lapsen kuolemanpelko

Meidän 5v poikaan on iskenyt kova kuolemanpelko. Poika pelkää sekä omaa että vanhempien kuolemaa. Kyselee asioista kovasti ja pelkää sekä itkeskelee varsinkin nukkumaan mennessä. Perhepiirissä ei ole ollut vakavia sairastumisia, kuolemaa tai muutakaan kriisejä. Ainut asia mitä odotetaan on vauvaa syntyväksi minä hetkenä hyvänsä. Kuinka olette tukeneet lastanne kuoleman pelossa???

 

Ompas vaikea aihe.. Hyvin rauhallisesti kai vaan aina vastailla lapsen kysymyksiin, ja kuunnella ja olla paikalla, jos asiasta lapsi haluaa jutella. Hyvin yksiselitteisesti vastaa ainoastaan annettuun kysymykseen.. en ainakaan muuta osaa neuvoa..
Seurakunta on yksi paikka mihin voi kääntyä jos omat neuvot eivät riitä.. kokemusta on. He löytävät aina jotenkin järkevät ja ihan tavalliset tavat kertoa lapsille vaikeista asioista. :flower:

 

sitä ei ainakaan kannata senoa tuon ikäiselle et kukaan ei nuorena kuole vain vanhana sitten jne.niin kuin yleensä sanotaan rauhoittaakseen lapsen.....sillä ystäväni sanoi kuolemanpelkoiselle pojalleen 6v et ei me kuolla sitten vanhanahan ne ihmiset kuolee...no lapsi oli tyytyväinen asiaan kunnes jouluna menivät haudoilla käymään ja siellä olikin sitten isän veli haudattuna ja lapsi kysyi et minkä ikäisenä tuo on kuollut ja kun vastasivat et 26 niin saivat aloittaa uuden keskustelun aiheesta.On vain oltava rehellinen eikä hyssytellä tai siirtää et sitten vanhana tai oikein sairaat kuolee...aika fiksuja nuo lapset on vaikka pelko sekoittaakain tilannetta vähän. =)

 

Just puhuttiin mun äidin kanssa siitä, kuinka mun pikkuveljelle ilmestyi aikoinaan kauhea kuolemanpelko. ei halunnut olla hetkeäkään yksin ja itkeskeli. Lopulta selvisi, että veli oli kuullut äidin ja isän keskustelun, kun isä oli ihmettellyt äidilleni, miksi hän lukee kuolinilmoituksia, niin äitini oli vastannut, että:" pitäähän se tietää, jos joku tuttu on vaikka kuollut".

 

Meillä oli kanssa sama juttu pojan 3v. kanssa. Neuvolasta sanottiin, ettei pidä tehdä asiasta sen suurempaa juttua, vaan vastata asiaan mahdollisimman pienin selityksin.
Kun poikani itki iltaisin, kysyin mikä pelottaa ja korostin hänelle, ettei ole mitään hätää nyt, kaikki on hyvin. Ja olen tässä enkä lähde pois, sanoin, että voit nukkua rauhassa, äiti on tässä ja pitää sinusta huolta. Ja vaikka äiti on toisessa huoneessa ja nukkuu omassa sängyssä niin äiti huolehtii ja kaikki on hyvin. Tämä toistui noin viikon, istuin pojan sängyn vieressä kunnes hän nukahti. Pelko on ainakin toistaiseksi helpottanut. Ei itkua ja nukkumaan menokin käy hyvin. Olen laulanut iltaisin hänelle lauluja ja pyytänyt kuuntelemaan sitä silmät kiinni, on rauhoittanut iltahetken ja on muuta ajateltavaa.

 

Meillä on nyt kesällä ollut samanlaista 5-vuotiaan tytön kanssa. Lasten mummu kuoli alkukesästä, ja sen jälkeen tämä meidän keskimmäinen hoksasi, että kuka vaan voi kuolla koska vaan. Ja muuttui lähes hysteeriseksi asian suhteen. Juttelin meidän kuopuksen kastaneen papin kanssa, ja sain hyviä ohjeita kuinka lapselle voi kuoleman selittää kauniisti, niin että lapsi ymmärtää. Kerrottiin, että mummu on nyt taivaassa Jumalan luona. Siellä on turvallista ja hyvä olla. Mummu kuoli sen takia, kun oli niin kovin sairas, mutta nyt mummu ei enää ole kipeä, vaan saa iloita siellä taivaassa. Puhuttiin myöskin siitä, että jokainen meistä kuolee joskus, mutta sitä ei tarvitse pelätä koska sitten pääsee myöskin taivaaseen. Mummu on jo siellä odottamassa, siellä sitten saadaan taas olla yhdessä.
Meillä tyttö rauhoittui tämän jälkeen. Monesti vielä on kysäissyt ja varmistanut asiaa, että mitenkäs se nyt olikaan... Mutta minusta itsestäkin tämä kuulostaa niin lohdulliselta, että haluan uskoa asian olevan noin.