Nostan hattua edelliselle puheenvuorolle ja otan osaa lapsensa menettäneille. Sen suurempaa surua ei ole olemassakaan. :'(Alkuperäinen kirjoittaja 05.10.2005 klo 10:49 vieras kirjoitti:kommentoin tähän lääkäri keskusteluun. olen itse lääkäri. ja mielestäni lääkäreitä tosiaan saa syyllistää ja pitääkin, jos he tekevät aivan selvän työvirheen. voin kertoa, että olen ollut aivan järkyttynyt siitä, kuinka moni kolleegani ihan tosissaan ns. leikkii jumalaa ja ovat hyvin ylimielisiä kaikkia neuvoja kohtaan -he tekevät juuri niin kuin haluavat ajatellen vain omaa itseään, eikä potilasta. varsinkin jos äiti sanoo tuntevansa synnytyksessä, että nyt kaikki ei ole hyvin, niin osa lääkäreistä ei voi sietää, että heitä neuvotaan, eivätkä siitä syystä suostu kuuntelemaan, vaan tosissaan vähättelevät potilasta. välillä kahvitauolla kuulee kolleegoilta tosi kamaliakin kommentteja. eniten silloin harmittaa, että nämä lääkärit eivät joudu minkäänlaiseen vastuuseen ja jatkavat toimintaansa. sen takia mielestäni on hyvä, että ihmiset jaksaisivat antaa palautetta huonosta kohtelustaan. kyseessä on kuitenkin ihmishenki!
totta puhuen olen aika järkyttynyt kommenteista, joissa oltiin sitä mieltä, että kyllä lapsi varmaan olisi muutenkin kuollut. näin ei monestikaan ole, vaan hoitolaiminlyöntejä tapahtuu uskomattoman paljon. paljon jää ns. suljettujen ovien taakse, kun lasten vanhemmat eivät ymmärrä/jaksa selvittää tapahtumien syytä perin pohjin.
kannatan sitä, että vaatikaa. vaatikaa lääkäreitä hoitamaan työnsä hyvin. vain tällä tavoin pystymme pitämään yllä lääkärien moraalista vastuuta työstään.
itse uskon, että kyllä potilas (=äiti) on paras sanomaan, miltä milloinkin tuntuu ja hänen tuntemuksiaan täytyy kuunnella ja selvittää syyt heti. eli vaatikaa ja vaatikaa!
t. välillä omaa ammattikuntaansa syvästi häveten
Alkuperäinen kirjoittaja 05.10.2005 klo 10:49 vieras kirjoitti:kommentoin tähän lääkäri keskusteluun. olen itse lääkäri. ja mielestäni lääkäreitä tosiaan saa syyllistää ja pitääkin, jos he tekevät aivan selvän työvirheen. voin kertoa, että olen ollut aivan järkyttynyt siitä, kuinka moni kolleegani ihan tosissaan ns. leikkii jumalaa ja ovat hyvin ylimielisiä kaikkia neuvoja kohtaan -he tekevät juuri niin kuin haluavat ajatellen vain omaa itseään, eikä potilasta. varsinkin jos äiti sanoo tuntevansa synnytyksessä, että nyt kaikki ei ole hyvin, niin osa lääkäreistä ei voi sietää, että heitä neuvotaan, eivätkä siitä syystä suostu kuuntelemaan, vaan tosissaan vähättelevät potilasta. välillä kahvitauolla kuulee kolleegoilta tosi kamaliakin kommentteja. eniten silloin harmittaa, että nämä lääkärit eivät joudu minkäänlaiseen vastuuseen ja jatkavat toimintaansa. sen takia mielestäni on hyvä, että ihmiset jaksaisivat antaa palautetta huonosta kohtelustaan. kyseessä on kuitenkin ihmishenki!
totta puhuen olen aika järkyttynyt kommenteista, joissa oltiin sitä mieltä, että kyllä lapsi varmaan olisi muutenkin kuollut. näin ei monestikaan ole, vaan hoitolaiminlyöntejä tapahtuu uskomattoman paljon. paljon jää ns. suljettujen ovien taakse, kun lasten vanhemmat eivät ymmärrä/jaksa selvittää tapahtumien syytä perin pohjin.
kannatan sitä, että vaatikaa. vaatikaa lääkäreitä hoitamaan työnsä hyvin. vain tällä tavoin pystymme pitämään yllä lääkärien moraalista vastuuta työstään.
itse uskon, että kyllä potilas (=äiti) on paras sanomaan, miltä milloinkin tuntuu ja hänen tuntemuksiaan täytyy kuunnella ja selvittää syyt heti. eli vaatikaa ja vaatikaa!
