lapsemme kuoli synnytyksessä

  • Viestiketjun aloittaja itkuinen äiti
  • Ensimmäinen viesti
:hug: :hug: :hug:

Empä osaa muutakaan sanoa :'( minulla ei ole vielä lasta, joten en voi muutakun vain kuvitella miltä tuo suru tuntuu!!


:( :( :(

Ei kai siitä surusta niin vain pääse, vaan sen kanssa joutuu elämään :heart: :heart:
 
:hug: Omalle äidilleni oli käydä vähän samoin. Itse olen tullut sektiolla 39 rv:lla. Veljeni syntyi 1v3kk viilolla 40 ja synnytys lähti hyvin käyntiin. Olen ollut 3360g painoinen enkä olisi mahtunut alakautta, veljeni on 4870g ja sanoivat muka mahtuvan alakautta. No kohtuhan siinä repesi ja saivat sektiolla pelastettu pojan. Äitini oli kuoleman kielissä pari viikkoa. On tosi hullua yritää alakautta, jos riskinä menetää äiti tai vauva tai molemmat. Itse vaadin ennen esikoisen syntymää ultraa että varmistetaan mahtuuko vauva. Voimia sinulle. Tuntuu niin kamalalta, että vielä nykyäänkin tapahtuu tälläistä. :'( Voimia teidän perheellenne ja tehkää ihmeessä potilasasiamiehelle ilmoitus asiasta. Vaikkei se teidän vauvaa takaisin tuo, niin ettei tälläistä toistuisi.
 
Iso lämmin halaus sinulle ja kaikille muillekin lapsensa menettäneille

Asian josta keskustellaan on arka, hyvin henkilökohtainen. Mietin lukiessanni toisten ajatuksia asioista, että mitä hoitajien tai lääkärien syyllistäminen auttaa (tai lohduttajien)?

Uskon, että henkilökunta sairaaloissa yrittää parhaansa. Kannattaa huomioida heidän saamansa koulutus, työkokemus, elämänkokemus, tilannekohtainen työntekijä vahvuus, koko kokonaisuus, ovat huonosti palkattuja, kiireisiä, ylityöllistettyjä jne..
Elämäähän he yrittävät ylläpitää, eivätkä lopettaa.

Elämä on niin pienestä kiinni. Ihmisen syntyessä, kuin elämän varrella jatkossakin. Mitä vain voi tapahtua, kenelle vain.

Haluankin toivottaa voimia myös hoitajille ja lääkäreille, jotka joutuvat kokemaan työssään paljon henkistä ja fyysistä surua, tuskaa, riittämättömyyttä, syyllisyyttä... Koittakaa jaksaa tehdä tärkeää työtä.
 
Haluaisin minäkin tuoda oman näkemykseni asiaan: onhan lääkärit ja kätilötkin ihmisiä, ja tekevät virheitä, mutta niinkuin meidän muiden, niin myös heidän pitäisi myöntää virheensä ja toimia sen mukaan.

Tähän jatkoksi voisin kertoa meidän omakohtaisen menetyksemme: Menimme sairaalaan vertavuotavana viikolla36 ja risat, lääkäri tutki ultralla eikä ollut varma mistä veri tulee ja laittoi vain seurantaan, vaikka edellinen oli syntyny hätäsektiolla istukan osittaisen irtoamisen takia. Kaksi tuntia katottiin käyrää, jonka jälkeen lääkäri totesi käyrän olevan sellaista, että leikataan ja tästä vajaa tunti niin poika oli maailmassa ja elvytettävänä, istukka oli romahtanu täydellisesti! Poika elpyi pitkän elvytyksen jälkeen mutta sai viettää luonamme vain kolme päivää, koska melkein kaikki elimet olivat vaurioituneet hapenpuutteesta.

