Kun pikajuna siihen aikaan kulki asuntomme ohitse, istui hän joka aamu täysin puettuna, terveenä ja hymyilevänä ikkunassa ja huiskutti kädellään junankuljettajalle". Jos ensimmäinen aamiainen syödään kello 6, niin on toinen syötettävä viimeistään kello 9, päivällinen kello 12, iltapäivä-ateria kello 3 ja illallinen kello 6. Tämä on kaikkein vähin määrä, johon vieroitettu lapsi voi tyytyä vaurastuaksensa oikein hyvin. Mutta en luule olevan vahingoksi, jos lapsi vuoden ajan vieroittamisen jälkeen saa bähän maitoa juodakseen kupista kerran tai kahdesti myöskin yöllä, jos se herää ja pyytää juomista, ja että se jatkaa aterioitansa totutuilla ajoilla. Aterioiden aikaa ei ole muutettava heti, kun lapsi on vieroitettu, vaan ainoastaan niiden laatu (lusikkaruokaa rinnan ja pullon sijaan). Mutta kun lapsi tulee suuremmaksi ja näyttää hyvin tyytyvän pitempiin aterioiden väliaikoihin, - ja siis yhtä ateriaa vähempään, voi se saada 5 ateriaa päivässä eli noin kolmas tunti, jota sen sitten on noudatettava koko kasvamisaikansa. 1½ vuoden jälkeen voidaan suosittaa seuraavaa ruokajärjestystä: Ensimmäinen ateria kello 7: Lämmitettyä maitoa (lasta varten keitettyä) ja terveyskorppuja, tai vasta keitettyä kauravelliä (maidosta ja jauhoista). Toinen aamiainen kello 10: Mannaryynipuuroa ja maitoa tai velliä. Päivällinen kello 1: Kalaa tai munaa tai sahtisoppaa tai lihalientä munanruskuaisen kanssa tms. niinkuin edellä sanottiin. Välipalaa kello 4: Korppuja tai hyvää ruokaleipää maidon kanssa, joka on tarpeeksi lämmintä. Illallinen kello 7: Vähän hyvää puuroa maidosta ja mannaryyneistä (tai ohra-, kaura- taikka vehnäjauhoista). Tai voipuuroa, joka ei ole kovin rasvaista eikä kovin paksua, vaan hyvästi keitettyä. Tätä ruokajärjestystä (tai tämän tapaista) voi lapsi seurata kauan - vuoden ajan tai vielä kauemmin. Vähitellen voi se sitten ruveta syömään enemmän voileipää ja muuta tavallista ruokaa. Katso että lapsi syö rauhassa, kunnollisesti ja istuu hyvin. Elä anna sen liian aikaiseen ruveta syömään itsekseen, niin että se vaan hutiloi syödessään, vaan anna sille ruokaa levollisesti ja säännöllisesti, kunnes sen käsi on kyllin vakava voidakseen käyttää lusikkaa. Leukaliina ja "kiitos ruoasta" kuuluvat asiaan. Puhtaat kädet aina ennen aterioimista - suun ja käsien peseminen syönnnin jälkeen on myöskin tavallisesti välttämätöntä. Elä toru lasta sen syödessä, vaan ole sille ystävällinen. Elä työnnä ruokaa sen suuhun eläkä koskaan pakoita sitä syömään semmoista, jota se ei halua. "Kaikki vastenmielisyyttä herättävä ruoka vaikuttaa vahingollisesti", sanovat nykyajan lääkärit. Lapsen tulee myöskin syödä ainoastaan siksi, kunnes se on ravittu, eikä kauempaa. Jos sinusta näyttää, että lapsen on järjestyksen vuoksi syötävä myöskin se vähä, mikä on lautasella, ja sinä työnnät sen lapsen suuhun hänen vastahakoisuudestaan huolimatta, niin teet väärin. Sinusta ehkä tuntuu, että "On synti heittää hyvää ruokaa porsaan pyttyyn", - mutta paljon suurempi synti on työntää se siihen pieneen, täytettyyn vatsaan, joka silloin täyttyy liiaksi. Ylensyömisestä voi seurata vatsan ja suolen laajentumisia siitä johtuvine pitkällisine sairauksineen.
