Lapsen haastava käytös

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Meillä kaikki tilanteet 6 v tytön kanssa?
Etenkin illat on olleet kaikista hankalampia.
Annan pari käytännön esimerkkiä illoistamme.
Miten sinä äitinä vastaisit näissä tytölle?

Antaisitko joissakin näissä periksi vai miten tilanne päättyisi?
Iltapalan aika:

Minä: Siirrytäänpäs iltapalalle, alahan lopetteleen leikkejä.
Tyttö: En halua lopettaa vielä.
Vastauksesi ja toimintasi?

Minä: Sitten olisi hammaspesujen aika
Tyttö: En halua hammaspesulle.
Vastauksesi ja toimintasi?

Minä: Myös hammastahnaa
Tyttö: Ei hammastahnaa
Vastauksesi ja toimintasi?

Minä: Sitten vielä käsien ja naaman pesu
Tyttö: Ei käsien ja naaman pesua
Vastauksesi ja toimintasi?

Yöpuvun vaihto:
Minä: Haen sulle nyt yöpuvun. Riisua sillä aikaa jo vaatteitasi.
Tyttö: En riisu vaatteita. Mä nukun mielummin vaatteet päällä.
Vastauksesi ja toimintasi?

Minä: Vieläkö sulla on ne vaatteet päällä?
Tässä yöpuku. Kauan pitää odottaa vielä odottaa? Riisu jo ne sun farkut!
Tyttö: Miks pitää. Ohan äitilläkin vielä farkut jalassa.
Vastauksesi ja toimintasi?

Iltasatu:
Minä: Mikä iltasatu luetaan?
Tyttö: Luetaan 100 iltasatua.
Vastauksesi ja toimintasi?
 
vierailija
Iltapala on tarjolla Nyt ja seuraavan kerran ruokaa aamiaisella huomenna.
Nyt mennään pesemään hampaat. Jos vastaväitteitä niin nappaat tytön kainaloon ja viet sinne pesulle.
Harja käteen ja tahna harjaan, pesetkö itse vai pesenkö minä?
Meillä pestään joka ilta naama, peppu ja hampaat eikä siitä lipsuta. Sääntö koskee jokaista tässä huushollissa myös sinua.
Mene riisumaan (likapyykit pyykkikoriin) ja käyttövaattet tuolille. Vaihdat yöpaidan ja sitten saat tulla vielä hetkeksi takaisin.
Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että nukutaan päivävaatteissa.
Omat vaatteet. Teen täsmälleen kuten sinä mutta myöhemmin.
Tänä iltana luen sinulle Muumien taikatalvesta.
 
  • Tykkää
Reactions: diogenes57
vierailija
Lapsesi mittaa turvallisia rajoja, jotka sinä luot hänelle aikuisena. Ei käydä kauppaa.
Älä alennu lapsesi eipäs-juupas tasolle koska sinä olet aikuinen ihminen ja lapsesi odottaa sinulta aikuisen käyttäytymistä.
Mitä päättäväisempi, selkeämpi ja määrätietoisempi olet sekä toistat turvallisia ja tuttuja käytäntöjä tai rutiineja sen helpompi on toimia.
Lapsesi ei mene rikki vaikka hän saisikin itku-potkuraivarin. Kun olet riittävän määrätietoinen niin lapsesikin oivaltaa, että nyt tässä menee raja eikä sitä ylitetä.
 
vierailija
Ihan perinteinen tiukka kuri toimii parhaiten. Eli on tietyt säännöt mistä ei jousteta, lapsen kanssa ei lähdetä jankkaamaan ja sääntöjen rikkomisesta on selkeät ja tuntuvat seuraukset.