Ei oikeustaisto tuo poikaamme takaisin, mutta tälläistä tuskaa en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni, joten olemme siihen taistoon ruvenneet, jos se auttaisi edes sen verta, että henkilökunta olisi tarkempi ja näin voisi säästää edes yhden lapsosen hengen

 
enkeli prinsessa
Otan osaa suruunne!!! Hyvä kun jaksoit kirjoittaa ja jakaa kokemuksen. Kirjoittminen auttaa ja helpottaa oloa edes vähän.
Voimia teille jatkaa eteen päin.
Lapsenne tulee aina olemaan kanssanne...sielussanne ja sydämmissänne!!! :hug:
 
kommentoin tähän lääkäri keskusteluun. olen itse lääkäri. ja mielestäni lääkäreitä tosiaan saa syyllistää ja pitääkin, jos he tekevät aivan selvän työvirheen. voin kertoa, että olen ollut aivan järkyttynyt siitä, kuinka moni kolleegani ihan tosissaan ns. leikkii jumalaa ja ovat hyvin ylimielisiä kaikkia neuvoja kohtaan -he tekevät juuri niin kuin haluavat ajatellen vain omaa itseään, eikä potilasta. varsinkin jos äiti sanoo tuntevansa synnytyksessä, että nyt kaikki ei ole hyvin, niin osa lääkäreistä ei voi sietää, että heitä neuvotaan, eivätkä siitä syystä suostu kuuntelemaan, vaan tosissaan vähättelevät potilasta. välillä kahvitauolla kuulee kolleegoilta tosi kamaliakin kommentteja. eniten silloin harmittaa, että nämä lääkärit eivät joudu minkäänlaiseen vastuuseen ja jatkavat toimintaansa. sen takia mielestäni on hyvä, että ihmiset jaksaisivat antaa palautetta huonosta kohtelustaan. kyseessä on kuitenkin ihmishenki!

totta puhuen olen aika järkyttynyt kommenteista, joissa oltiin sitä mieltä, että kyllä lapsi varmaan olisi muutenkin kuollut. näin ei monestikaan ole, vaan hoitolaiminlyöntejä tapahtuu uskomattoman paljon. paljon jää ns. suljettujen ovien taakse, kun lasten vanhemmat eivät ymmärrä/jaksa selvittää tapahtumien syytä perin pohjin.

kannatan sitä, että vaatikaa. vaatikaa lääkäreitä hoitamaan työnsä hyvin. vain tällä tavoin pystymme pitämään yllä lääkärien moraalista vastuuta työstään.

itse uskon, että kyllä potilas (=äiti) on paras sanomaan, miltä milloinkin tuntuu ja hänen tuntemuksiaan täytyy kuunnella ja selvittää syyt heti. eli vaatikaa ja vaatikaa!

t. välillä omaa ammattikuntaansa syvästi häveten


 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.10.2005 klo 10:49 vieras kirjoitti:
kommentoin tähän lääkäri keskusteluun. olen itse lääkäri. ja mielestäni lääkäreitä tosiaan saa syyllistää ja pitääkin, jos he tekevät aivan selvän työvirheen. voin kertoa, että olen ollut aivan järkyttynyt siitä, kuinka moni kolleegani ihan tosissaan ns. leikkii jumalaa ja ovat hyvin ylimielisiä kaikkia neuvoja kohtaan -he tekevät juuri niin kuin haluavat ajatellen vain omaa itseään, eikä potilasta. varsinkin jos äiti sanoo tuntevansa synnytyksessä, että nyt kaikki ei ole hyvin, niin osa lääkäreistä ei voi sietää, että heitä neuvotaan, eivätkä siitä syystä suostu kuuntelemaan, vaan tosissaan vähättelevät potilasta. välillä kahvitauolla kuulee kolleegoilta tosi kamaliakin kommentteja. eniten silloin harmittaa, että nämä lääkärit eivät joudu minkäänlaiseen vastuuseen ja jatkavat toimintaansa. sen takia mielestäni on hyvä, että ihmiset jaksaisivat antaa palautetta huonosta kohtelustaan. kyseessä on kuitenkin ihmishenki!

totta puhuen olen aika järkyttynyt kommenteista, joissa oltiin sitä mieltä, että kyllä lapsi varmaan olisi muutenkin kuollut. näin ei monestikaan ole, vaan hoitolaiminlyöntejä tapahtuu uskomattoman paljon. paljon jää ns. suljettujen ovien taakse, kun lasten vanhemmat eivät ymmärrä/jaksa selvittää tapahtumien syytä perin pohjin.

kannatan sitä, että vaatikaa. vaatikaa lääkäreitä hoitamaan työnsä hyvin. vain tällä tavoin pystymme pitämään yllä lääkärien moraalista vastuuta työstään.