Muistathan, että 6 kuukauden ikäinen lapsi tavallisesti saa ruveta
juomaan sekoittamatonta lehmänmaitoa. Mutta ymmärrät kai, että maidon
yhä tulee olla niin puhdasta ja terveellista kuin suinkin, kernaimmin
sterilisoitua niinkuin ennenkin; jos se on mahdotonta, niin varminta
keittää se tavallisella tavalla padassa. Jos lapselle annetaan
mannaryynivelliä, joka, kuten muistanet, keitetään yhtä suurista
määristä vetttä ja vastalypsettyä maitoa - suuri kupillinen (2
desilitraa) kumpaistakin - ja 5:stä pienestä teelusikallisesta
mannaryyniä, parista suolanrakeesta ja pienestä lusikallisesta sokeria,
- niin et saa luulla, että tämäkin voidaan keittää seikoittamattomasta
maidosta, kun lapsi on täyttänyt 6 kuukautta. Ei, velliin on
sekoitettava vettä, koska vesi, kiehuessaan avonaisessa padassa noin
neljännestunnin, haihtuu ilmaan, ja koska sekoittamaton maito täten
kiehuessaan kokoon tulee liian voimakkaksi pienelle lapselle - vielä.
Vasta kun lapsi on vuoden vanha, voit keittää vellin paljaasta maidosta.
6: sta 12 kuukauteen voit vähitellen vähentää vesimäärää ja lisätä
maitomäärää, esim. siten, että viikon ajan vähennät ateriasta joka päivä
lusikallisen vettä ja lisäät siihen lusikallisen maitoa. Sitten pidät
sen semmoisenaan 3 viikkoa, - jonka jälkeen taas teet samalla tavalla,
kunnes viimeisenä kuukautena maito on sekoittamatonta. Moni arvelee,
että kun lapsi saa hampaita, niin on se merkkinä siitä, että se voi
ruveta syömään vaihtelevaisempaa ruokaa, niinkuin kalaa, lihaa, leipää,
y. m. - Mutta lääkäri sanoo, että hampaiden puhkeaminen ei ole merkkinä
siitä, että sen on syötävä semmoisia ruokia, vaan siitä, että se voidaan
vieroittaa, joko äidinrinnasta tai pullosta. - (Vieroittamisesta
puhutaan seuraavassa luvussa). Se voi kyllä usein sietää semmoisia
ruokia; nähdäänhän usein, varsinkin maalla, vankkoja pikkulapsia, jotka
syövät aikaihmisten kanssa sekä perunoita että silliä heti kun
ensimmäiset hampaat ovat ilmestyneet, sekä juovat piimää ja kahvia,
ilman että heillä siitä on mitään näkyväistä haittaa. Mutta montaa
kertaa saavat he myöskin ankaroita vatsatauteja ja monta kertaa tulevat
sellaisella ravinnolla ruokitut pikkulapset, varsinkin kaupungeissa,
kalpeiksi ja turpeiksi ja saavat huonon vatsan sekä ohuet käsivarret ja
jalat. Maalla antaa raitis ilma heille voimia sulattamaan monenlaista
ruokaa, johon he kaupungin tukahduttavassa kurjuudessa eivät kykene.
Mutta maitoruoka olisi heille kaikille parasta, aina parasta. Emme saa
unohtaa, että maito sisältää kaikkia niitä aineita, joita lapsen ruumis
tarvitsee, aivan sopivat määrät, sekä luita että rustoja varten, lihaa,
verta, aivoja ja kaikkea muuta varten, jotavastoin me muista
saatavanamme olevista ruoka-aineista saamme ravintoa ainoastaan osalle
näistä kaikista. Sentähden elä luule antavasi pienelle lapsellesi
voimakkaampaa ja parempaa ravintoa vaihtamalla maidon kalaan, lihaan ja
voileipään. Voimakkain ja paras ravinto on yhä maito ja maitoruoka (n.
s. maidosta keitetty velli ja puuro, maito ja korput j. n. e) - aina 1½
vuoden vanhaksi ja kauemminkin. Maidon ja maitoruokien tulisi kernaimmin
koko lapsuuden ajan pysyä lapsen pääasiallisimpana ja rakkaimpana
ravintona, vielä silloinkin, kun se jo aikoja sitten on ruvennut syömään
kaikenlaisia muitakin ruokia maitoruokien ohella. Mutta kun lapsi on
täyttänyt 1½ vuotta ja on aivan terve, voit kuitenkin huoleti antamaan
sille muutakin kuin maitoruokaa. Parhaimmissa lastenkodeissa ulkomailla
pidetään 1½ vuoden ikää sopivana siihen. (Meillä on vuoden ikää pidetty
oikeana aikana. Mutta usein olemmekin olleet suuressa hädässä siitä,
miten voisimme pitää pikku vatsan kunnossa. Se tulee niin kauhean
kovaksi, kun pehmeäksi keitetty muna on jokapäiväisenä ruokana niin
nuorella iällä! Useimmat äidit voivat kyllä kertoa monista huolistaan ja
suuresta vaivastaan tässä suhteessa. Sentähden on varmempi aloittaa
myöhemmin).
