Lapsen harrastuksen perässä muutto ulkomaille?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Mulla on siis lapsi, jonka lajia en viitsi täällä kertoa siitä syystä, ettei meitä tunnistettaisi. Lapsi on kuitenkin pikkukoululainen ja todella lahjakas lajissaan, jopa parempi kuin suuri osa häntä 10v vanhemmista kilpakumppaneista. Nyt lapsen valmentaja, joka tuntee erään toisen saman lajin valmentajan, sanoi että jos hän olisi minä, hän ottaisi lapsen ja muuttaisi tämän kanssa tämän toisen valmentajan maahan ja laittaisi lapsen hänen valmennukseensa. Tuo ulkomaalainen valmentaja on siis melkeinpä koko maailman parhaita varmasti ja hänen valmennuksestaan on tullut monia ammattilaisia. Kuulemma ottaisi myös meidän lapsen valmennukseensa. Tavallaan haluaisin lähteä, koska lapsi rakastaa lajiaan suunnattomasti ja haluaa kehittyä, mutta hänelle ei täällä Suomessa enää oikein ole tarjolla riittävän hyvää valmennusta ja kilpailutkin ovat täällä heikkotasoisia. Kuitenkin tuntuu vähän liian isolta muuttaa toiseen maahan vain lapsen harrastuksen takia. Mitä te tekisitte?
 
vierailija
Sairasta. Vanhempien ei missään nimessä pidä mennä lapsen tahdon mukaan eikä orjailla lastaan. Vanhemmat ovat perheen auktoriteetteja, jotka päättävät itsenäisesti, ei lapsi.
 
Ap.
Sairasta. Vanhempien ei missään nimessä pidä mennä lapsen tahdon mukaan eikä orjailla lastaan. Vanhemmat ovat perheen auktoriteetteja, jotka päättävät itsenäisesti, ei lapsi.
Lapsi ei ole vielä edes kuullut mistään muuttoajatuksestakaan. Ja jos kävisi niin että muutetaan, en varmaan kertoisi lapselle muuton oikeaa syytä ainakaan aluksi, toisi vain ylimääräisiä paineita hänelle.
 
vierailija
Mielestäni järjetön ajatus.
Itse en toivo lapsistani ammattiurheilujoita tai edes kilpaurheilijoita, mielestäni ei ole mitään järkeä varsinkaan noin nuorella iällä käyttäää elämäänsä hulluun treenaamiseen kun paljon mielekkäämpääkin tekemistä on.
 
vierailija
Se on jo arkipäivää, että vanhemmat esimerkiksi hankkivat auton voidakseen kuljettaa lastansa harrastuksiin (koska tämä ei viitsi pyöräillä tai mennä bussilla...). Mutta että ulkomaille muuttokin harrastuksen vuoksi. Voi huh huh.
 
Ap.
Mielestäni järjetön ajatus.
Itse en toivo lapsistani ammattiurheilujoita tai edes kilpaurheilijoita, mielestäni ei ole mitään järkeä varsinkaan noin nuorella iällä käyttäää elämäänsä hulluun treenaamiseen kun paljon mielekkäämpääkin tekemistä on.
Ei ole minun lapseni mielestä tässä maailmassa kyllä mitään mielekkäämpää kuin tuo harrastuksensa :)
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Miten kävisi koulunkäynnin ja ammatin (muu kuin urheilu) hankkimisen. On täydellistä "upporikasta tai rutiköyhää" laskea tulevaisuus pelkästään urheiluammattilaisuuden varaan. Ja pitää lapsen joka tapauksessa suorittaa oppivelvollisuus. Jos lapsi tähtää ammattiurheilijaksi, tietää että elämä on suunniteltu vain sen varaan mutta ei onnistu, on tuloksena hyvin mahdollisesti itsemurha tai alkoholismi/lääkeriippuvuus.

Onko lapsi perheen ainoa? Miten muiden lasten elämä järkyttyisi tuon yhden takia.