itse uskon, että kyllä potilas (=äiti) on paras sanomaan, miltä milloinkin tuntuu ja hänen tuntemuksiaan täytyy kuunnella ja selvittää syyt heti. eli vaatikaa ja vaatikaa!

t. välillä omaa ammattikuntaansa syvästi häveten
Nostan hattua edelliselle puheenvuorolle ja otan osaa lapsensa menettäneille. Sen suurempaa surua ei ole olemassakaan. :'(

Itselläni "kävi tuuri". Eka synnytys kesti kolme vuorokautta ja kohdunkaula aukesi tuona aikana vain neljään senttiin. Sitten menivät lapselta sydänäänet ja minut leikattiin kiireellä. No, kaikki hyvin sillä kertaa.

Seuraavassa synnytyksessä röntgenkuvista todettiin, että isoa vauvaa (esikoisen luokkaa) en voisi synnyttää, mutta yritettiin kuitenkin 14 tuntia, koska lääkärinpainoarvio oli jälleen alakanttiin. Itse tiesin, että tulossa on taas iso vauva, sillä kohdunkorkeus oli yläkäyrilläkokoajan, minulla on raskausdiabetes (hoitui tosin ruokavaliolla) ja isä on kaksimetrinen minun ollessa lyhyt. Luotin kuitenkin tällä kertaa taas lääkäriin, kunnes hän ilmiselvästi kävi edellisen synnyskertomuksen tarkemmin läpi vasta sen 14 tunnin jälkeen, kun kohdunkaula oli auki vasta sormenpäälle.

Ei kovin vakuuttavaa, mutta onnellista näissä kertomuksissa on se, että tällä kertaa kävi hyvin, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Ihmettelen kyllä, miksi minun mielipidettäni ei arvostettu aiemmin, sillä itsehän vanhemmat kuitenkin vastuun ja surun elämässään tuossa hetkessä tehdyistä virheistä kantavat.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.10.2005 klo 10:49 vieras kirjoitti:
kommentoin tähän lääkäri keskusteluun. olen itse lääkäri. ja mielestäni lääkäreitä tosiaan saa syyllistää ja pitääkin, jos he tekevät aivan selvän työvirheen. voin kertoa, että olen ollut aivan järkyttynyt siitä, kuinka moni kolleegani ihan tosissaan ns. leikkii jumalaa ja ovat hyvin ylimielisiä kaikkia neuvoja kohtaan -he tekevät juuri niin kuin haluavat ajatellen vain omaa itseään, eikä potilasta. varsinkin jos äiti sanoo tuntevansa synnytyksessä, että nyt kaikki ei ole hyvin, niin osa lääkäreistä ei voi sietää, että heitä neuvotaan, eivätkä siitä syystä suostu kuuntelemaan, vaan tosissaan vähättelevät potilasta. välillä kahvitauolla kuulee kolleegoilta tosi kamaliakin kommentteja. eniten silloin harmittaa, että nämä lääkärit eivät joudu minkäänlaiseen vastuuseen ja jatkavat toimintaansa. sen takia mielestäni on hyvä, että ihmiset jaksaisivat antaa palautetta huonosta kohtelustaan. kyseessä on kuitenkin ihmishenki!

totta puhuen olen aika järkyttynyt kommenteista, joissa oltiin sitä mieltä, että kyllä lapsi varmaan olisi muutenkin kuollut. näin ei monestikaan ole, vaan hoitolaiminlyöntejä tapahtuu uskomattoman paljon. paljon jää ns. suljettujen ovien taakse, kun lasten vanhemmat eivät ymmärrä/jaksa selvittää tapahtumien syytä perin pohjin.

kannatan sitä, että vaatikaa. vaatikaa lääkäreitä hoitamaan työnsä hyvin. vain tällä tavoin pystymme pitämään yllä lääkärien moraalista vastuuta työstään.

itse uskon, että kyllä potilas (=äiti) on paras sanomaan, miltä milloinkin tuntuu ja hänen tuntemuksiaan täytyy kuunnella ja selvittää syyt heti. eli vaatikaa ja vaatikaa!