Ensimmäinen ravinto tavallista ruokaa, jota lapselle on annettava, on
kala, munat, olutjuusto, vähän voileipää hyvästä ranskanleivästä ja
terveyskorpuista. Näitä ei ole kuitenkaan annettava kaikkia samana
päivänä, vaan alussa yhtenä päivänä päivälliseksi kalaa, toisena munaa,
kolmantena olutjuustoa ja sitten taas samalla tavalla. Muilla aterioilla
maitoruokaa, niinkuin ennenkin. Kaikki pitää olla parasta lajia ja
valmistettu suurella huolella. "Ei mikään ole liian hyvää minun
lapsilleni. Paras - s. o. terveellisin - on tuskin tarpeeksi hyvää",
sanoi eräs äiti kerran 40 vuotta sitten, ja tämä käsitys alkaa nut tulla
yleiseksi. Muista aina, että syötät lasta rauhallisesti ja
kärsivällisesti, niin että sillä on aikaa pureksi; vaikka hampaita
olisikin ainoastaan muutamia, niin on ruoka kumminkin sekoitettava
syljellä voidakseen oikein sulaa. Elä unohda tätä! Eläkä suinkaan työnnä
kiireesti ruokaa lapsen suuhun joutuaksesi pian valmiiksi - niinkuin
muutamat tekevät. Kalan tulee olla tuoretta ja laihaa, helposti sulavaa
lajia niinkuin turskaa, kuhaa, haukea, ahventa, - mutta ei lohta eikä
rasvaista kampelaa vielä. Se on puhdistettava ja pestävä hyvin hyvästi,
ja pantava kiehuvaan, vähän suolaiseen veteen, jossa se saa kiehua
siksi, kunnes ruodot irtaantuvat. Sitten perataan siitä erittäin
huolellisesti ruodot ja nahka, - lapsi ei millään muotoa saa niellä
ruotoja! - Kala hakataan hienoksi veitsellä ja sekaan pannaan
lusikallinen lapsen tavallista lämmintä maitoa. Vähän hienonnettua
maitokeksiä voidaan myöskin panna kalan ja maidon sekaan tai vähän
hyvästi leivottua, päivän vanhaa ranskanleipää, jolle on hienosti
voideltu hyvää voita ja joka on leikattu aivan pieniksi palasiksi.
Kuoret ovat leikattavat pois. Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli
kupillista haaleata maitoa, jos haluaa. Munien tulee olla niin tuoreita
kuin suinkin, sekä pehmeäksi keitettyjä. Pane muna kiehuvaan veteen,
joka kokonaan peittää sen, ja anna sen kiehua 3 minuuttia, jos se on
tavallisen kokoinen. Säre munan pyöreä pää veitsellä ja kaada sisältö
(tai ota se teelusikalla) puhtaaseen lämpimään kuppiin; elä kuirenkaan
ota mukaan kovaksi kiehunutta osaa valkuaisesta, joka on lähinnä kuorta.
Sekoita siihen hiukan suolaa sekä kernaasti vähän voideltua
ranskanleipää niinkuin kalaankin tai anna lapsen syödä vuorotellen puoli
teelusikallista munaa ja pieni palanen voileipää tai maitokeksiä. Ei
hapanta, raskasta tai tuoretta leipää; mutta ranskanleipä ja hyvästi
leivottu vehnäleipä, joka on päivän vanhaa ja josta kuori on leikattu
pois, on sopivaa. - Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista maitoa,
jos tahtoo. Elä koskaan käytä vanhoja munia, jotka haisevan tai
maistuvat vastenmielisiltä tai jotka ovat "oudon" näköisiä. Elä myöskään
anna kovaksi keitettyjä munia niin pienille lapsille. Suuremmille
lapsille- nelivuotisille ja sitä vanhemmille - voit antaa kovaksi
keitettyjä munia, jos hakkaat ne ovan hienoksi - mutta ei muuten.
