Juu näin olen tehnyt, että hellävaroen ohjannut muualle päin, tai en hirveesti kiinnittäny huomiota. Ollaan juteltu siitä kyllä. Että henk koht asia, ei muiden ollessa tehdä yms.
Toisaalta tää on varmaan vain pahinta itselle. Että itse kokee sen seksuaalisena, ja joku hävetys tms. Mutta lapsellehan se ei seksuaalista ole, se vain tuo hyvän olon niinkuin joku muu
Mutta on vain tottunut elämässä siihen että kaikki menee vaikeimmain kautta niin heti herää pelko, että tästäkin tulee joku soppa
Toisaalta pitäis jo oppia ajattelee, että elämä voi olla "normaaliakin" eikä vain sairastunutta.
Sekavaa tekstiä, kun ei taustoje esillä
Kiitos ku vastasitte