t. välillä omaa ammattikuntaansa syvästi häveten
-------------------------------------------------------------------------------
Ihanaa, että löytyy vielä lääkäreitä, jotka on niinsanotusti potilaan kannalla ja ajattelee potilaan etua eikä omaansa. Olisi kiva jutella tai kirjotella kanssasi monesta asiasta joita olemme miettineet jo pitkään, mutta emme ole saaneet vastauksia, koska lääkärimme ovat olleet "Jumalia". Jos sinulta löytyy halua ja aikaa keskustella, niin laita vaikka sähköpostia tulemaan

 
Minä täältä
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2005 klo 10:52 Noh kirjoitti:
Kyllä sairaalan henkilökuntaa SAA syyllistää! Varsinkin jos on halunnut sektiota eikä sitä anneta. Minulta kuoli vauva kohtuun. Verta tuli ennen synnytystä kuin härän kurkusta ja sykkeet 200.Kätilön ja lääkärin mielestä oli NORMAALIA. :'(
Psykiatri sanoi että saa syyllistää.ihan vapaasti.
Juuri näin. Tuollaiset kuolemat ovat kamalia ja aivan turhia. Väkisin ei pidä lähteä testaamaan josko onnistuu se ylistetty ja autuaaksi tekevä alatiesynnytys. Toki sektioonkin voi kuolla, mutta suunniteltuun harvemmin ja lapsi varsinkaan.
 
Minä täältä


ELI VAATIKAA! Nyt odotan kolmatta ja vaadin niin että kaikki kuulee! Koska myös ensimmäinen lapseni on syntynyt ennen aikojaan hätäsektiolla. Silloin kyllä sairaala hoiti hommansa hyvin, minä kaikesta onnellisesti tietämättä olin vain. Mutta jälkeenpäin tiesin, että siinäkin oli hätä todenteolla. Minulle yksi lääkäri määräsi sektion jo nyt lokakuulle, kun toinen sanoi, että alakautta. Eli mielipiteitä on moneksi. Tod.näk. menen sektioon, silla kohtuni ei välttämättä kestä alatiesynnytyksen rasituksia.

Uskomatonta, vaikka sinulla jo kaksi sektiota ja hätäsellaista. ELi taas jonkun lääkärin mielestä pitäisi pelata venäläistä rulettia...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 31.05.2005 klo 14:54 Hippu kirjoitti:
Syvimmät osanottoni suureen suruunne! Tarinasi kosketti minua syvästi sillä
mun tytöllä oli laskettu aika 25.3.05 mut syntyi 27.3 ja olisi kauhea ajatella et häntä ei olisi. voimia yritän lähettää koko perheelle ajatuksissain. :hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.10.2005 klo 15:19 vieras kirjoitti:
osaanottoni menetyksen johdosta, lapsen kuoleminen alatiesynnytyksessäkin on aika harvinainen tapaus tämän päivän suomessa ihmettelen että miksi tämä avaus nostetaan aina uudestaan ja uudestaan esiin
Jotta äidit vaatisivat hoitoa! Itse he parhaiten vauvan tuntevat ja heitä pitäisi kuunnella kun on uudesta elämästä/kuolemasta kyse.

Mun mielestä tämä ketju pitäisi tulostaa jokaisen synnärin henkilökunnan kahvihuoneen seinään! Noita ylimielisiä lääkäreitä kun valitettavasti riittää... :attn:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.10.2005 klo 20:30 Vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.10.2005 klo 15:19 vieras kirjoitti:
osaanottoni menetyksen johdosta, lapsen kuoleminen alatiesynnytyksessäkin on aika harvinainen tapaus tämän päivän suomessa ihmettelen että miksi tämä avaus nostetaan aina uudestaan ja uudestaan esiin
Jotta äidit vaatisivat hoitoa! Itse he parhaiten vauvan tuntevat ja heitä pitäisi kuunnella kun on uudesta elämästä/kuolemasta kyse.