Mahaneste ei nimittäin kykene sulattamaan kovaksi keitettyä
munanvalkuaista, ellei se ole hienoa kuin hienot ryynit. Munamaitoa voit
keittää kupillisesta maitoa, kun se kiehuu, vispilöit siihen munan, joka
sitä ennen on hyvästi vatkattu, sekä teelusikallisen sokeria. Sitä
vatkataan kovasti, kunnes se jälleen rupee kiehumaan, jolloin se on
valmista. Maissivelliä keitetään teelusikallisesta maissijauhoja, jotka
vähän sokerin kanssa vispilöidään kupilliseen maitoa. Sahtisoppaa voit
keittää hyvästä, imelästä sahdista tai pullo-kaljasta. Voit myöskin
käyttää baierilaista olutta, jos sinulla ei ole muuta, sillä oluessa
oleva alkohooli haihtuu keittäessä, mutta sen karvas maku ei juuri
miellytä lasta. Siinä tapauksessa voit sekoittaa olueen vähän vettä tai
enemmän maitoa. Muuten keität olutjuuston seuraavalla tavalla: ½
kupillista sahtia tai olutta, 1 kupillinen maitoa, 1 pieni
lastenlusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikallinen sokeria (tai
siirappia, jos vatsa on kova). Vispilöi jauhot hyvästi maitoon ja
kiehauta se pienessä puhtaassa padassa. Lisää sitten sahti ja sokeri,
vatkaa ja keitä sitä taas 1 minuutti. Silloin se on se valmis. Kaada se
puhtaalle syvälle lautaselle. Hyviä terveyskorppuja (ei palaneita)
voidaan murentaa sahtisopan sekaan. Se maistuu hyvältä ja pitää vatsan
kunnossa, jos se pysyy ummella. Sahtisoppa tämmöisten terveyskorppujen
kanssa on hyvä keino umpitautia vastaan. Varsinkin aamiaiseksi. Monet
pikkulapset syövät tätä ruokaa aamiaisekseen vuosikausia. (Mutta alussa
sopii se paremmin päivälliseksi). Sen jälkeen, noin kuukauden tai parin
kuluttua, voi lapsi silloin tällöin saada vähän kirkasta lihalientä -
jota aivan hyvin voidaan valmistaa Liebigin tai Vukin ekstraktista,
jos ei ole lihaa, mistä keittää. Herneen kokoinen pala ekstraktia
sulatetaan kupillisessa kiehuvaa vettä, mikä sitten kaadetaan syvälle
lautaselle, jonka tehtyä siihen sekoitetaan tuore munanruskuainen sekä
hiukan suolaa. Sen ohella kernaasti hiukan voileipää, niinkuin ennenkin,
tai pari pientä korppua lihaliemessä. Vähän hyvää kalavanukasta tai
kalapyöryköitä kalaliemessä, joka ei ole liian suolaista ja joka on
suurustettu nuorella, kermansekaisella maidolla tai vastalypsetyllä
maidolla sekä jauhoilla - ja jossa ei ole mitään hapanta eikä mausteita
- voi lapsi myöskin kohta saada. Nuoria, tuoreita porkkanoita, jotka
keitetään pehmeiksi hiukan suolaisessa vedessä, voidaan myöskin hakata
hienoksi veitsellä ja sekoittaa liha- tai kalaliemeen. Oikein
erinomaisen hyviä perunoita, joita on keitetty niin, että ne tulevat
"jauhoisiksi" voi lapsi myöskin syödä vähän, mutta ainoastaan
päällimmäisintä jauhoisinta kerrosta sekoitettuna kalaruokaan. Kun nyt
lapsi on parin kuukauden ajan saanut tätä ruokaa päivälliseksi
ja muilla aterioillaan syönyt maitovelliä, mannaryynipuuroa t. m. s, voi
sille ruveta antamaan vähän lihaa. Ei siksi, että se sitä tarvitsisi -
lapsi voi aivan hyvin olla ilman lihaa 2-3 vuoden vanhaksi ja
kauemminkin, kun se vaan saa runsaasti hyvää maitoruokaa, hyvää kalaa,
munia ja sahtisoppaa, vaan koska meillä nyt kerran on totuttu siihen,
että pienen lapsen on mahdollisimman aikaiseen ruvettava syömään samaa
ruokaa, jota aikuisetkin syövät. Ensimmäisenä liharuokana voivat
kernaimmin olla hienot lihapyörykät tai pieni palanen kananpoikaa tai
pyyn lihaa, hyvästi keitettynä ja hienoksi leikeltynä. Tähän sekoitetaan
sitten vähän maitoa ja leipää ja valmistetaan samoin kuin kala, josta
edellä puhuimme. Vasikanliha (mutta ei vastasyntyneen, vaan 3 tai 4
viikon vannhan elukan) on myöskin hyvää, samoin karitsan liha; myöhemmin
voidaan antaa nuorta, mureata häränlihaa, nuorta metsäkanaa tai muuta
tuoretta, hienoa lihaa. Mutta ei porsasta, hanhea, vanhaa lammasta,
silavaa, savustettua makkaraa, suolattua lihaa,
suolakalaa tai silliä - muuta kuin hätätilassa niin pienille lapsille.
