lapsen kavereista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olen tässä nyt jonkun aikaa ihmetellyt, että mistä löytäisi lapselle normaalia kaveriseuraa. Meillä on säännöt, rytmit ja muut mutta muuten yritetään elää turhista murehtimatta. No jokunen kaveri mun 4-vuotiaalla nyt on ja vaikeaa tuntuu olevan. Vaikeaa on siis se, että kaverit ei saa tehdä melkein mitään ja heidän koteihin on vieraat harvoin tervetulleita. Että meille vaan aina ja mitään ei saa syödä kun ei vanhemmat ole näkemässä mitä sinne suuhun menee vaikka allergioita ei ole. Pihalla ei saa hetkeäkään olla paljain jaloin vaikkei siellä olisi mitään haavoja aiheuttavaa. Uimaan ei voi mennä uimarenkaan kanssa, hyvä jos muutenkaan ollenkaan järviveteen. Mun lapsi saa olla aika vapaasti ja se on onnellinen. Se on iloinen ja reipas. Eikä sille ole koskaan sattunut mitään vakavaa eli huolehdin siitä kyllä hyvin, on terve, ei nirsoile, nukkuu riittävästi, ei pelkää turhia tai ujostele. Mutta siis missä on muut normaalit, rennot ihmiset? Ihan älyttömäksi on kaikki mennyt nykyään.
 
jaa-a, vaikea kyllä sanoa. sattuu kummasti sitten olemaan tiukkisvanhempia teidän tuttavapiirissä :)

meillä 4v2kk ja ei sillä kyllä ole vapaa-ajalla mitään kavereita erikseen. päiväkodissa leikkii kavereiden kanssa ja kotona sisarusten
 
mua ei ole koskaan haitannut jos lapseni leikkii pihalla kavereiden kanssa, joilla sattuu olemaan kengät jalassa. En ymmärrä aloitusta. Jos sulle kaikki on niin rentoa, niin miksi toisten tapa elää on jotenkin ongelmallista? Ota rennosti sekin:)
 
No johan nyt on, asutteko kenties jollain elittialueella? Itse ainakin tunnen ja tiedän monia perheitä lähinnä työni puolesta, joissa lapset saa tulla ja mennä lähes miten lystäävät eli vähän liiankin vapaata ja rentoa on perheiden elämä.
 
Joo, meillä oli mm. kerran kylässä lapsi joka ei saanut mennä meidän ihan tavallisen tämän ajan asuntomme toiseen kerrokseen, minne johtaa ihan normaalit umpiportaat. Portaat olivat niin vaaralliset.

Lapsen perhe itse asuu satavuotiaassa talossa missä niin jyrkät portaat että aikuistakin hirvittää.
 
Nelivuotiaat ei nyt niin paljon yksikseen riehu, että pelkkien kavereitten kesken siellä oltaisiin. Ja toisaalta jos on hoidossa, niin eipä sitä vapaalla välttis kavereita kaipaa, vaan vanhempien aikaa.
Meillä oikeastaan vasta koululaisena on alkanu vilkastumaan poikien seuraelämä, on kavereita ja menoja ja nyt varsinkin kesällä ovat kuin pierut Saharassa, ei näy, eikä kuulu (Luojan kiitos on kännykät, että tietää missä ne menee). Meillä nyt vanhimmat pojat siis 9 ja 7 ikäiset. Siis ulkona mennä viilettävät pyörillään ja kavereilla. Asutaan pienessä kylässä, joten uskaltaa antaa liikkua.
 
[QUOTE="tiina";24239890]jaa-a, vaikea kyllä sanoa. sattuu kummasti sitten olemaan tiukkisvanhempia teidän tuttavapiirissä :)

meillä 4v2kk ja ei sillä kyllä ole vapaa-ajalla mitään kavereita erikseen. päiväkodissa leikkii kavereiden kanssa ja kotona sisarusten[/QUOTE]

Ilmeisesti, ovat lähinnä naapureita. Me asutaan pojan kanssa kahdestaan eli kaipaa tietenkin muutakin seuraa, on niin sosiaalinen ja innokas, että äidin kanssa pyöriminen ei pelkästään riitä.
 
