K
kuji
Vieras
Nyt tulee pitkä sepustus, sori jo etukäteen. Meidän 4-vee on kotihoidossa, käy kerhossa kolme kertaa viikossa. On pari vuotta nuorempi pikkusisarus ja esiteini-isosisko, joista kummastakaan ei varsinaisesti ole leikkiseuraa kotona. Asumme keskustassa kerrostalossa, lähitaloissa ei asu muita samanikäisiä lapsia, vauvoja ja teinejä täällä kyllä löytyisi. Nyt sitten kohta vuosi sitten naapuriin muutti perhe, yli nelikymppiset vanhemmat ja meidän poikaa vuoden vanhempi poika. Oltiin kaikki todella ilahtuneita siitä, että poika saisi mahdollisesti leikkikaverin kerhon ulkopuolelta ja vielä ihan naapurista.
Kutsutaan vaikka tätä naapurin poikaa Ramiksi. Rami on ollut kotona äidin kanssa melkein viisivuotiaaksi saakka, hän on ainoa lapsi ja syntynyt vähän yllärinä vanhemmilleen, jotka kuvittelivat etteivät lasta voineet saada. Heillä ei kuulemma ole kavereita/ sukulaisia, joilla olisi samanikäisiä lapsia. Ramista huomaa, että hän on tosiaan ollut se ainoa ja hyvin lellitty lapsi. Mainostin pojan äidille tätä 3 tuntia kestävää kerhoa, jossa lapsemme käy ja hekin päättivät ilmoittaa lapsensa sinne.
Kerhossa Ramin käytöksestä on ollut ongelmia, hän on hyvin äkkipikainen, huutaa, haluaa saada oman tahtonsa läpi ja puhuu todella epäselvästi, minä en esim. oikein ymmärrä lapsen puheesta mitään. Ei tule tai ei osaa olla muiden lasten kanssa, ei osaa jakaa leluja, on väkivaltainen ja vihainen. Ärsyyntyy helposti. Pojan äidin kanssa olen jutellut paljon lapsista, hän kuvitteli meidän silloin 3-vuotiaan olevan heidän lastaan vanhempi ihan sen takia, että poika osasi puhua ja käyttäytyä edes jotenkuten.
Kannustin lasta kuitenkin leikkimään Ramin kanssa,vaikka muut eivät hänen kanssaan halunneetkaan olla. Nyt se kaduttaa. Poika viihtyy jotenkuten Ramin kanssa, vaikka ei olekkaan se lapsen mieluisin leikkikaveri. Rami on opettanut lapselle vaikka mitä pyssy/tappamisleikkejä, joista en pidä ollenkaan, muuta Rami ei kuulemma suostu leikkimään.
Nyt meidän lapsi on alkanut käyttäytymään samoin kuin Rami, on väkivaltainen vanhempia kohtaan, uhkailee hakkavansa pikkusisaruksen naaman verille ( Rami oli opettanut kuulemma tämän termin), inttää joka asiassa vastaan ja kiljuu, huutaa ja tuntuu olevan koko ajan vihainen. Pari viikkoa sitten jätin lapseni hetkeksi Ramin ja Ramin isän kanssa pihalle, kävin hakemassa sisäältä lompakon. Sinä aikana Rami oli tönäissyt poikamme alas parimetriseltä rinteeltä vetiseen ojaan. Ja pojan isä ei sanonutkaan asiasta mitään vaikka kysyin, meidän lapsi vaan itkeskeli kipeää jalkaansa ojassa vaatteet mudassa ja litimärkänä. Ja Ramin isä oli poikansa kanssa rinteen päällä seisoskelemassa, ei esim. hakenut ojasta meidän itkevää lastamme.
Antaisitteko te lapsenne leikkiä tällaisen lapsen kanssa? Miten katkaisisitte välit loukkamatta toista ainakaan kovin pahasti, joudumme kuitenkin näkemään toisiamme melkein päivittäin. Pojat tulevat menemään tulevaisuudessa samaan kouluunkin. Ramin vanhemmat pitävät poikaansa minusta vähän liikaa eristyksissä, poika ei esim. saanut tulla meille synttäreille, koska heistä lapsi on vielä niin nuori, että ei hänen osaa käydä juhlissa. Meille lapsi ei saa tulla leikkimään, meidän pojan pitäisi kuitenkin leikkiä pihalla ja kerhossa heidän lapsensa kanssa, mutta vain silloin, kun se heille sopii. Pojalla ei ole omaa huonetta, nukkuu vanhempiensa kanssa samassa huoneessa, eivätkä he aijokkaan pojalle omaa huonetta laittaa, vaikka tilaa olisikin. Jos tulee jotain juttua käytöksestä, on heillä aina selostukset siihen, että ei heidän pojassa ole mitään vikaa. Neuvola oli ehdottanut lapselle tutkimuksia, mutta poika on kuulemma ihan täysin normaali, mitään ei ole vialla. Minusta lapsi on harvinaisen lapsellinen ikäisekseen ja jopa pelottava käytökseltään, esim. kun meidän vauva kerran itki ollessamme samaan aikaan kaupassa, kirkui Rami sitä,että tuo vauva pitää hiljentää ja yritti työntää vaatteita vauvan naaman eteen.
