G
Gugu
Vieras
Esikoinen on ollut ihan vauvasta asti ihottumassa ja vatsavaivainen. 3kk-ikäisenä kasvot olivat kokonaan rikki ja saimme lähetteen yksityisen kautta lastenpolille. Ensin meitä hoiti todella mukava lääkäri, otettiin verestä allergiatestejä ja yritettiin seuloa minulta ruokavaliosta pois mahdollisia "pahiksia". Iho saatiin rauhottumaan vain sibicortilla, heti kun tuli pakollinen kortisonitauko nahka alkoi oikein vuotaa nestettä.
Sitten vaihtui lääkäri. Tehtiin prickit ja maitoaltistus. Prickeissä näkyi pari ruoka-ainetta ja maitoaltistuksessa kakkasi kirkuen neljä kertaa sairaalassa ja pari kertaa heti kotiin päästyämme. Meillä oli eri lääkäri kuin ennen ja käski jatkaa vaan tuttelilla ja imetyksellä pari viikkoa. Kakkaa tuli ja tuli, mutta lääkäristä se kuului asiaan. Joten maito jätettiin ruokavalioon. Lastenpolilla kävimme parin kuukauden välein kontrolleissa ja lääkärin käytös oli jokseenkin kummallista. Kävin siellä aina mieheni kanssa ja lääkärissä kun olimme nainen sanoi vaikka, että kokeilkaa jättää se ja se ruoka-aine pois, jos olo helpottuisi. Kotiin tulleessa kertomuksessa lääkärikäynnistä nainen aina kumosi siellä sanomansa.
Minä aloin olla hermostunut lapsen voinnista ja ihosta ja lääkäriltä siitä kyselin käynneillä. Sanoin, että on raskasta, kun lapsella on paha olo ja en tiedä mitä lapselle syöttäisin. Poika nukkui huonosti ja oli levoton. Lääkäri vaikutti ymmärtäväiseltä, mutta siinä epikriisissä aina kirjoitti jotain ilkeää, esim. sanoi äidin olevan hysteerinen ja ehdotti koko perheen menemistä perheneuvolaan. Lapsella ei lääkäristä ollut allergioita ja äiti vaan kuvitteli tilanteen. Poika oli 1 1/2-vuotias kun lääkäri sanoi, että ei tarvitse enää tulla tänne, poika on ihan kunnossa. Kaikki oli vaan äidin kuvittelua ja uniongelmat omaa syytä. Nykyisin altistetaan, ei vältetä oli naisen suosikkilause.
Lapselle sitten syötettiin lähes kaikkea, maitoa, vehnää, kananmunaa... Oireita oli vielä välillä, ihottumaa, ummetusta, ripulia ym. mutta ei jatkuvalla syötöllä. Nyt poika on melkein kolme ja jonkin aikaa sitten vein hänet lasten allergialääkärille kovan jatkuvan kutinan takia. Ja siellä todettiin, että allergiat olivat saaneet koko kropan ja kaikki arvot ihan sekaisin. Saatiin ehdoton maito-, vilja- ja kananmunakielto ja vaikka mitä muita ruoka-ainetta otettiin pois ruokavaliosta. Aloitettiin suun kautta lääkitys ja ihme ja kumma, meillä asuu ihan eri poika. Siihen loppui jatkuvat korvatulehdukset, kiukuttelu, astmalääkkeen käyttö ja uniongelmat. Ja ihan yhdessä yössä! Nyt kiukuttaa, ajattelen vain, että poikaa on turhaan kidutettu ja piinattu syöttämällä ruokaa, joka ei ole sopinut. Raivostuttaa lääkärin vähättely ja asenne! Toisaalta olo on niin helpottunut, en ole ollutkaan luulosairas ja hysteerinen, vaikka lääkäri niin väittikin.
Sitten vaihtui lääkäri. Tehtiin prickit ja maitoaltistus. Prickeissä näkyi pari ruoka-ainetta ja maitoaltistuksessa kakkasi kirkuen neljä kertaa sairaalassa ja pari kertaa heti kotiin päästyämme. Meillä oli eri lääkäri kuin ennen ja käski jatkaa vaan tuttelilla ja imetyksellä pari viikkoa. Kakkaa tuli ja tuli, mutta lääkäristä se kuului asiaan. Joten maito jätettiin ruokavalioon. Lastenpolilla kävimme parin kuukauden välein kontrolleissa ja lääkärin käytös oli jokseenkin kummallista. Kävin siellä aina mieheni kanssa ja lääkärissä kun olimme nainen sanoi vaikka, että kokeilkaa jättää se ja se ruoka-aine pois, jos olo helpottuisi. Kotiin tulleessa kertomuksessa lääkärikäynnistä nainen aina kumosi siellä sanomansa.
Minä aloin olla hermostunut lapsen voinnista ja ihosta ja lääkäriltä siitä kyselin käynneillä. Sanoin, että on raskasta, kun lapsella on paha olo ja en tiedä mitä lapselle syöttäisin. Poika nukkui huonosti ja oli levoton. Lääkäri vaikutti ymmärtäväiseltä, mutta siinä epikriisissä aina kirjoitti jotain ilkeää, esim. sanoi äidin olevan hysteerinen ja ehdotti koko perheen menemistä perheneuvolaan. Lapsella ei lääkäristä ollut allergioita ja äiti vaan kuvitteli tilanteen. Poika oli 1 1/2-vuotias kun lääkäri sanoi, että ei tarvitse enää tulla tänne, poika on ihan kunnossa. Kaikki oli vaan äidin kuvittelua ja uniongelmat omaa syytä. Nykyisin altistetaan, ei vältetä oli naisen suosikkilause.
Lapselle sitten syötettiin lähes kaikkea, maitoa, vehnää, kananmunaa... Oireita oli vielä välillä, ihottumaa, ummetusta, ripulia ym. mutta ei jatkuvalla syötöllä. Nyt poika on melkein kolme ja jonkin aikaa sitten vein hänet lasten allergialääkärille kovan jatkuvan kutinan takia. Ja siellä todettiin, että allergiat olivat saaneet koko kropan ja kaikki arvot ihan sekaisin. Saatiin ehdoton maito-, vilja- ja kananmunakielto ja vaikka mitä muita ruoka-ainetta otettiin pois ruokavaliosta. Aloitettiin suun kautta lääkitys ja ihme ja kumma, meillä asuu ihan eri poika. Siihen loppui jatkuvat korvatulehdukset, kiukuttelu, astmalääkkeen käyttö ja uniongelmat. Ja ihan yhdessä yössä! Nyt kiukuttaa, ajattelen vain, että poikaa on turhaan kidutettu ja piinattu syöttämällä ruokaa, joka ei ole sopinut. Raivostuttaa lääkärin vähättely ja asenne! Toisaalta olo on niin helpottunut, en ole ollutkaan luulosairas ja hysteerinen, vaikka lääkäri niin väittikin.