Lapsen oikomishoidosta kysymystä...

[FreezeCat]

...eli tilanne se, että esikoisellemme (7v.) on tulossa melkoisen massiivista oikomisoperaatiota. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa se "separoinnilla" ja nyt läksinkin kysymään, että...

..miten teidän lapset ovat antaneet ko. toimenpiteen tehdä ja miten toimenpiteen jälkeen ovat pärjänneet, ts. ovatko kipuilleet kovastikin? Onko vaikuttanut jo heti alussa puheeseen tai syömiseen?

Meillä esikoinen on aika herkkänä juurikin suustaan ja hampaistaan, kova myös jännittämäänkin...Kannattaisiko esilääkitä jotenkin kotona aamulla ennen hampilaan menoa, vai mitä mieltä olette?

Kiitos kovasti etukäteen vastauksistanne !

 

["Tirppis"]

Meidän kolmanneksi vanhimmalla lapsella aloitettiin oikomishoidot alle kouluikäisenä, olisiko ollut viisivuotiaana. Hän on nyt viidennellä luokalla eli täyttää 12 tänä vuonna ja yhä on oikomishoidot kesken. On ollut monenlaisia erilaisia jatkuvasti pidettäviä rautoja suussa ja välillä myöskin öisin pidettävä niskaveto. Kaikki on sujunut periaatteessa hyvin, mutta aina, kun uusia nastoja suuhun laitetaan tai tehdään jotain operaatiota, niin hampaat ovat tosi kipeät pari päivää. Etukäteen ei olla lääkitty, vaan jälkikäteen, mikäli on tarvinnut. Yleensä hän on vain kivut sietänyt.

Ja etukäteen ei olla surkuteltu tms. vaan hän on vain aina mennyt hammaslääkäriin itsenäisesti, kun eihän me olla edes tietty, mitä milläkin kerralla tehdään.

Pitkä aikahan se on monien vuosien oikomishoito, mutta onneksi se on hyvän asian puolesta.

 

["Nuuh"]

Meillä on ekaluokkalaisella ollut nyt kolmekuukatta rautaa suussa. Hoidetaan ristipurentaa. Aluksi muutaman päivän kuuli puheessa että kitalaen poikki menne rautalanka, mutta nyt ei kuule jos ei tiedä.

Ei ole ollut kipuja, varmasti auttoi että oiottavat hampaat ei ollet kasvaneet täyteen mittaansa.

Pahinta toistaisksi on ollut muottien tekeminen.

 

[FreezeCat]

"Tirppis" ja "Nuuh" - kiitokset kommenteista !

Meidän esikoisella oli jo varsin tiukkaa hommaa se muottien ottaminen, eikä tilannetta vallankaan helpottanut se, että hänellä on todella herkkä kakomisrefleksi...joten oli vain hyvä juttu, että pääsin mukaan toimenpiteeseen suuhygienistin avuksi, sujui hiukan helpommin. Nyt sitten todellakin mua mietityttää toi separaatio- toimenpide, en todellakaan aio mainita asiasta mitään sen kummempaa lapselle - hän on siis "vain" menossa hampilakäynnille. Tosin on tietoinen siitä, että raudat ovat tulossa mutta ei siis tiedä, milloin aloitetaan hommaa...

Lapsella ei ole ristipurentaa mutta jo nyt todella kookkaat eturautahampaat, jotka eivät todellakaan mahdu paikoillensa ja kovasti epäilevät, mahtuvatko edes kaikki vai joutuvatko jatkossa kenties poistamaankin hampaita, jotta edes osa mahtuisi...samalla siis alaleukaa pitää kasvattaa ja tapaturmaisesti loukkaantuneita etuhampaita hoidattaa ja....huh, monen vuoden hoitojakso edessä mutta todellakin vain ja ainoastaan hyvä juttu, kun kiinnittävät asiaan ajoissa huomiota ja korjaavat tilanteen .

Okei - katsellaan siis tilannetta ja toivotaan, että ko.toimenpiteen laittaminen/tekeminen onnistuu positiivisissa merkeissä !

 

["vieras"]

Meillä kans nyt kolmasluokkalaisella oikomishoito menossa. Marraskuussa sai sellasen kojeen suuhun, kitalakeen, jolla "levitetään" kitakaarta (tai jotain sinnepäin). Alkuun oli muutaman päivän ajan kipua ja söi varovaisemmin ja puheessa huomasi että että suussa on "ylimääräistä". Nyt on jo hyvin tottunut laitteeseen. Ens viikolla on taas oikojahammaslääkärillä käynti, saas nähä tuleeko se yöaikaan pidettävä niskavetolaite.
Meillä kans laps jännittää aina hirveesti niitä käyntejä mutta sit ite paikanpäällä kuitenkin on ihan reippaasti toiminut eli kaikki toimenpiteet on onnistuneet ihan hyvin. Ei olla tarvittu mitään esilääkityksiä, kipulääkettä olen antanut sit tarpeen mukaan.
Miksei sitä voisi antaa lapselle kipulääkettä ennakkoon jos tiedossa jokin toimenpide josta saattaa aiheuttaa vähän kipua.
Minusta noissa hammaslääkäri jutuissakin paljolti ratkaisee se vanhempien asenne, ts. rauhallisesti asiaan suhtautuvat vanhemmat niin lapsikin on rauhallisempi.