Paljon kernaammin ainoastaan maitoruokaa. Ymmärräthän, että tämä
ruokajärjestys on paras, mikä meidän aikanamme tunnetaan, pienille
lapsille. Mutta, paha kyllä, ei kaikilla ole varaa hankkia itsellensä
parasta - ei edes lapsillensa, vaikka he niitä varten luonnollisesti
tekevät kaikki, mitä voivat. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat hyvin
säästäväisiä, yksinkertaisia ja
vaatimattomia, kun on kysymys heistä itsestänsä, mutta jotka aina ovat
hankkineet pienille lapsillensa ehdottomasti parasta, hintaan
katsomatta. Mutta ne perheet, jotka suorastaan eivät voi hankkia
parasta, saavat luonnollisesti tyytyä lähinnä parhaaseen. Sentähden
seuraa tässä sinulle vähän yksinkertaisempi ja huokeampi ruokajärjestys
pikkulapsille. Keittäessäsi velliä ja puuroa lapselle, voit
vastalypsetyn maidon
asemesta käyttää kuorittua maitoa, kun sekoitat siihen hiukan
margariinivoita - (pähkinänä kokoinen pala yhteen annokseen). Ja
vehnäjauhojen ja mannaryynien sijasta voit käyttää hyviä laurajauhoja ja
ohrajauhoja, jos nämä jauholajit ovat huokeampia ja helpommin
saatavissa. Mutta ohrajauhoja - kenties myöskin kaurajauhoja, jos ne
ovat karkeita - on keitettävä kauemmin kuin vehnäjauhoja, kokseenkin
niinkuin mannaryyniä, siis noin neljännestuntia (12-15 minuuttia).
Juomaksi ei pikkulapsille kernaasti saa antaa kuorittua maitoa,
varsinkaan ei "separoitua", muuten kuin hätätilassa. Mutta
"puolikuorittua" maitoa, s. o. maitoa, joka on kuorittu ½ vuorokautta
lypsämisen jälkeen, voidaan kyllä käyttää, kun lapsi on toisella
vuodella. Myöskin voidaan sekoittaa vastalypsettyä maitoa ja kuorittua
maitoa - puoliksi kumpaistakin. Mutta muista aina keittää maito. Mitä
vanhempaa se on, sitä vaarallisempaa on lapsen juosa sitä raakana. Se
voi onnistua kerran ja kaksi, mutta voi myöskin käydä niin hullusti,
että lapsi voi saada siitä mitä ankarimman taudin. Keitä sentähden maito
lapselle heti, kun se on ostettu, eläkä anna sen ensin seisoa
happanemassa. Aseta se puhtaaseen paikkaan, missä ei ole tomua. Anna
lapsen juoda sitä hiukan haaleana. Piimää ei voi suositella niin
pienille lapsille, kaikkein vähimmin vanhaa, sinisen hapanta piimää, -
siitä saattaa seurata hirvittävä vatsatauti. Voi kyllä tapahtua, että
terveet ja vahvat vuoden vanhat lapset voivat syödä oikein hyvää
viilipiimää, kun se on piimittynyt lyhyessä ajassa, niin ettei se ole
vanhaa eikä kovin hapanta, ja kun se on aivan puhdasta - säilytetty
puhtaassa tomuttomassa paikassa. Mutta semmoinenkin maito voi olla
vaarallista pikkulapsille kaupungeissa- Maalla sietävät pikkulapset
paremmin viilipiimää, koska siellä tuskin on mitään baktereita; - se
muuttaa kaiken. (Suuremmille lapsille sopii semmoinen äkkiä piimittynyt,
puhdas viilipiimä - hienoksi murennetun hyvän ruokaleivän tai korppujen
ja pinnalle sirotellun sokerin kanssa - erittäin hyvin). Hyvä
ruokaleipä, varsinkin hyvä kauraleipä, on mitä terveellisintä leipää
sekä lapselle että aikuiselle. Mutta sen tulee olla puhtaasti
valmistettua ja hyvästi paistettua. Parasta on paahtaa sitä vähän
uunissa tai puhtaalla hellalla, ja pudistaa irtonainen , raaka jauho
hyvästi pois, ennkuin murennat sen maitoon tai annat lapselle. Niin pian
