Lapsen pelottavat "pakkoajatukset" :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolissaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huolissaan

Vieras
mun ekaluokkailainen tyttöni on jokusen kuukauden oireillut huolestuttavasti. hän pelkää nykyään nukkua yksin omassa huoneessaan,jonkun pitäisi olla vieressä. pelkää olla usein päivälläkin omassa huoneessaan,ilman että me ollaan siellä.sanoo että huutelee isiä ja äitiä sen takia että varmistaa että me ollaan kotona.
ei mielellään mene mihinkään kotoa ilman meitä,nukkuu huonosti ja näkee lähes joka yö painajaisia että meille sattuu jotakin pahaa ja me kuollaan ja pelkää ettei näe meitä enää ikinä. valittaa usein mahakipua,joskus myös päätä. sanoo että on paha olla ja levoton olo kokoajan,kyselee onko hänessä joku vika ja että miten me voitaisiin häntä auttaa:(

kirjoittelee meille lähes päivittäin kirjeitä joissa joka kirjeessä kertoo rakastavansa meitä tosi paljon ja että me ollaan parhaat vanhemmat koko maailmassa eikä osaa kertoa edes kuinka paljon rakastaa jne. pyytelee anteeksi että on pilannut mitä milloinkin :(

ajattelin että kun koulut taas alkaa, yritän saada lapsen koulupsykologille.lapsen on selvästi paha olla ja kärsii ajatuksistaan ja peloistaan:(
 
..kenties lapsi alkanut hahmottamaan itseään entistä enemmän erillisrenä yksilönä, erilaisena äidistä..itsenäistyvänä..

..Antaisin paljon läheisyyttä..haleja..iltaisin rauhallisia hetkiä yhdessä teidän vanhempien kanssa..Jos tilanne menee hankalaksi, niin ottaisin varmasti viereen nukkumaan ainakin hetkeksi aikaa..kyseessähän on teidän oma lapsenne, joka on alkanut pelkäämään eroamista ja erossaoloa teistä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä:
Koska tämä on alkanut? Onko lapsen elämässä tapahtunut mitään isoja muutoksia tai mullistuksia, läheisen kuolemaa tai sairautta tms?

lapsen isin kanssa olin asumuserossa muutaman kuukauden, ehkä se laukaisi nämä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Karuski:
..kenties lapsi alkanut hahmottamaan itseään entistä enemmän erillisrenä yksilönä, erilaisena äidistä..itsenäistyvänä..

..Antaisin paljon läheisyyttä..haleja..iltaisin rauhallisia hetkiä yhdessä teidän vanhempien kanssa..Jos tilanne menee hankalaksi, niin ottaisin varmasti viereen nukkumaan ainakin hetkeksi aikaa..kyseessähän on teidän oma lapsenne, joka on alkanut pelkäämään eroamista ja erossaoloa teistä :(

Samaa mieltä! Toisaalta ei psykologin kanssa puhuminen koskaan pahasta ole ja tänäpäivänä varmaan suurin osa ihmisistä jossain elämänsä vaiheessa juttelee psykologin kanssa. Uskon että on ohimenevää ja kasvuun liittyvää.
 
Voi ! Kuulostaa ikävältä...Kokeilkaa homeopaattisia juttuja ennen kuin aloitatte mitään raskasta lääkitystä.. Kiinalaisen lääketieteen mukaan munuaisten kuntoa parantamalla pelotkin vähenevät...liikunta voi auttaa. Tämä on voi auttaa lisänä..ja rento ja rakastava ilmapiiri ja elämäntilanne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Karuski:
..kenties lapsi alkanut hahmottamaan itseään entistä enemmän erillisrenä yksilönä, erilaisena äidistä..itsenäistyvänä..

..Antaisin paljon läheisyyttä..haleja..iltaisin rauhallisia hetkiä yhdessä teidän vanhempien kanssa..Jos tilanne menee hankalaksi, niin ottaisin varmasti viereen nukkumaan ainakin hetkeksi aikaa..kyseessähän on teidän oma lapsenne, joka on alkanut pelkäämään eroamista ja erossaoloa teistä :(

tottakai otan viereen mutta siinäkin usein nukkuu huonosti ja levottomasti.. heräilee. aamulla herää tosi aikaisin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä:
Koska tämä on alkanut? Onko lapsen elämässä tapahtunut mitään isoja muutoksia tai mullistuksia, läheisen kuolemaa tai sairautta tms?

lapsen isin kanssa olin asumuserossa muutaman kuukauden, ehkä se laukaisi nämä?

ihan varmasti vaikuttanut..lapsi kokee epävarmuutta ja pelkoa omasta asemastaan tällä hetkellä..
 