 

["äiti"]

Mun tytöllä kasvatettiin alaleukaa suuremmaksi, eli leukaluu oli liian pieni ja se vedettiin sellaisella purentakiskoa muistuttavalla systeemillä yöksi pois kuopastaan, jotta kasvuvaiheessa leuka kasvoi suuremmaksi. Hoito jatkui 5 vuotta ja ikinä tyttö ei vinkunut eikä pitänyt hoitao kipeänä. Ehkä johtui siitä, että hammaslääkäri heti alussa sanoi, että jos tämä ei kasvuaikana onnistu, alaleukaluu tulaan aikuisena katkaisemaan ja venyttämällä luutumisvaiheessa sitä kasvatetaan.
Usein hampaat on pari päivää kiristyksen jälkeen arat mutta muuten oikominen on melko kivutonta. Eikä siellä oikomishoitajalla käyntikään siis satu.

 

[vierass]

Käytiin kanssa tänään hammaslääkärissä ja siellä puhuttiin jostain levityslaitteesta tms.
Millainenhan tuollainen on?
Ristipurennasta ainakin puhuttiin ja hampaiden välissä on rako.
Sanottiin että on vaikea purentavirhe, asteikolla 1-10 tuli 8.

 

[vvvvieras]

Tuli mieleen että ainakin kirurgisella vuodeosastolla käytännössä kaikille annetaan ennen leikkausta parasetamolia maksimikerta-annos, eli voisi hyvin antaa lapselle tuntia ennen painon mukaan Pamolia tai vastaavaa. Ei siitä ainakaan haittaa ole!

 

["hep"]

oli kans tuota ristipurentaa ja yläosa liian kapea. Piti puolvuotta sitä rautalanka systeemiä, joka on siis tuolla etuhampaiden takana ja kitalaessa.

Pahinta lapselleni oli tuossa juuri se muottien otto. (itkua meinasi pukata). Muuten menikin sitten ihan hyvin. Muutamassa päivässä tottu noihin ja puhekin normalisoitu

No meillä myös jossakin vaiheessa joudutaan vielä jotakin härpäkettä suuhun laittamaan, kun ei oikein nuo hampaat tahdo mahtua tuonne suuhun.

 

[rautaaomastatakaa]

Minulla oli joskus raudat ensimmäiseltä luokalta ainakin 8 luokkaan ja kokemuksesta voin sanoa että tuli sinne suuhun raudat tai mitkä vaan niin ekan yön jälkeen hampaat on kamalan kipeet, ja saattaa olla vielä toisenkin yön jälkeen. Sitten pitäisi helpottaa. Ja raudat hajosi sen 8 vuoden aikana ainakin viis kuus kertaa ja lenkit lähti ja ne oli inhottavat, sitten vielä se kun piti kokoajan ottaa niitä halvatun muotteja.

 

[hmhm]

Mulla oli itselläni raudat suunnilleen koko peruskouluiän, parin vuoden tauko oli suun alueen leikkauksen taki n. 10-11vuotiaana...
Itestä kaikkein miellyttävintä oli nimenomaan muottien otto. Omasta mielestä se aine ei erityisen pahan makusta ollut, ja oli kaikkein kivuttomin ja helpoinoperaatio koko oikomisessa Aina nautin kun vain sitä tehtiin...
Mulla operaatio tosiaan lko jo kans pikkukoululaisena. Paha eturistipurenta huuli-ienhalkion seurauksena. Saatiin ennen laikkausta muistaakseni suoraksi, mutta leikkauksen jälkeen palautui takaisin vinoksi.
kun sitten lopulta suostuin operaatiota jatkamaan ala-asteen loppupuolella, meni noin lukion ekaan luokkaan asti et purenta oli taas suora. Sen jälkeen tuli vielä lopuksi elämää retentiokaari eli tommonen rautalankamikälie ylähampaiden taa hammasriviä pitämään suorana ettei enää palaudu.
Nyt 23 vuotiaana on ihan nätti purenta, alhaalla on lukion jälkeen alkanut painua pari hammasta hitusen vinoon, mut ei niin paljoo et suostuisin toimenpiteisiin enää x)

Tosi kivuliastahan se rautojen kanssa olo tuppasi olemaan. Monia erilaisia rautoja käytin, kiinteistä irrotettaviin. Aina se oli pienenä kovaa itkun vääntyö kun rautoja kiristeltiin, sai äiti rauhotella kovastikin, mitään lääkkeellisiä rauhotuksia ei ollut sentään. Vasta joskus 14 vuotiaana aloin tottumaan oikojaan enkä pelännyt joka käyntiä niin älyttömästi...

Jotain siitä kivusta kiristysten jälkeen kuvaa esim sekin kun oli juuri kiristetty semmonen kitalakeen menevä irrotettava juttu. Noh nukkuessa ekana yönä kiristelyn jälkeen oli unissani alkanut niin paljon sattumaan koko hökötys että unissani otin sen suustani pois. Eihän siinä mitään, mutta koiranpentuni päätti sitten yöllä syödä ne, kun kerta unissani en tajunnut suojaan niitä laittaa... siit ä sitten vaan uusia rautoja teettämään D ikoja tosin kertoi, että en ole ainoa jonka koira on raudat syönyt.

 

[Jellonainen]

Ap:n viesti on jo ikivanha, mutta separointi ei ole mitään sen kummempaa kuin että laitetaan kumilenksu tokavikan ja vikan hampaan välii. Ja muutaman päivän päästä vielä toinen lenksu. Se kasvattaa sitä rakoa, jotta rautojen "sormus" mahtuu sinne takahampaan ympärille. Eikä satu!

Meillä ei lapset ole raudoista muuta kipua valitelleet kuin että tuo yllä mainittu sormus voi aluksi hinkata posken limakalvoa. Toisella levitetään yläleukaa ja toisella molempia, hänellä lisäksi korkea niskaveto yöllä.