[QUOTE="a p";24239939]Ei täydy, mutta on hankalaa välillä leikkiä yhdessä kun kaveri seisoo kun tikku paskassa. Suurin haitta on kuitenkin se, että mua ärsyttää tuollainen turha nipottaminen.[/QUOTE]

4 v. ujostelee... oletko sinä jotenkin aktiivisena osallistujana lasten leikeissä vai annatko lasten leikkiä rauhassa ja vahdit heitä.

Itse en uskaltanut omaa 4 v. aikoinaan päästää naapuuriin leikkimään, naapurin piltti oli leikkinyt itsekseen pihalla tosi pienestä eikä hänen touhujaan vahdittu yhtään...
 
[QUOTE="Nana";24239948]Nelivuotiaat ei nyt niin paljon yksikseen riehu, että pelkkien kavereitten kesken siellä oltaisiin. Ja toisaalta jos on hoidossa, niin eipä sitä vapaalla välttis kavereita kaipaa, vaan vanhempien aikaa.
Meillä oikeastaan vasta koululaisena on alkanu vilkastumaan poikien seuraelämä, on kavereita ja menoja ja nyt varsinkin kesällä ovat kuin pierut Saharassa, ei näy, eikä kuulu (Luojan kiitos on kännykät, että tietää missä ne menee). Meillä nyt vanhimmat pojat siis 9 ja 7 ikäiset. Siis ulkona mennä viilettävät pyörillään ja kavereilla. Asutaan pienessä kylässä, joten uskaltaa antaa liikkua.[/QUOTE]

Ei se yksin kavereiden kanssa olekaan vaan minä valvon, mitä pihalla ja muualla tapahtuu. Ja kuten laitoin, kun ollaan kahdestaan, en jaksa, pysty tai osaa leikkiä aina lapsen kanssa.
 
[QUOTE="a p";24240013]Ei se yksin kavereiden kanssa olekaan vaan minä valvon, mitä pihalla ja muualla tapahtuu. Ja kuten laitoin, kun ollaan kahdestaan, en jaksa, pysty tai osaa leikkiä aina lapsen kanssa.[/QUOTE]

Voi myös olla siitä kysymys, että sun ongelmasi on outo niille, joilla on useampi (kuten meille). Sisarukset leikkii keskenään, eikä 4-vuotiasta edes kiinnosta lähteä jonkun muun luo vielä leikkimään.
 
[QUOTE="vieras";24239972]4 v. ujostelee... oletko sinä jotenkin aktiivisena osallistujana lasten leikeissä vai annatko lasten leikkiä rauhassa ja vahdit heitä.

Itse en uskaltanut omaa 4 v. aikoinaan päästää naapuuriin leikkimään, naapurin piltti oli leikkinyt itsekseen pihalla tosi pienestä eikä hänen touhujaan vahdittu yhtään...[/QUOTE]

Kaverit on osa jo koulussa. Yritän olla sivussa että saavat keskenään puuhata. Yksin ei ole pihalla ikinä, ei missään nimessä noin pienenä! Ei siis edes vaikka kavereita tulisi mukaan leikkeihin. Niin ja mun 4-v. ei ujostele, mutta toki lapset on erilaisia. Olen vaan itse yrittänyt viestittää, että muita ihmisiä ei tarvitse ensisijaisesti "pelätä" mutta tyhmä olin, eihän tuo tunnu toimivan täällä Suomessa, ei ainakaan Helsingissä.
 
Meillä lapset oli innokkaita kaverikyläilijöitä jo nelivuotiaana ja aikaisemminkin, ihan puolitoistavuotiaasta alkaen, ja käytiinkin vuoroin vieraissa.

