Minä ainakin olen suhtautunut kuunnellen ja keskustellen lapsen pelkoihin. Joillakin on vilkkaampi mielikuvitus kuin toisilla, mutta suurimmalla osalla lapsista on jotakin pelkoja. Mitä enemmän maailma avartuu, sitä enemmän on lapsella "pohdittavaa". Ainakaan en usko, että pelkojen kieltäminen on hyvä asia, mutta niihin johtavista ajatuksista kannattaa jutella. Kysyä, miksi pelkäät, mikä pelottaa ->kun illalla uni ei tule ja kertoa lapselle asia niin, että se helpottaisi hänen oloaan. Meillä esim. kun muutimme uuteen taloon tuli monenlaisia pelkoja, kuten pimeän pelko ja leijonan (?) pelko. Heitimme pelot "ikkunasta" pitkän keskustelun jälkeen ulos, totesin, että ei tarvi pelätä, kukaan ei tee mitään, kun äiti ja isi on tässä lähellä jne. Tämä on jouduttu kyllä jossain vaiheessa tekemään uudestaankin... Meillä sytytetään kynttilä joka ilta nukkumaan mennessä ikkunalla roikkuvaan kippoon , siitä on tullut ainakin meille vanhemmille tapa - ettei olisi makkarissa niin pimeää. Pelot kuuluu kaikkien lasten kehitykseen ja ne tulisi minun mielestäni saada kohdata turvallisesti omien vanhempien kanssa. Kyllä ne ajan mittaan sitten tasoittuvat. Varmasti aiheesta löytyy jotain kirjallisuuttakin, kun netistä hakee...