kuin lapsella on tarpeeksi hampaita purrakseen ruokaleipää, voi sen
aivan hyvin muutamilla aterioilla saada sen kovana. Jos sille levitetään
vähän voita ja silloin tällöin pannaan hiukan juustoa, joka ei saa olla
hapanta, niin tulee se maistumaan erinomaisen hyvältä. Muilla aterioilla
paloittelet sen keitetyn, haalean maidon sekaan. Munien asemesta,
silloin kun ne ovat liian kalliita, voit käyttää enemmän kalaa,
huokeampiakin lajeja, kun ne vaan ovat tuoreita, mutta elä koskaan osta
puoliksi pilaantunutta ruokaa lapsille! Anna niille kernaammin
ainoastaan maitoruokaa. Keitä kala kohtuullisen suolaisessa vedessä ja
perkaa siitä hyvästi nahka ja ruodot. Jos kala on rasvaista - katso,
muodostuuko keitinveteen rasvasilmiä - niin voit sekoittaa siihen vähän
kuivaa leipää, sen sijaan että antaisit lapselle voileipää. Kalapyörykät
eivät ole kovin kallista ruokaa, jos vaan on aikaa niitä valmistaa,
mutta kaupungeissa voidaan niitä ostaa valmiina jokseenkin huokealla:
5-6 pennillä kappale, ja kaksi pyörykkää riittää hyvin 1½ vuoden
vanhalle lapselle. 10-12 penniä voinevat toki useimmat uhrata lapsen
päivälliseen. Muuten luulen, että säilyke-kalapyöryköitäkin voidaan
käyttää, kun ne otetaan ehyestä säilykelaatikosta ja keitetään heti, kun
laatikko avataan. (Säilykkeet, jotka ovat kauan seisoneet avatussa
laatikossa, ovat vanhingollisia sekä
lapsille että aikuisille). Säilykkeiksi laitettuja lihapyöryköitä ja
lihakakkuja ei sinun sitävastoin pidä antaa lapselle, paitsi jos ne ovat
jotakin erityistä lajia, ilman mausteita. Tavalliset lihasäilykkeet ovat
nimmittäin niin kovasti maustettuja (pippurilla, inkiväärillä,
muskotilla), että aika-ihminenkin usein saa niistä rinnan korvennusta.
Ja väkevät mausteet ovat vahingollisia lapsille useamassa kuin ydessä
suhteessa. Niinkuin jo edellä mainitsimme, ei lapsella ole mitään
kiirettä saada liharuokaa. Mutta jos sinä sen suuremmaksi tultua voit
hankkia sille vähän vasikanlihaa, joka voi olla huokeata keväällä (ei
vastasyntyneen vasikan lihaa, niinkuin jo sanottiin, sillä se on kovin
vaikeasti sulavaa ja voi aiheuttaa ankaran ripulin), tai vähän nuorta
lampaanlihaa, joka on huokeata syksyllä, niin on se hyvä asia. Hiukan
suolattua sekä vasikan että lampaan lihaa, joka ei ole ollut
suolavedessä viikkoa kauempaa, voivat pikkulapset myöskin syödä. Sitten
on sinun tiedettävä, että keitetyt ruoat ovat terveellisimpiä ja
helpommin sulavia kuin paistetut. Jos esim. talon aikaihmisille
paistetaan kalaa, niin saanet kai siitä jonkun palan keitetyksi
lapselle. Missään tapauksessa et saa antaa lapselle paistettua nahkaa,
sillä se on aivan sulamatonta. Sahtisoppaa kuoritusta maidosta ja
siirapista voivat luullakseni useimmat hankkia pienille lapsillensa.
Korppujen asemesta voidaan sopassa myöskin käyttää hyvin paistettua
ruokaleipää. Kahvia, teetä, olutta, viiniä ja muita väkeviä aineita et
luonnollisesti saa koskaan antaa lapsille, sen kai tiedät. Sinä voit
turmella heidän terveytensä koko heidän elinajakseen, jos käytät niitä
alituisesti. Eivätkä ne aineet suinkaan ole huokeampia kuin maito
(ainakin kuorittu), minkä vuoksi sinä siis niitä käyttäisit? Anna lapsen
saada maitonsa ja maitoruokansa koko kasvamisaikansa; se on paras ja
luonnollisin ravinto.
Vieroittaminen.