Jos kamu ei saanut olla paljain jaloin, niin meidänkin muksut pitivät kengät jalassaan, tai sitten riisuivat ne ja kaveri oli kengät jalassa. Nou problem. Vaikka omat lapset saivatkin juoksennella pihassa nelivuotiaana "ilman valvontaa" (tämä lainausmerkeissä siksi että heitä kyllä valvottiin), niin he pysyivät tiukasti omassa takapihassa tai leikkipihassa aikuisen silmän alla jos kylässä oli sellainen kamu joka ei vielä ollut opetellut olemaan pihalla hetken aikaa ilman aikuistakin. Jos kaverilta oli kiipeilytelineeseen kiipeäminen kielletty, niin ohjasin muksut hiekkalaatikolle tai leikkimökkiin - kiipeilemään kerkiää sitten kun kaveri on jo lähtenyt. Jne.

Tilanteen ja kaveriseuran mukaan siis mentiin, enkä osannut tehdä ongelmaa asiasta.
 
Meillä lapset oli innokkaita kaverikyläilijöitä jo nelivuotiaana ja aikaisemminkin, ihan puolitoistavuotiaasta alkaen, ja käytiinkin vuoroin vieraissa.

Jos kamu ei saanut olla paljain jaloin, niin meidänkin muksut pitivät kengät jalassaan, tai sitten riisuivat ne ja kaveri oli kengät jalassa. Nou problem. Vaikka omat lapset saivatkin juoksennella pihassa nelivuotiaana "ilman valvontaa" (tämä lainausmerkeissä siksi että heitä kyllä valvottiin), niin he pysyivät tiukasti omassa takapihassa tai leikkipihassa aikuisen silmän alla jos kylässä oli sellainen kamu joka ei vielä ollut opetellut olemaan pihalla hetken aikaa ilman aikuistakin. Jos kaverilta oli kiipeilytelineeseen kiipeäminen kielletty, niin ohjasin muksut hiekkalaatikolle tai leikkimökkiin - kiipeilemään kerkiää sitten kun kaveri on jo lähtenyt. Jne.

Tilanteen ja kaveriseuran mukaan siis mentiin, enkä osannut tehdä ongelmaa asiasta.

Noinhan se on ja niin itsekin teen. Jotenkin vaan väsyttää kaikki nykyinen hössötys millon mistäkin.
 
[QUOTE="a p";24240141]Noinhan se on ja niin itsekin teen. Jotenkin vaan väsyttää kaikki nykyinen hössötys millon mistäkin.[/QUOTE]

Edeelleenkäään en ymmärrä miksi kengät, syönti ja uinti liittyvät leikkimiseen?
 
[QUOTE="a p";24240141]Noinhan se on ja niin itsekin teen. Jotenkin vaan väsyttää kaikki nykyinen hössötys millon mistäkin.[/QUOTE]

Joo...joskus väsyttää. Kun 4 v lapsi siepataan tavallisesta keinusta ja laitetaan vauvakeinuun kovan "herranjestas Isabella sinähän PUTOAT tuosta keinusta!"- höösäyksen kera, kun 2 v lapsi ei saa ottaa juoksuaskelta nurmikolla koska "sitten sinä kaadut ja tulee ISO PIPI!" tai kun 7 v lapsi ei saa kokeilla skeittilautaa tasaisella alustalla koska "siinä voi mennä pää halki ja ne ovat isommille!" (ja samalla 5 v skeittaa sujuvasti vieressä) niin tulee kieltämättä aika ajoin sellainen fiilis että voi prkl, kieltäkää nyt ihmeessä lapsiltanne kaikki, estäkää niitä elämästä, käärikää kuplamuoviin, pitäkää pumpulissa. Ja parhaassa tapauksessa ihmetelkää sitten miten tuo naapurin 3 v on niin paljon parempi ja varmempi pyöräilijä kuin teidän 7 v tai muuta vastaavaa, kun te ette ole antaneet omalle lapsellenne mahdollisuutta opetella!

Mutta ei se lasten keskinäisiä leikkejä estä. Ei saa estää. Eri asia sitten, miten kauan lapsetkaan jaksaa...kyllä ne jo kouluiässä huomaa ketkä ei saa tehdä niinsanotusti mitään, ja valitsevat seuransa sen mukaan miten kiinnostukset menee yksiin.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä