Lapsen krooninen kantelu :)

Miten suhtaudutte, puututteko?

 

Olen pyrkinyt rohkaisemaan lapsia keskenään selvittämään pienemmät kinat sun muut, en ole siis aina suostunut puuttumaan. Toisaalta olen korostanut että on parempi kertoa ja kysyä kun yrittää selvitä hankalasta tilanteesta jos tuntuu ettei tiedä mitä tehdä. Näin meillä vähän liiallinen kantelu loppui, vakavammista asioista tullaan silti sanomaan.

 

Mun mielestä on hyvä, että lapsi kertoo. Pitää vaan olla tarkkana siitä, että aikuinen saa selville totuuden, eikä anna lapsen manipuloida itseään. Joillekin lapsille sellainen on helppoa.

 

Minä aina kehun lasta, kun tämä kantelee. Muistan ala-aste ajoista, kuinka luokanopettaja suuttui siitä, että oppilaat kävivät aina välitunnilla kantelemassa kiusauksesta tai jostain. Käski aina selvittää itse omat jutut. Siellä ne opettajat haluavat itselleen joka tunti sen 15 minuuutin kahvitauon, joka ei muihinkaan ammatteihin kuulu. Sanottakoon, että ymmärrän kyllä, että jotkut korjaavat vaikka kokeita tai muuta sen välitunnin aikana, mutta sen verran tiedän, että näin ei SIINÄKÄÄN koulussani ollut.

 

Sellaista lasta, joka uskaltaa kertoa pienimmätkin jutut opelle, on vaikea kiusata. Alusta asti kun lapsi toimii näin, niin muut ei voi sille oikein mitään.

 

Oon mä sit ihan oikeilla jäljillä, on vaan hirveen vaikea olla ruokimatta tuota lasten kantelu viettiä!

 

Mie taas olen systemaattisesti kieltänyt kantelemasta ellei joku ole vaarassa ts. kyse ole vakavammasta asiasta. Koulumaailmasta ei olla kotona vielä puhuttu, uskon että noudattavat samaa kotona ja koulussa.. heitä ei kiusata eivätkä he kiusaa.

 

No mun tytär tänään oli kannellut, kun joku poika oli ottanut sen lippiksen. ei vakava juttu, eikä ollut ketään vaarassa, mutta antoi kyllä selkeän viestin siitä, että häntä on ihan turha yrittää kiusata edes leikillään. Minusta ihan hyvä. Kyllä luotan, että opettaja osaa ne tilanteet sitten hoitaa, niinkuin on hyvä.