Milloinka lapsi on vieroitettava rinnasta tai pullosta? Ja kuinka se on vieroitettava? Niinkuin jo ennen on sanottu, on hammasten puhkeaminen merkkinä siitä, että vieroittaminen voi alkaa. Mutta hampaat eivät puhkea kaikilla lapsilla samaan aikaan, ja kun on kysymys rinnasta, niin voi usein sattua, että vieroittaminen muista syistä täytyy tapahtua aikaisemmin, esim. jos äidiltä loppuu maito, jos hän sairastuu jne. Voi myöskin sattua, että vieroittamisen täytyy tapahtua myöhemmin, jos on keskikesä. Lasten vieroittamisesta lämpimänä kesäaikana pidetään nimittäin haitallisena, koska kaikki pikkulapset helposti sairastuvat kesäripuliin ja koska ruoan muutos silloin voi olla vaarallista. Tavallisesti vieroitetaan lapsi noin 9 kuukauden ikäisenä. Mutta moni antaa sille sekä rintaa että pulloa siksi, kunnes se on vuoden vanha, ja moni on pakotettu vieroittamaan jo paljoa aikaisemmin. Jos lapsi on vieroitettava joko rinnasta tai pullosta, niin on se tehtävä vähitellen eikä äkkiä. Voi olla vaarallista lopettaa imettäminen yhtäkkiä. Ja kun kysymys on pullosta - minkätähden pitäisi poistaa kaikki pullot vuorokaudessa yhtä aikaa ja riistää lapselta se rauhallinen, terveellinen syömätapa, johon se on niin mieltynyt? Vanhat ihmiset sanovat, että ennen aikaan oli oikein vaikea nähdä pikkulapsia vieroitettavan, koska se tehtiin niin äkkiä. Määrättynä päivänä oli kaikki lopussa ja pikkulasten piti tehdä hyvin ja ruveta syömään niinkuin muutkin! Mutta pikku raukat painoivat päänsä alas ja näyttivät surullisilta ja alakuloisilta vielä kauan sen jälkeen! - "No niin, lapset ovat vähän pahoillaan, kun ne vieroitetaan", saattoivat äidit silloin lohduttaa itsensä. (Jos äidin sairastumisen tähden täytyy vieroittaa lapsi rinnasta jo kovin aikaiseen, esim. 3-4 kuukauden vanhana, niin on luonnollisesti vaan siirryttävä pulloon. Useimmat lapset eivät siedä, että niin aikaiseen ruvetaan syöttämään lusikalla). Kuta enemmän asteettain vieroittaminen voi tapahtua, ja luonnollisena aikana (noin vuoden vanhana), sitä parempi. Anna silloin tällöin alussa yksi ateria enemmän velliä (lusikalla) päivällä tavallisen rinta- tai pulloaterian sijasta. Anna viikon kuluttua kaksi ateriaa enemmän velliä rinnan ja pullon asemesta. Taas viikon kuluttua kolme jne. kunnes lapsi ainoastaan yöllä saa rintaa tai pulloa. Sitä jatketaan tavallisesti kauan, koska se on mukavaa. Mutta kun täytyy vieroittaa yölläkin - se voi riippua monesta asianhaarasta, niinkuin ennen olemme maininneet - niin tulee senkin tapahtua asteettain. Anna lapsen yhden kerran juoda vähän kupista viikon ajan; sitten saa se juoda kupista molemmilla kerroilla. Se käy tavallisesti erittäin hyvin, jos ollaan varovaisia, niin ettei lapsi herää kokonaan, vaan juo puoliunissaan. Pian oppii lapsi myöskin nukkumaan koko yön tahtomatta juomaa. Siten tapahtuu tämä ennen niin surullinen seikka helposti ja huomaamatta.
Ruoka-aika.