Ylläolevissa tapauksissa tekisin siis seuraavasti. Jos lapsi alkaa väittää vastaan, niin yhden vastaväitteen voi lapselta kuunnella ja tarvittaessa lyhyestä selostaa, että miksi toimitaan niin kuin toimitaan. Mutta sitten ei enää asiasta jäädä keskustelemaan, vaan rangaistaan tai pakotetaan siten, että lapsi alkaa totella. Ihan perinteiset rangaistukset kuten jäähypenkki tai nurkassa seisominen toimivat yleensä parhaiten, vaikkakin se on lapsi- ja tilannekohtainen juttu viime kädessä, että mikä rangaistus toimii.
 
vierailija
Miksi noin pienten lasten naama pitäisi pestä? Turhaa kuivattaa vaan ja poistaa ihon luonnollisen suojan. Ymmärrän jos siinä on jotain suttua mutta että muuten vaan lotraa.. En pese itsekään joka päivä naamaa koska en käytä pakkelia.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Nyt taisi keskustelu harhautua itse ongelmasta. Lapsen kehittyvät pysyvät hampaat tarvitsevat fluoria ja sitä on lapsille tarkoitetussa hammastahnassa sopivasti. Mitä kasvojen tai pepun pesemiseen tulee niin mielestäni kyse on tiettyjen hygieniaan liittyvien asioiden opettelusta, jotka sitten aikuisena hallitaan kuten käsienpesu.
 
vierailija
Leikkiä ei tarvitse kokonaan lopettaa, pidetään taukoa huomiseen. (Lopettaminen on isompi luopuminen.) Juttelen ja kyselen leikistä kun siirrytään syömään.
Autan lapsiani iltapesuissa, esim hampaat pesen 6-vuotiaalta, ja nokareen tahnaa laitan (Salutemia käytetään meilläkin). En kysele enkä väittele, vaan ohjaan huomion muualle jos vastustelee jotain, esim lauletaan tai lasketaan laskuja.jos
Päivävaatteissa ei nukuta koska lakanat likastuu niistä ja sitten joutuisimme taas vaihtamaan ja pesemään lakanat huomenna, eli seuraa iso ruljanssi kun kaikki pitää puistellakin. Päästään vähän helpommalla kun vaihdetaan pelkästään vaatteet. Mikäs kuva tässä yöpaidassa onkaan, mitä se tekee,...?
Jos lapsi ei osaa päättää iltasatua, niin valitsen itse. Meillä luetaan yleensä lastenromaaneja, niin ei tarvitse kurkkia kuvia, ja voi lopettaa sopivassa kohdassa.

Tsemppiä, 6v on haasteellinen ikä!
 
Meillä kaikki tilanteet 6 v tytön kanssa?
Etenkin illat on olleet kaikista hankalampia.
Annan pari käytännön esimerkkiä illoistamme.
Miten sinä äitinä vastaisit näissä tytölle?

Antaisitko joissakin näissä periksi vai miten tilanne päättyisi?
Iltapalan aika:

Minä: Siirrytäänpäs iltapalalle, alahan lopetteleen leikkejä.
Tyttö: En halua lopettaa vielä.
Vastauksesi ja toimintasi?

Minä: Sitten olisi hammaspesujen aika
Tyttö: En halua hammaspesulle.
Vastauksesi ja toimintasi?

Minä: Myös hammastahnaa
Tyttö: Ei hammastahnaa
Vastauksesi ja toimintasi?

Minä: Sitten vielä käsien ja naaman pesu
Tyttö: Ei käsien ja naaman pesua
Vastauksesi ja toimintasi?

Yöpuvun vaihto:
Minä: Haen sulle nyt yöpuvun. Riisua sillä aikaa jo vaatteitasi.
Tyttö: En riisu vaatteita. Mä nukun mielummin vaatteet päällä.
Vastauksesi ja toimintasi?

Minä: Vieläkö sulla on ne vaatteet päällä?
Tässä yöpuku. Kauan pitää odottaa vielä odottaa? Riisu jo ne sun farkut!
Tyttö: Miks pitää. Ohan äitilläkin vielä farkut jalassa.
Vastauksesi ja toimintasi?