Millä vanhemmat (vanhempi?) elättäisi itsensä tuossa toisessa maassa? Siipeily lapsen kustannuksella ei heti onnistu, vaikka onkin ilmeisesti ap:n tavoittena.
 
vierailija
Minun lapsilleni kaverit, oma koti, isovanhemmat ja muut pysyvät asiat ovat tärkeämpiä kuin harrastus. Tuskin edes siinä tapauksessa muuttaisin lapsen takia ulkomaille, vaikka tiedossa olisi ura ammattilaisena ja tienestit miljoonaluokkaa. Muu perhe kärsisi liikaa. Haluan antaa lapsilleni normaalin lapsuuden ja elämän.
 
vierailija
Mulla on aika vahva aavistus siitä, kuka lapsesi on. En nimittäin usko, että tässä maassa on kovin montaa sellaista lasta, joka voittaa itseään 10 vuotta vanhempia kilpailussa...
En tiedä onko tuo lapsi kuitenkaan sinun, mutta oma tytär harrastaa samaa lajia kuin hän, ja olen tuon lapsen kisoja nähnyt kymmeniä tai jopa satoja. Hän on aivan uskomaton esiintyjä ja vaikka olinkin jo tullut vastaamaan, etten ikimaailmassa muuttaisi lapsen harrastuksen perässä toiseen maahan, niin tuon lapsen äitinä muuttaisin kyllä ehdottomasti.
 
Ap.
Lapsia 2kpl. Toinen vielä pieni, ja sopeutuisi varmasti uuteen maahan hyvin. Tarkoituksena ei ole laiminlyödä kenenkään koulutusta ja ammattia, mutta kai muuallakin voi käydä koulua kuin täällä Suomessa :D Tarkoituksena ei ole myöskään elellä kenenkään miljoonatienesteillä, vaan muuton edellytyksenä olisi luonnollisesti työpaikat meille molemmille. Lapselle toki kaverit ja muut ovat tärkeitä, mutta kyllä hänellä menee tuo harrastus niidenkin edelle...
 
Pin
No miksi ei, jos koet sen mielekkääksi perheelle niin mikä estää?

Ihme, että tällaisestakin "kukin tyylillään" -aiheesta voi olla niin monella vahvojakin mielipiteitä.
Nyt tuntuu, etten ikinä muuttaisi yhdenkään muksun satubaletin ja taaperojumpan takia ulkomaille (heh heh), mutta vaikea sanoa, heltyisinkö tilanteessasi. Ota huomioon se, että mulla on aika muuttovastainen asenne jo valmiiksi muiden maiden osalta... :D

En siis _pelkästään_ lapsen harrastuksen vuoksi tekisi kovin suuria siirtoja, mutta vaikuttaa siltä, että näet siinä maassa jotain muutakin mukavaa ja hyvää muullekin perheellesi? Eikö?
 
vierailija
Kuulostaa hienolta mahdollisuudelta.
Minä en ymmärrä vanhempia, jotka eivät tukisi erityislahjakasta lastaan. Tämä Suomen järjestelmä ja asenteet on niin tasapäistäviä. Heikompia ja erityistarpeisia tulee tukea, mutta loppu muu sakki sullotaan samaan muottiin. Kuitenkin jokaiselle olis hienoa suoda mahdollisuuksia asioissa, joissa ovat hyviä ja joissa he pääsisivät käyttämään vahvuuksiaan ja kehittymään eteennpäin.

Ja monille urheilijoille lajin parissa elämisestä tulee myöhemmin ammatti. Kilpauran jälkeen monet työllistyvät valmentajiksi, arvostetuiksi kisatuomareiksi jne. Se voi oikeasti olla unelmatyö jollekin. Ei voi vaan sivusta sanoa, että tyhmää panostaa johonkin niin turhaan kuin urheilu ja että se olisi hukkaan heitettyä aikaa. Varsin jos lapsi itse rakastaa lajiaan ja haluaa kehittyä siinä, voi hälle rakentua lajin parissa elämänmittainen ura.

Hyvät koulut ja hyvä arki löytyy muualtakin. Niitä varten ei tarvitse olla Suomessa.

