vierailija
Sain maaliskuussa tietää, että 27-vuotias poikani on käyttänyt amfetamiinia ilmeisesti jo pari vuotta. Olin luullut tähän viitanneita merkkejä vain masennukseen liittyviksi. Aluksi olin raivoissani ja vannoin, etten tule mahdollistamaan huumeenkäyttöä, mutta nyt olen tavallaan alkanut olla myös ylpeä poikani toiminnasta. Onko tämä normaalia? Vaatiihan se jonkinlaista poikkeuksellista rohkeutta ja uskallusta, että ihminen uskaltaa astua tietyn rajan yli ja ryhtyä käyttämään pelättyä, laitontakin ainetta, jolla ei juuri ole puolestapuhujia.