Mun mielestä tämä ketju pitäisi tulostaa jokaisen synnärin henkilökunnan kahvihuoneen seinään! Noita ylimielisiä lääkäreitä kun valitettavasti riittää... :attn:
yhdyn tähän
 
mammammaa
Mimosalle: tarkoituksesi oli varmasti hyvä ja vilpitön, mutta pienen lapsensa hautaamaan joutuneesta äidistä usko kuoleman tarkoituksellisuuteen on epätodellinen. Vahvasti aiemmin uskonnollisena ihmisenä en usko, että voi olla mitään niin tärkeää syytä miksi Jumala olisi ottanut lapsemme pois. Vastasyntynyt lapsi ei mielestäni mitenkään ole voinut vielä täyttää elämänsä tarkoitusta. Ymmärrän, että todella surullisia asioita tapahtuu mutta en usko että kohtalolla on mitään tekemistä asian kanssa.
Kerran tälle osastolle mentiin, niin ensinnäkin, en itsekään voi kuvitella mitään pahempaa, kuin että terve vauva kuolisi mahdolliseen synnytyksen aikaiseen hoitovirheeseen. / yleensäkin syntyisi kuolleena / kuolisi kohtuun / pian syntymän jälkeen.
Mutta oman uskoni mukaan, tälläkin voi olla tarkoitus vanhempien henkisessä kasvamisessa. Että tämä pieni, viaton ihminen on käynyt sen muutaman tunnin vanhempiensa luona vain sen takia, niin julmalta kuin se kuulostaakin. Haukkua saa minut tämän ajatuksen takia vaikka maan rakoon, mutta paljon olen tätä elämää miettinyt enkä ole omalle kohdalleni parempaa selitystä löytänyt, kuin että ihan kaikella on tarkoituksensa, sattuipa se kuinka kipeää tahansa.
Jos joku haluaa tutustua ajatukseen tarkemmin, niin suosittelen lukemaan Betty J. Eadien kirjan "Valon syleilyssä." Sitä ei ole "raamatuksi" kirjoitettu, mutta se on kaiken kaikkeaan ihana ja lohduttava kirja enkä sen parempaa selitystä maailman menolle ole löytänyt mistään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.08.2005 klo 15:14 vieras kirjoitti:
Iso lämmin halaus sinulle ja kaikille muillekin lapsensa menettäneille

Asian josta keskustellaan on arka, hyvin henkilökohtainen. Mietin lukiessanni toisten ajatuksia asioista, että mitä hoitajien tai lääkärien syyllistäminen auttaa (tai lohduttajien)?

Uskon, että henkilökunta sairaaloissa yrittää parhaansa. Kannattaa huomioida heidän saamansa koulutus, työkokemus, elämänkokemus, tilannekohtainen työntekijä vahvuus, koko kokonaisuus, ovat huonosti palkattuja, kiireisiä, ylityöllistettyjä jne..
Elämäähän he yrittävät ylläpitää, eivätkä lopettaa.

Elämä on niin pienestä kiinni. Ihmisen syntyessä, kuin elämän varrella jatkossakin. Mitä vain voi tapahtua, kenelle vain.

Haluankin toivottaa voimia myös hoitajille ja lääkäreille, jotka joutuvat kokemaan työssään paljon henkistä ja fyysistä surua, tuskaa, riittämättömyyttä, syyllisyyttä... Koittakaa jaksaa tehdä tärkeää työtä.
On helpompi olla ymmärtäväinen jos ei ole omia menetyksiä. Syyttely ei ehkä tuo lasta takaisin, mutta virheistä pitää oppia. Yksikin turha kuolema on liikaa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.08.2005 klo 15:14 vieras kirjoitti:
Iso lämmin halaus sinulle ja kaikille muillekin lapsensa menettäneille

Asian josta keskustellaan on arka, hyvin henkilökohtainen. Mietin lukiessanni toisten ajatuksia asioista, että mitä hoitajien tai lääkärien syyllistäminen auttaa (tai lohduttajien)?

Uskon, että henkilökunta sairaaloissa yrittää parhaansa. Kannattaa huomioida heidän saamansa koulutus, työkokemus, elämänkokemus, tilannekohtainen työntekijä vahvuus, koko kokonaisuus, ovat huonosti palkattuja, kiireisiä, ylityöllistettyjä jne..
Elämäähän he yrittävät ylläpitää, eivätkä lopettaa.

Elämä on niin pienestä kiinni. Ihmisen syntyessä, kuin elämän varrella jatkossakin. Mitä vain voi tapahtua, kenelle vain.