Lähtisin pohtimaan tarjottua mahdollisuutta ja sitä, mitä sen toteuttaminen edellyttäisi. Löytäisitkö töitä itsellesi kohdemaassa? Entä muu perhe ellette ole kaksin. Huippuvalmennus on varmaan kallista ja tulopohja paras miettiä kuntoon. Jos työt , koulut jne järjestyy, lapsi itse kovasti motivoitunut, haluatte itsekin vanhempina hypätä ulos tutusta ja turvallisesta Suomi-arjesta ja kokeillä välillä muuta, niin miksipä ei?
 
vierailija
kyllä nykyään on monelle ihan "arkipäivää" muuttaa ulkomaille esim. työn perässä ja useimmitenhan se koetaan lähinnä mahdollisuutena kokea uutta ja kehittää itseään, ei niinkään uhrauksena. Myös lapsille.. Itse asun ulkomailla "miehen takia" ja ollaan työn perässä muutettu useita, USEITA kertoja. Lapset muuttaa mukana, että miksei sitten toisinpäin?

Musta kuulostaa siltä, että tässä tosiaan on kyse nyt paljon enemmästä kuin harrastuksesta.. Siis lapsen koko tulevaisuudesta.. Mahdollisuudesta todella kehittyä aivan uusille tasoille! Tuollaisia lahjakkuuksia tulee vastaan niin harvoin, että jos omalle kohdalle sattuisi, niin muuttaisin ehdottomasti! (Siis jos se nyt on taloudellisesti mahdollista jne)
 
Jos olisi ainoa lapsi niin voisin hyvinkin lähteä.:)
Ja sun tilanteessa kun toinen laps on noin pieni; mikä ettei?
 
Miten kävisi koulunkäynnin ja ammatin (muu kuin urheilu) hankkimisen. On täydellistä "upporikasta tai rutiköyhää" laskea tulevaisuus pelkästään urheiluammattilaisuuden varaan. Ja pitää lapsen joka tapauksessa suorittaa oppivelvollisuus. Jos lapsi tähtää ammattiurheilijaksi, tietää että elämä on suunniteltu vain sen varaan mutta ei onnistu, on tuloksena hyvin mahdollisesti itsemurha tai alkoholismi/lääkeriippuvuus.

Onko lapsi perheen ainoa? Miten muiden lasten elämä järkyttyisi tuon yhden takia.

Millä vanhemmat (vanhempi?) elättäisi itsensä tuossa toisessa maassa? Siipeily lapsen kustannuksella ei heti onnistu, vaikka onkin ilmeisesti ap:n tavoittena.
Olen kuullut, että valmentaja/seura tukee täysillä koulunkäyntiä ja jopa velvoittaa urheilijalta tiettyä tasoa koulussa.
 
vierailija
Mikä ettei! Kunhan pystyt huolehtimaan lapsesi tasapainoisesta elämästä (koulunkäynti, harrastukset, sosiaalinen puoli) myös ulkomailla, on muutto harrastuksen perässä mitä parhain mahdollisuus oppia kansainvälisyyttä, toinen kieli täysin sujuvaksi, jne.

Suomi ei ole mikään maailman paras paikka käydä koulua, koska täällä on vallalla tasapäistämisen kulttuuri, jossa parhaiten menestyvät keskinkertaiset lapset, ja kaikki hitusenkin paremmat oppijat nuijitaan tiukasti samalle tasolle kuin keskiarvo. Teillä sattuu olemaan lahjakas lapsi, joten hänelle paras paikka käydä koulua on jossain muualla kuin Suomessa.
 
vierailija
Hei,

Minunkin nuorin lapseni on erityislahjakkuus. Ymmärrän teidän pointin. Sen sanon, että menkää! Menkää ihmeessä! Tavallisia tallaaja täällä riittää, mutta jos on erittäin lahjakas, näen että tuota taitoa pitää tukea :) Onnea matkaan, toivottavasti kuulemme hänestä vielä!
 

Yhteistyössä