Mitä te tekisitte? Harmittaa, kun tosiaan joutuu pelkäämään mitä tuo toinen lapsi keksii, ei meidänkään lapsi enkeli ole, mutta ei hän tuollainen riiviö suinkaan ole. Miten pitäisitte lapset erillään? Pitäisikö lapselle selittää jotain aiheesta, vaan vain yrittää saada poika unohtamaan kesällä kaverinsa?
Kutsutaan vaikka tätä naapurin poikaa Ramiksi. Rami on ollut kotona äidin kanssa melkein viisivuotiaaksi saakka, hän on ainoa lapsi ja syntynyt vähän yllärinä vanhemmilleen, jotka kuvittelivat etteivät lasta voineet saada. Heillä ei kuulemma ole kavereita/ sukulaisia, joilla olisi samanikäisiä lapsia. Ramista huomaa, että hän on tosiaan ollut se ainoa ja hyvin lellitty lapsi. Mainostin pojan äidille tätä 3 tuntia kestävää kerhoa, jossa lapsemme käy ja hekin päättivät ilmoittaa lapsensa sinne.
Kerhossa Ramin käytöksestä on ollut ongelmia, hän on hyvin äkkipikainen, huutaa, haluaa saada oman tahtonsa läpi ja puhuu todella epäselvästi, minä en esim. oikein ymmärrä lapsen puheesta mitään. Ei tule tai ei osaa olla muiden lasten kanssa, ei osaa jakaa leluja, on väkivaltainen ja vihainen. Ärsyyntyy helposti. Pojan äidin kanssa olen jutellut paljon lapsista, hän kuvitteli meidän silloin 3-vuotiaan olevan heidän lastaan vanhempi ihan sen takia, että poika osasi puhua ja käyttäytyä edes jotenkuten.
Kannustin lasta kuitenkin leikkimään Ramin kanssa,vaikka muut eivät hänen kanssaan halunneetkaan olla. Nyt se kaduttaa. Poika viihtyy jotenkuten Ramin kanssa, vaikka ei olekkaan se lapsen mieluisin leikkikaveri. Rami on opettanut lapselle vaikka mitä pyssy/tappamisleikkejä, joista en pidä ollenkaan, muuta Rami ei kuulemma suostu leikkimään.
Nyt meidän lapsi on alkanut käyttäytymään samoin kuin Rami, on väkivaltainen vanhempia kohtaan, uhkailee hakkavansa pikkusisaruksen naaman verille ( Rami oli opettanut kuulemma tämän termin), inttää joka asiassa vastaan ja kiljuu, huutaa ja tuntuu olevan koko ajan vihainen. Pari viikkoa sitten jätin lapseni hetkeksi Ramin ja Ramin isän kanssa pihalle, kävin hakemassa sisäältä lompakon. Sinä aikana Rami oli tönäissyt poikamme alas parimetriseltä rinteeltä vetiseen ojaan. Ja pojan isä ei sanonutkaan asiasta mitään vaikka kysyin, meidän lapsi vaan itkeskeli kipeää jalkaansa ojassa vaatteet mudassa ja litimärkänä. Ja Ramin isä oli poikansa kanssa rinteen päällä seisoskelemassa, ei esim. hakenut ojasta meidän itkevää lastamme.
Antaisitteko te lapsenne leikkiä tällaisen lapsen kanssa? Miten katkaisisitte välit loukkamatta toista ainakaan kovin pahasti, joudumme kuitenkin näkemään toisiamme melkein päivittäin. Pojat tulevat menemään tulevaisuudessa samaan kouluunkin. Ramin vanhemmat pitävät poikaansa minusta vähän liikaa eristyksissä, poika ei esim. saanut tulla meille synttäreille, koska heistä lapsi on vielä niin nuori, että ei hänen osaa käydä juhlissa. Meille lapsi ei saa tulla leikkimään, meidän pojan pitäisi kuitenkin leikkiä pihalla ja kerhossa heidän lapsensa kanssa, mutta vain silloin, kun se heille sopii. Pojalla ei ole omaa huonetta, nukkuu vanhempiensa kanssa samassa huoneessa, eivätkä he aijokkaan pojalle omaa huonetta laittaa, vaikka tilaa olisikin. Jos tulee jotain juttua käytöksestä, on heillä aina selostukset siihen, että ei heidän pojassa ole mitään vikaa. Neuvola oli ehdottanut lapselle tutkimuksia, mutta poika on kuulemma ihan täysin normaali, mitään ei ole vialla. Minusta lapsi on harvinaisen lapsellinen ikäisekseen ja jopa pelottava käytökseltään, esim. kun meidän vauva kerran itki ollessamme samaan aikaan kaupassa, kirkui Rami sitä,että tuo vauva pitää hiljentää ja yritti työntää vaatteita vauvan naaman eteen.
Mitä te tekisitte? Harmittaa, kun tosiaan joutuu pelkäämään mitä tuo toinen lapsi keksii, ei meidänkään lapsi enkeli ole, mutta ei hän tuollainen riiviö suinkaan ole. Miten pitäisitte lapset erillään? Pitäisikö lapselle selittää jotain aiheesta, vaan vain yrittää saada poika unohtamaan kesällä kaverinsa?