t. välillä omaa ammattikuntaansa syvästi häveten
-------------------------------------------------------------------------------
Ihanaa, että löytyy vielä lääkäreitä, jotka on niinsanotusti potilaan kannalla ja ajattelee potilaan etua eikä omaansa. Olisi kiva jutella tai kirjotella kanssasi monesta asiasta joita olemme miettineet jo pitkään, mutta emme ole saaneet vastauksia, koska lääkärimme ovat olleet "Jumalia". Jos sinulta löytyy halua ja aikaa keskustella, niin laita vaikka sähköpostia tulemaan
Juuri näin. Tuollaiset kuolemat ovat kamalia ja aivan turhia. Väkisin ei pidä lähteä testaamaan josko onnistuu se ylistetty ja autuaaksi tekevä alatiesynnytys. Toki sektioonkin voi kuolla, mutta suunniteltuun harvemmin ja lapsi varsinkaan.Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2005 klo 10:52 Noh kirjoitti:Kyllä sairaalan henkilökuntaa SAA syyllistää! Varsinkin jos on halunnut sektiota eikä sitä anneta. Minulta kuoli vauva kohtuun. Verta tuli ennen synnytystä kuin härän kurkusta ja sykkeet 200.Kätilön ja lääkärin mielestä oli NORMAALIA. :'(
Psykiatri sanoi että saa syyllistää.ihan vapaasti.
Alkuperäinen kirjoittaja 31.05.2005 klo 14:54 Hippu kirjoitti:Syvimmät osanottoni suureen suruunne! Tarinasi kosketti minua syvästi sillä
mun tytöllä oli laskettu aika 25.3.05 mut syntyi 27.3 ja olisi kauhea ajatella et häntä ei olisi. voimia yritän lähettää koko perheelle ajatuksissain. :hug:
Jotta äidit vaatisivat hoitoa! Itse he parhaiten vauvan tuntevat ja heitä pitäisi kuunnella kun on uudesta elämästä/kuolemasta kyse.Alkuperäinen kirjoittaja 10.10.2005 klo 15:19 vieras kirjoitti:osaanottoni menetyksen johdosta, lapsen kuoleminen alatiesynnytyksessäkin on aika harvinainen tapaus tämän päivän suomessa ihmettelen että miksi tämä avaus nostetaan aina uudestaan ja uudestaan esiin
yhdyn tähänAlkuperäinen kirjoittaja 13.10.2005 klo 20:30 Vieras kirjoitti:\Jotta äidit vaatisivat hoitoa! Itse he parhaiten vauvan tuntevat ja heitä pitäisi kuunnella kun on uudesta elämästä/kuolemasta kyse.Alkuperäinen kirjoittaja 10.10.2005 klo 15:19 vieras kirjoitti:osaanottoni menetyksen johdosta, lapsen kuoleminen alatiesynnytyksessäkin on aika harvinainen tapaus tämän päivän suomessa ihmettelen että miksi tämä avaus nostetaan aina uudestaan ja uudestaan esiin
Mun mielestä tämä ketju pitäisi tulostaa jokaisen synnärin henkilökunnan kahvihuoneen seinään! Noita ylimielisiä lääkäreitä kun valitettavasti riittää... :attn:
Kerran tälle osastolle mentiin, niin ensinnäkin, en itsekään voi kuvitella mitään pahempaa, kuin että terve vauva kuolisi mahdolliseen synnytyksen aikaiseen hoitovirheeseen. / yleensäkin syntyisi kuolleena / kuolisi kohtuun / pian syntymän jälkeen.Mimosalle: tarkoituksesi oli varmasti hyvä ja vilpitön, mutta pienen lapsensa hautaamaan joutuneesta äidistä usko kuoleman tarkoituksellisuuteen on epätodellinen. Vahvasti aiemmin uskonnollisena ihmisenä en usko, että voi olla mitään niin tärkeää syytä miksi Jumala olisi ottanut lapsemme pois. Vastasyntynyt lapsi ei mielestäni mitenkään ole voinut vielä täyttää elämänsä tarkoitusta. Ymmärrän, että todella surullisia asioita tapahtuu mutta en usko että kohtalolla on mitään tekemistä asian kanssa.
On helpompi olla ymmärtäväinen jos ei ole omia menetyksiä. Syyttely ei ehkä tuo lasta takaisin, mutta virheistä pitää oppia. Yksikin turha kuolema on liikaa.Alkuperäinen kirjoittaja 10.08.2005 klo 15:14 vieras kirjoitti:Iso lämmin halaus sinulle ja kaikille muillekin lapsensa menettäneille
Asian josta keskustellaan on arka, hyvin henkilökohtainen. Mietin lukiessanni toisten ajatuksia asioista, että mitä hoitajien tai lääkärien syyllistäminen auttaa (tai lohduttajien)?
Uskon, että henkilökunta sairaaloissa yrittää parhaansa. Kannattaa huomioida heidän saamansa koulutus, työkokemus, elämänkokemus, tilannekohtainen työntekijä vahvuus, koko kokonaisuus, ovat huonosti palkattuja, kiireisiä, ylityöllistettyjä jne..
Elämäähän he yrittävät ylläpitää, eivätkä lopettaa.