Pidä säännölliset ruoka-ajat vielä sittenkin, kun lapsi on vieroitettu. Jos tahdotaan, että pikku vatsa pysyy kunnossa, niin tulee ateriain olla määrättyinä aikoina, ei liian usein, ei alituista pientä syömistä, niin ettei vatsa koskaan saa levätä, mutta ei myöskään liian harvoin. "Elä anna lapsille liian harvoin ruokaa", sanoi professori Voss, "sillä silloin tulevat ne niin nälkäisiksi, että syövät sen ahmimalla, kun viimeinkin sen saavat. Ja ruoan ahmiminen on tavallisimpia syitä lasten tauteihin". Harvemmin kuin joka kolman tunti ei lapsen koskaan tule saada ruokaansa. Kernaammin vähän useammin. Eihän se silloinkaan saa enempää kuin 5, korkeintaan 6 ateriaa päivässä, jonka märään moni täysikasvuinenkin pitää itsellensä välttämättömänä. Pienokaiset heräävät usein aikaiseen ja tulevat aikaiseen nälkäiseksi. Eräs äiti kertoo: "Vahvin ja vilkkain lapsistani tahtoi 2 vuoden vanhana aamiaisensa noin kello 6, eikä häntä mitenkään saatu pysymään vuoteessaan sen kauemmin. Kun pikajuna siihen aikaan kulki asuntomme ohitse, istui hän joka aamu täysin puettuna, terveenä ja hymyilevänä ikkunassa ja huiskutti kädellään junankuljettajalle". Jos ensimmäinen aamiainen syödään kello 6, niin on toinen syötettävä viimeistään kello 9, päivällinen kello 12, iltapäivä-ateria kello 3 ja illallinen kello 6. Tämä on kaikkein vähin määrä, johon vieroitettu lapsi voi tyytyä vaurastuaksensa oikein hyvin. Mutta en luule olevan vahingoksi, jos lapsi vuoden ajan vieroittamisen jälkeen saa bähän maitoa juodakseen kupista kerran tai kahdesti myöskin yöllä, jos se herää ja pyytää juomista, ja että se jatkaa aterioitansa totutuilla ajoilla. Aterioiden aikaa ei ole muutettava heti, kun lapsi on vieroitettu, vaan ainoastaan niiden laatu (lusikkaruokaa rinnan ja pullon sijaan). Mutta kun lapsi tulee suuremmaksi ja näyttää hyvin tyytyvän pitempiin aterioiden väliaikoihin, - ja siis yhtä ateriaa vähempään, voi se saada 5 ateriaa päivässä eli noin kolmas tunti, jota sen sitten on noudatettava koko kasvamisaikansa. 1½ vuoden jälkeen voidaan suosittaa seuraavaa ruokajärjestystä: Ensimmäinen ateria kello 7: Lämmitettyä maitoa (lasta varten keitettyä) ja terveyskorppuja, tai vasta keitettyä kauravelliä (maidosta ja jauhoista). Toinen aamiainen kello 10: Mannaryynipuuroa ja maitoa tai velliä. Päivällinen kello 1: Kalaa tai munaa tai sahtisoppaa tai lihalientä munanruskuaisen kanssa tms. niinkuin edellä sanottiin. Välipalaa kello 4: Korppuja tai hyvää ruokaleipää maidon kanssa, joka on tarpeeksi lämmintä. Illallinen kello 7: Vähän hyvää puuroa maidosta ja mannaryyneistä (tai ohra-, kaura- taikka vehnäjauhoista). Tai voipuuroa, joka ei ole kovin rasvaista eikä kovin paksua, vaan hyvästi keitettyä. Tätä ruokajärjestystä (tai tämän tapaista) voi lapsi seurata kauan - vuoden ajan tai vielä kauemmin. Vähitellen voi se sitten ruveta syömään enemmän voileipää ja muuta tavallista ruokaa. Katso että lapsi syö rauhassa, kunnollisesti ja istuu hyvin. Elä anna sen liian aikaiseen ruveta syömään itsekseen, niin että se vaan hutiloi syödessään, vaan anna sille ruokaa levollisesti ja säännöllisesti, kunnes sen käsi on kyllin vakava voidakseen käyttää lusikkaa. Leukaliina ja "kiitos ruoasta" kuuluvat asiaan. Puhtaat kädet aina ennen aterioimista - suun ja käsien peseminen syönnnin jälkeen on myöskin tavallisesti välttämätöntä. Elä toru lasta sen syödessä, vaan ole sille ystävällinen. Elä työnnä ruokaa sen suuhun eläkä koskaan pakoita sitä syömään semmoista, jota se ei halua. "Kaikki vastenmielisyyttä herättävä ruoka vaikuttaa vahingollisesti", sanovat nykyajan lääkärit. Lapsen tulee myöskin syödä ainoastaan siksi, kunnes se on ravittu, eikä kauempaa. Jos sinusta näyttää, että lapsen on järjestyksen vuoksi syötävä myöskin se vähä, mikä on lautasella, ja sinä työnnät sen lapsen suuhun hänen vastahakoisuudestaan huolimatta, niin teet väärin. Sinusta ehkä tuntuu, että "On synti heittää hyvää ruokaa porsaan pyttyyn", - mutta paljon suurempi synti on työntää se siihen pieneen, täytettyyn vatsaan, joka silloin täyttyy liiaksi. Ylensyömisestä voi seurata vatsan ja suolen laajentumisia siitä johtuvine pitkällisine sairauksineen.