Iltasatu:
Minä: Mikä iltasatu luetaan?
Tyttö: Luetaan 100 iltasatua.
Vastauksesi ja toimintasi?
En tosin ole äiti, mutta ihan sitä vanhan ajan maalaisjärkeä neuvoisin soveltamaan. Ennenkuin jutut luistivat nippelien viilaamiseksi, sait hyviä ja käyttökelpoisia ohjeita.
Mutta yksi asia jäi vähemmälle huomiolle ja se oli mielestäni ennakointi.
Kuusivuotias alkaa jo vähitellen tajuta syy/seuraus periaatetta. Tosin se on vielä hakusessa, mutta alussa kuitenkin.
Siis ensinnäkin tuon ikäinen on sellainen energiapommi, että jos hän ei pääse päivän mittaan purkamaan sitä energiaansa, se purkautuu sitten ennen lopullista sammumista ja silloin ei ole kivaa kellään.
Siis päivän mittaan riittävästi fyysistä ja tarpeeksi haastavaa aktiviteettia.
Tuossa iässä järkevät säännöt, käskyt, kiellot ja velvollisuudet, oikeissa mittasuhteissa menevät jo perille, kunhan toimitaan johdonmukaisesti. Lisäksi on sekin otettava huomioon, että lapsi usein on illalla väsynyt, muttei tunnista väsymystä sellaisenaan vaan vain jonkinlaisena epämääräisenä pahanolon tunteena. Siksi kaikenlainen keskustelu, silloin kun jo pitäisi toimia, on usein hankalaa. Ja lisäksi se on turhaa.
Esimerkiksi vaikkapa tuo iltasadun valinta voidaan ennakoida sillä, että lapsi saa jo aikaisemmin, muitten leikkiensä lomassa valita, mitä luetaan. Samalla voi muutenkin pehmentää niitä "pakollisia" iltatoimia yrittämällä saada niistä lapselle mahdollisimman positiivinen ennakkoasenne. Tyyliin, hän pääsee iltapesulle, saa vaihtaa yöpukuun ja pääsee raskaan päivän jälkeen lämpimän peiton alle omien unikaveriensa kanssa ja bonuksena hänelle vielä luetaan iltasatukin, jonka hän ihan itse on jo aikaisemmin saanut valita.
Koko homman idea on siinä, että lapsi saa koko ajan tuntea, että hänen kanssaan ollan aidosti, vaikka toisaalta häntä ei päästetä hallitsemaan tilannetta eikä vanhempia. Tämä tuo sen turvallisuuden, jota lapsi pohjimmiltaan tuolla kiukuttelullaan hakee.
Ja rangaituksien pitää myös olla suhteessa siihen, mitä on mokailtu. Itse aikanaan en yleensä rankaissut väsymystään kiukuttelevaa lasta ollenkaan ennenkuin hän oli levännyt. Silloin selitin, mitä tulikaan tehdyksi ja mikä sellaisesta on seuraus. Siis yleensä en puhunut rangaistuksesta vaan seurauksesta, juuri tämän syy/seuraus-järjestyksen opettamiseksi. Lisäksi rangaistuksen piti aina olla mahdollisimman tyhmän tuntuinen, siis lapsen näkökulmasta katsoen. Kun hän sitten mahdollisesti protestoi tyhmästä rangaistuksesta, oli hyvä selittää että joo, tältäkin typeryydltä olisit säästynyt, kun olisit tehnyt niinkuin oli sovittu.
Juuri tämä, että lapset joutuivat aina miettimään tekosensa uudestaan, teki sinänsä mitättömistä rangaistuksista tehokkaita ja ennaltaehkäiseviä.
Millään työtehtävillä en koskaan rankaissut, sillä näkemykseni mukaan työ kuuluu ihmiselle ihan luonnostan, ei se saa olla mikään rangaistus. Sen enempää lapselle kuin aikuisellekaan.
 

Yhteistyössä