V
Vain äiti
Vieras
Erosin lasteni isästä neljä vuotta sitten. Suhde oli kieroutunut ja sairaskin, isä narsistinen ja väkivaltainen. Sain kuitenkin itseni repäistyä tuosta kaikesta irti, ja muutimme lasten kanssa isää pakoon.
Alkuun isä tapasi lapsiaan ehkä noin kolme kertaa kolmen kuukauden aikana, mutta sen jälkeen tapaamiset harvenivat niin että hakee lapsensa luokseen kerran vuodessa. Eksäni harrastaman eronkin jälkeisen henkisen väkivallan takia lastensuojelun kanssa ollaan sovittu niin että hän soittaa kerran viikossa lapsilleen, liittymään joka ei ole muussa käytössä. Hänellä ei siis ole "oikeaa" numeroani.
Käytännössä kuitenkin eksä soittelee lapsilleen silloin kun jaksaa tai muistaa. Välillä ehkä kuukauden ajan kerran viikossa, ja sitten taas menee monta kuukautta kun mitään ei kuulu. Joka puhelun yhteydessä hän kyselee lapsilta, mikseivät he ole lähettäneet isälle syntymäpäivälahjaa, joululahjaa, isänpäivälahjaa jne . Ja että "isi tulee hakemaan silloin ja silloin ja soittaa taas huomenna" jne. Lv on teroittanut isälle, että lapsille ei luvata mitään tapaamista tms. ennenkuin siinä vaiheessa kun asia on 100 pros. varma. Kuuroille korville kaikuivat nämä puheet. Lapset siis pettyvät jatkuvasti isään.
Nyt lapseni on alkanut oireilemaan päiväkodissa aggressiivisella käyttäytymisellä, samoin hän kokee että on "tyhmä eikä osaa mitään" Mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Lapsi on alkanut lyhyen ajan sisällä takertumaan minuun päiväkotiin menotilanteissa, ja itkee siellä ikäväänsä. Kotona ollessamme hän on reipas, leikkii ulkona, ei mitenkään vahdi minua ja nukahtaakin hyvin omaan sänkyynsä. Jäädessään esim. tuttavaperheeseen, jää mielellään eikä ikävöi. Muutenkin nämä ongelmat ovat nousseet esiin päiväkodissa, ei juurikaan muualla.
Mietinkin mahtaako tämä kaikki olla kytköksissä tähän eksän käytökseen, siihen että lapsi kokee isän hylänneen hänet? Mahtaako hän ajatella, että ero johtui jotenkin hänestä, ja isän etääntyminen on myös kytköksissä tähän? Varsinkin kun eksän puhelut aina ovat aina samaa tivaamista missä hänen lahjansa viipyvät ja tyhjiä lupauksia, kokeeko lapsi että isä ei välitäkään enää hänestä koska hän ei ole isää muistanut lahjoa joka välissä? Samoin tajusin tänään, että koska nyt päiväkodissa on lapsella ollut hankalaa ja lapsi tietää että minäkin niistä asioista tiedän, niin luuleeko hän nyt että äitikin hylkää hänet samoin kuin isä, koska hän on ollut "tuhma"?
Onko kellään kokemusta samankaltaisesta isän toiminnasta, miten se on vaikuttanut lapsiin? Voiko tässä kaikessa olla kyse isäsuhteesta, vai mikä lapsellani on hätänä?
(Meillä on kriisiaika varattuna, mutta vanhempana tahtoisin tietää jo nyt mistä tuollainen käytös voi johtua)
Alkuun isä tapasi lapsiaan ehkä noin kolme kertaa kolmen kuukauden aikana, mutta sen jälkeen tapaamiset harvenivat niin että hakee lapsensa luokseen kerran vuodessa. Eksäni harrastaman eronkin jälkeisen henkisen väkivallan takia lastensuojelun kanssa ollaan sovittu niin että hän soittaa kerran viikossa lapsilleen, liittymään joka ei ole muussa käytössä. Hänellä ei siis ole "oikeaa" numeroani.
Käytännössä kuitenkin eksä soittelee lapsilleen silloin kun jaksaa tai muistaa. Välillä ehkä kuukauden ajan kerran viikossa, ja sitten taas menee monta kuukautta kun mitään ei kuulu. Joka puhelun yhteydessä hän kyselee lapsilta, mikseivät he ole lähettäneet isälle syntymäpäivälahjaa, joululahjaa, isänpäivälahjaa jne . Ja että "isi tulee hakemaan silloin ja silloin ja soittaa taas huomenna" jne. Lv on teroittanut isälle, että lapsille ei luvata mitään tapaamista tms. ennenkuin siinä vaiheessa kun asia on 100 pros. varma. Kuuroille korville kaikuivat nämä puheet. Lapset siis pettyvät jatkuvasti isään.
Nyt lapseni on alkanut oireilemaan päiväkodissa aggressiivisella käyttäytymisellä, samoin hän kokee että on "tyhmä eikä osaa mitään" Mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Lapsi on alkanut lyhyen ajan sisällä takertumaan minuun päiväkotiin menotilanteissa, ja itkee siellä ikäväänsä. Kotona ollessamme hän on reipas, leikkii ulkona, ei mitenkään vahdi minua ja nukahtaakin hyvin omaan sänkyynsä. Jäädessään esim. tuttavaperheeseen, jää mielellään eikä ikävöi. Muutenkin nämä ongelmat ovat nousseet esiin päiväkodissa, ei juurikaan muualla.
Mietinkin mahtaako tämä kaikki olla kytköksissä tähän eksän käytökseen, siihen että lapsi kokee isän hylänneen hänet? Mahtaako hän ajatella, että ero johtui jotenkin hänestä, ja isän etääntyminen on myös kytköksissä tähän? Varsinkin kun eksän puhelut aina ovat aina samaa tivaamista missä hänen lahjansa viipyvät ja tyhjiä lupauksia, kokeeko lapsi että isä ei välitäkään enää hänestä koska hän ei ole isää muistanut lahjoa joka välissä? Samoin tajusin tänään, että koska nyt päiväkodissa on lapsella ollut hankalaa ja lapsi tietää että minäkin niistä asioista tiedän, niin luuleeko hän nyt että äitikin hylkää hänet samoin kuin isä, koska hän on ollut "tuhma"?
Onko kellään kokemusta samankaltaisesta isän toiminnasta, miten se on vaikuttanut lapsiin? Voiko tässä kaikessa olla kyse isäsuhteesta, vai mikä lapsellani on hätänä?
(Meillä on kriisiaika varattuna, mutta vanhempana tahtoisin tietää jo nyt mistä tuollainen käytös voi johtua)