Kai tuo voi johtua ihan melkeen mistä vain. Turvallisuutta varmaan kaipaa, paljon rakkautta ja läheisyyttä. Tv ja tietsikka kiinni ja oikeaa aikaa turvallisten ihmisten kanssa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä:
Koska tämä on alkanut? Onko lapsen elämässä tapahtunut mitään isoja muutoksia tai mullistuksia, läheisen kuolemaa tai sairautta tms?

lapsen isin kanssa olin asumuserossa muutaman kuukauden, ehkä se laukaisi nämä?

Hyvin mahdollista. Lapset syyttävät usein itseään erotilanteissa. Kannattaa jutella tytön kanssa siitä asiasta, ja sanoa että molemmat rakastatte häntä eikä hän ole tehnyt mitään väärin eikä hänessä ole vikaa. Ja koulupsykologille kanssa. Tsemiä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja mv:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä:
Koska tämä on alkanut? Onko lapsen elämässä tapahtunut mitään isoja muutoksia tai mullistuksia, läheisen kuolemaa tai sairautta tms?

lapsen isin kanssa olin asumuserossa muutaman kuukauden, ehkä se laukaisi nämä?

Hyvin mahdollista. Lapset syyttävät usein itseään erotilanteissa. Kannattaa jutella tytön kanssa siitä asiasta, ja sanoa että molemmat rakastatte häntä eikä hän ole tehnyt mitään väärin eikä hänessä ole vikaa. Ja koulupsykologille kanssa. Tsemiä.

kiitos:)

sanotaan ja vakuutellaan rakkauttamme lapseen joka päivä moneen kertaa ja halitaan.pidetään sylissä jne. <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Karuski:
..kenties lapsi alkanut hahmottamaan itseään entistä enemmän erillisrenä yksilönä, erilaisena äidistä..itsenäistyvänä..

..Antaisin paljon läheisyyttä..haleja..iltaisin rauhallisia hetkiä yhdessä teidän vanhempien kanssa..Jos tilanne menee hankalaksi, niin ottaisin varmasti viereen nukkumaan ainakin hetkeksi aikaa..kyseessähän on teidän oma lapsenne, joka on alkanut pelkäämään eroamista ja erossaoloa teistä :(

tottakai otan viereen mutta siinäkin usein nukkuu huonosti ja levottomasti.. heräilee. aamulla herää tosi aikaisin..

Hae apua neuvolan tai perheneuvolan kautta. Tuttavallani oli riitaisa ero ja lapsi oireili voimakkaasti. Keskusteluapua sai neuvolan kautta sekä äiti että lapsi. Pojan leikit rauhottuivat terapiakeskutelujen myötä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mv:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä:
Koska tämä on alkanut? Onko lapsen elämässä tapahtunut mitään isoja muutoksia tai mullistuksia, läheisen kuolemaa tai sairautta tms?

lapsen isin kanssa olin asumuserossa muutaman kuukauden, ehkä se laukaisi nämä?

Hyvin mahdollista. Lapset syyttävät usein itseään erotilanteissa. Kannattaa jutella tytön kanssa siitä asiasta, ja sanoa että molemmat rakastatte häntä eikä hän ole tehnyt mitään väärin eikä hänessä ole vikaa. Ja koulupsykologille kanssa. Tsemiä.

Mieheni erosi aikoinaan entisestä vaimostaa ja anhempi lapsista oireili vielä 2-vuotta eron jälkeen. Siitä se voi johtua!

 
Mulla itselläni myös ekaluokkalainen, jolla samantapaista "oirehtimista" mutta lievämpänä. Itkeskelee joskus illalla nukkumaan mennessä, että pelkää itselleen tai meille sattuvan jotain. Aamulla kun nousee ylös, sanoo usein, että ollaan parhaat vanhemmat maailmassa. Samalla saa pari kertaa viikossa hirvittävät raivarit ja kuullaan miten idiootteja ollaan.

Olen jo toista kertaa ekaluokkalaisen kanssa matkassa ja aika samoja juttuja oli eka kerrallakin, joten olen ajatellut kyseessä olevan kasvukipuja. Etsii omaa minuuttaan ja ei tiedä ollakko pieni vai iso. On oppinut hahmottamaan kuoleman, että on lopullista. Meillä kysymys nousi esiin kun meidän vaari kesäällä kuoli ja tytön luokkatoverin isä kuoli nyt syksyn kuluessa. Luulen, että kasvavat pikkuiset mutta ovat joutuneet niin isojen juttujen äärelle, että se pelottaa. Pelottaahan aikuisiakin kyseiset asiat mutta hallitsemme pelkomme jo paremmin.
 

Yhteistyössä