Elämä on niin pienestä kiinni. Ihmisen syntyessä, kuin elämän varrella jatkossakin. Mitä vain voi tapahtua, kenelle vain.
Haluankin toivottaa voimia myös hoitajille ja lääkäreille, jotka joutuvat kokemaan työssään paljon henkistä ja fyysistä surua, tuskaa, riittämättömyyttä, syyllisyyttä... Koittakaa jaksaa tehdä tärkeää työtä.
On helpompi olla ymmärtäväinen jos ei ole omia menetyksiä. Syyttely ei ehkä tuo lasta takaisin, mutta virheistä pitää oppia. Yksikin turha kuolema on liikaa.Alkuperäinen kirjoittaja 10.08.2005 klo 15:14 vieras kirjoitti:Iso lämmin halaus sinulle ja kaikille muillekin lapsensa menettäneille
Asian josta keskustellaan on arka, hyvin henkilökohtainen. Mietin lukiessanni toisten ajatuksia asioista, että mitä hoitajien tai lääkärien syyllistäminen auttaa (tai lohduttajien)?
Uskon, että henkilökunta sairaaloissa yrittää parhaansa. Kannattaa huomioida heidän saamansa koulutus, työkokemus, elämänkokemus, tilannekohtainen työntekijä vahvuus, koko kokonaisuus, ovat huonosti palkattuja, kiireisiä, ylityöllistettyjä jne..
Elämäähän he yrittävät ylläpitää, eivätkä lopettaa.
Elämä on niin pienestä kiinni. Ihmisen syntyessä, kuin elämän varrella jatkossakin. Mitä vain voi tapahtua, kenelle vain.
Haluankin toivottaa voimia myös hoitajille ja lääkäreille, jotka joutuvat kokemaan työssään paljon henkistä ja fyysistä surua, tuskaa, riittämättömyyttä, syyllisyyttä... Koittakaa jaksaa tehdä tärkeää työtä.
Saat pitää ajatuksesi enkä sen takia haukkuisi ketään. Luulen, että on monia jotka ovat kanssasi samaa mieltä.Alkuperäinen kirjoittaja 07.12.2005 klo 12:16 mammammaa kirjoitti:Kerran tälle osastolle mentiin, niin ensinnäkin, en itsekään voi kuvitella mitään pahempaa, kuin että terve vauva kuolisi mahdolliseen synnytyksen aikaiseen hoitovirheeseen. / yleensäkin syntyisi kuolleena / kuolisi kohtuun / pian syntymän jälkeen.Mimosalle: tarkoituksesi oli varmasti hyvä ja vilpitön, mutta pienen lapsensa hautaamaan joutuneesta äidistä usko kuoleman tarkoituksellisuuteen on epätodellinen. Vahvasti aiemmin uskonnollisena ihmisenä en usko, että voi olla mitään niin tärkeää syytä miksi Jumala olisi ottanut lapsemme pois. Vastasyntynyt lapsi ei mielestäni mitenkään ole voinut vielä täyttää elämänsä tarkoitusta. Ymmärrän, että todella surullisia asioita tapahtuu mutta en usko että kohtalolla on mitään tekemistä asian kanssa.
Mutta oman uskoni mukaan, tälläkin voi olla tarkoitus vanhempien henkisessä kasvamisessa. Että tämä pieni, viaton ihminen on käynyt sen muutaman tunnin vanhempiensa luona vain sen takia, niin julmalta kuin se kuulostaakin. Haukkua saa minut tämän ajatuksen takia vaikka maan rakoon, mutta paljon olen tätä elämää miettinyt enkä ole omalle kohdalleni parempaa selitystä löytänyt, kuin että ihan kaikella on tarkoituksensa, sattuipa se kuinka kipeää tahansa.
Jos joku haluaa tutustua ajatukseen tarkemmin, niin suosittelen lukemaan Betty J. Eadien kirjan "Valon syleilyssä." Sitä ei ole "raamatuksi" kirjoitettu, mutta se on kaiken kaikkeaan ihana ja lohduttava kirja enkä sen parempaa selitystä maailman menolle ole löytänyt mistään.
Niin, ihmisellä on syvä tarve löytää tapahtumille jokin syy, aloittajan kohdalla se on hyvin selvän tuntuinen, ja todellakin, olen pahoillani tapahtuneesta. :'(Alkuperäinen kirjoittaja 07.12.2005 klo 14:12 Vieras kirjoitti:Tilanteentajusi on nyt kuitenkin mielestäni huono! Välillä olisi hyvä miettiä myös miltä toisesta tuntuu eikä heittää kaikkea vastuuta kuulemastaan kuulijalle. Varsinkin kun aihe on näin vakava olisi syytä olla erityisen hienotunteinen. Asioista saa ja pitää olla mieltä, mutta aina niitä ei tarvitsisi laukoa ääneen. :x
Kaupallinen yhteistyö: Storytel