Haluankin toivottaa voimia myös hoitajille ja lääkäreille, jotka joutuvat kokemaan työssään paljon henkistä ja fyysistä surua, tuskaa, riittämättömyyttä, syyllisyyttä... Koittakaa jaksaa tehdä tärkeää työtä.
On helpompi olla ymmärtäväinen jos ei ole omia menetyksiä. Syyttely ei ehkä tuo lasta takaisin, mutta virheistä pitää oppia. Yksikin turha kuolema on liikaa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.12.2005 klo 12:16 mammammaa kirjoitti:
Mimosalle: tarkoituksesi oli varmasti hyvä ja vilpitön, mutta pienen lapsensa hautaamaan joutuneesta äidistä usko kuoleman tarkoituksellisuuteen on epätodellinen. Vahvasti aiemmin uskonnollisena ihmisenä en usko, että voi olla mitään niin tärkeää syytä miksi Jumala olisi ottanut lapsemme pois. Vastasyntynyt lapsi ei mielestäni mitenkään ole voinut vielä täyttää elämänsä tarkoitusta. Ymmärrän, että todella surullisia asioita tapahtuu mutta en usko että kohtalolla on mitään tekemistä asian kanssa.
Kerran tälle osastolle mentiin, niin ensinnäkin, en itsekään voi kuvitella mitään pahempaa, kuin että terve vauva kuolisi mahdolliseen synnytyksen aikaiseen hoitovirheeseen. / yleensäkin syntyisi kuolleena / kuolisi kohtuun / pian syntymän jälkeen.
Mutta oman uskoni mukaan, tälläkin voi olla tarkoitus vanhempien henkisessä kasvamisessa. Että tämä pieni, viaton ihminen on käynyt sen muutaman tunnin vanhempiensa luona vain sen takia, niin julmalta kuin se kuulostaakin. Haukkua saa minut tämän ajatuksen takia vaikka maan rakoon, mutta paljon olen tätä elämää miettinyt enkä ole omalle kohdalleni parempaa selitystä löytänyt, kuin että ihan kaikella on tarkoituksensa, sattuipa se kuinka kipeää tahansa.
Jos joku haluaa tutustua ajatukseen tarkemmin, niin suosittelen lukemaan Betty J. Eadien kirjan "Valon syleilyssä." Sitä ei ole "raamatuksi" kirjoitettu, mutta se on kaiken kaikkeaan ihana ja lohduttava kirja enkä sen parempaa selitystä maailman menolle ole löytänyt mistään.
Saat pitää ajatuksesi enkä sen takia haukkuisi ketään. Luulen, että on monia jotka ovat kanssasi samaa mieltä.
Tilanteentajusi on nyt kuitenkin mielestäni huono! Välillä olisi hyvä miettiä myös miltä toisesta tuntuu eikä heittää kaikkea vastuuta kuulemastaan kuulijalle. Varsinkin kun aihe on näin vakava olisi syytä olla erityisen hienotunteinen. Asioista saa ja pitää olla mieltä, mutta aina niitä ei tarvitsisi laukoa ääneen. :x

Lämmin osanottoni ja voimia alkuperäiselle! :'(
 
mammammaa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.12.2005 klo 14:12 Vieras kirjoitti:
Tilanteentajusi on nyt kuitenkin mielestäni huono! Välillä olisi hyvä miettiä myös miltä toisesta tuntuu eikä heittää kaikkea vastuuta kuulemastaan kuulijalle. Varsinkin kun aihe on näin vakava olisi syytä olla erityisen hienotunteinen. Asioista saa ja pitää olla mieltä, mutta aina niitä ei tarvitsisi laukoa ääneen. :x
Niin, ihmisellä on syvä tarve löytää tapahtumille jokin syy, aloittajan kohdalla se on hyvin selvän tuntuinen, ja todellakin, olen pahoillani tapahtuneesta. :'(
Yksi kysymys, joka varmasti mielessä käy, on että miksi tämä on tapahtunut juuri meille? Omassa elämässäni olen miettinynt samaa kysymystä monen monta kertaa, ja vastauksen olen löytänyt. Siitä ajatuksesta olenkin saanut lohtua tilanteessa kuin tilanteessa, ja toivon, että jollekin muullekin olisi. En siis todellakaan tarkoita olla tunteeton tai "laukoa" jotain.
 

Yhteistyössä