Lapsen kanssa leikkiminen

Piti ihan rekisteröityä tänne tämän kysymyksen takia.

Eilen juttelin vaimon kanssa aiheesta 'lapsen kanssa leikkiminen'.

Meillä on 6 vuotias tyttö, joka haluaa leikkiä äitinsä kanssa leluilla - Pet Shoppeja ja nukkeja jne. Äiti kertoi, että hänen mielestään hänen tehtävä ei ole leikkiä tytön kanssa leluilla, vaan tytön täytyy leikkiä kavereiden kanssa niillä. Tai... voi olla mukana leikissä mut sillee ettei leiki vaan on vaikka läsnä huoneessa esim. lukee lehteä tai jotain.

Isänä taas olen asiasta erimieltä. Selkeästi leikkiminen äidin kanssa on hirveän tärkeä asia ja jos äiti häntä hyleksii sen suhteen voisi ainakin kuvitella, että lapsi voi äidin puolelta kokea väheksyntää ja hylkäämisen tunteita.

Vaikka lapsi on 6 vuotias niin hän on vielä lapsi monen vuoden ajan.

Ajatuksia?
 
Kukaanhan ei pakota leikkimään lapsen kanssa mutta kyllä se tytöstäkin vois olla mukava jos jompikumpi sen kanssa touhuis välillä.. Ite ainaskin tykkään leikkii tuon pojan kans vaikka onki vasta 5kk mut näin aion tehä vastasuudessakin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miesvaan:
Piti ihan rekisteröityä tänne tämän kysymyksen takia.

Eilen juttelin vaimon kanssa aiheesta 'lapsen kanssa leikkiminen'.

Meillä on 6 vuotias tyttö, joka haluaa leikkiä äitinsä kanssa leluilla - Pet Shoppeja ja nukkeja jne. Äiti kertoi, että hänen mielestään hänen tehtävä ei ole leikkiä tytön kanssa leluilla, vaan tytön täytyy leikkiä kavereiden kanssa niillä. Tai... voi olla mukana leikissä mut sillee ettei leiki vaan on vaikka läsnä huoneessa esim. lukee lehteä tai jotain.

Isänä taas olen asiasta erimieltä. Selkeästi leikkiminen äidin kanssa on hirveän tärkeä asia ja jos äiti häntä hyleksii sen suhteen voisi ainakin kuvitella, että lapsi voi äidin puolelta kokea väheksyntää ja hylkäämisen tunteita.

Vaikka lapsi on 6 vuotias niin hän on vielä lapsi monen vuoden ajan.

Ajatuksia?

Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen ohjausta leikkiin.

Pieni vauva ei edes oikeastaan osaa leikkiä ilman aikuisen ohjausta ja mielikuvitusta.

Olen itse sitämieltä että sekä isä ja äiti voisivat silloin tällöin leikkiä lapsensa kanssa. Heillä on eri leikit ja lapsi saa kaikenlaista virikettä.

Itse pyrin leikkimään 2 vuotiaan kanssa päivittäin ja usein poden huonoa omaatuntoa siitä jos en jaksa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nannanapa:
Eikö tyttö halua leikkiä isän kanssa?

Mä leikin mun pojan kanssa pikkuautoilla ja kaikenmaailman mostereilla, mutten kitaja vaikka mies ei leikikkään niillä :)
Äiti on työntakia aika paljon poissa kotoa, joten kun äiti palaa kotiin on molemmat lapset tiukasti kiinni äitissään. Samalla purkautuu ikävä suurina tunteina eli kiukuttelua.

Välillä leikin tytön kanssa, mutta on hirveän vaikea antaa huomio vain toiselle kun tytön huoneeseen ei saisi pikkuveli millään tulla. Pojan kanssa tulee enemmän leikittyä legoilla ja autoilla.
 
Itse aikuisena ajattelen asiaa siltä kannalta, että miltä itsestä tuntuu jos puoliso tyrmää, väheksyy, ei ota huomioon, välttelee ... Miltä se saattaa 6 vuotiaasta tuntua?

Kun itsensä asettaa tällaiseen tilanteeseen, että kokee jotain näistä tunteista niin miten itse reagoi. Meneekö päivä pilalle? Mökötätkö? Hymyiletkö ja keität kahvit? Kerrotko toiselle pahasta mielestäsi ja toivot, että hän kuuntelee? Mitä jos ei kuuntele? Loukkaannutko?

Lapsi tuskin pystyy järkiperäisesti analysoimaan tunteitaan ja toimia eritavalla mikä ensimmäinen tunne tulee pintaan.
 
Itse kyllä leikin ja leikkisin lapsen kanssa niin kauan kuin hän haluaa. Noin ison lapsen kanssa on myös varmaan helppo tehdä niin, että leikkii vähän aikaa ja sitten voi vetäytyä kauemmaksi jollain tekosyyllä eli tavallaan "vetää leikin käyntiin" ja lapsi jatkaa siitä sitten itsekseen. Herää myös kysymys, että jos aikuisen mielestä lapsen pitäisi leikkiä kavereiden kanssa leluillaan, niin onko kavereita tarjolla? Eli pyydättekö aina tytölle kaverin kylään joka päivä moneksi tunniksi?

Omalla miehelläni on karvas kokemus aikuisen "läsnäolosta" omasta lapsuudesta eli isä on istunut lukemassa lehteä kun poika on leikkinyt legoilla, mutta ei ole osallistunut leikkiin ja sen mies muistaa vieläkin ikävänä kokemuksena lapsuudesta.

Koita ihmeessä saada vaimosi tajuamaan kanssaleikkimisen tärkeys nyt kun siihen vielä on mahdollisuus, lehtiä ehtii lukea sitten myöhemminkin kun odottelee että tyttö tulee kotiin riiaamasta.
 
Tekee aikuisellekin ihan hyvä välillä unohtaa se aikuisuus ja leikkiä täysillä mukana.. itse leikin pojan kanssa kaikenmaailman ukkeleilla, tytön kanssa leikitään millä milloinkin. Roolileikit myös kivoja yhdessä, milloin ollaan ritareita, merirosvoja, keijuja, prinsessoja =)
Mutta rajansa sillä leikilläkin ja kyllä minäkin joskus sanon pojalle, että nyt 5,5v täytyy osata leikkiä myös ilman äitiä.. Rasittavaa, kun tääytyisi olla koko ajan kiinni, mutta päivittäin ainakin jonkin verran yhdessä touhutaan ja leikitään.
 
Minusta aikuisen ei tarvitse leikkiä jos se ei ole mieleen. Mikä on toiselle ihana kokemus voi olla toiselle väkinäistä.
Itse en yleensä leiki, mutta joskus leikin vähän kauppaa tai kampaajaa yms. Yleensä pieni leikkituokio (5-10 min) riittää ja lapsi jatkaa jotain muuta puuhaa ja kaikki on tyytyväisiä.
 
Minä en varsinaisesti leikkimällä leiki 6-vuotiaani kanssa kuin joskus korkeintaan, mutta pelaamme yhdessä lautapelejä, väritämme värityskuvia, leivomme jne. tyttö saattaa hieroa minua tai järjestää huoneeseensa huvipuiston, laivan tms. joissa minä sitten käyn.. olen kyllä toivottoman surkea varsinaisesti leikkimään! :(
 

Yhteistyössä